Ensimmäinen ratsastus polvileikkauksen jälkeen!

Otsikkoon olisin laittanut habaemojin ellen vihaisi emojeita ja hymiöitä osana blogitekstejä.

Mutta pari päivää ennen kun kuusi viikkoa leikkauksesta tuli täyteen, kävin ratsastamassa. Se oli siis viime sunnuntai ja ulkona oli tosi upea keli! En vain siinä sisällä sohvalla köllötellessäni tajunnut, kuinka kovia tuulenpuuskia ulkona oli!

Laitoin Whatsappia luottomaastokaverilleni Pialle, joka siis on Muulin tarhakaverin Elsan omistaja. Hän oli messissä ja treffit tallilla sovittiin kahdeksitoista. Olin paikalla hyvissä ajoin ja hengailin Muulin kanssa tallin aurinkoterassilla. Auringosta huolimatta todella kylmä tuuli jäädytti minua, mutta meidän aurinkoterassi on niin hyvin suunniteltu, että kun valitsee tuolinsa hyvin, ei tuulikaan jäädytä.

Leikatun polveni olin varustanut Back on Trackin polvituella, sillä jämäkällä jossa on pienet "luut" sivuilla. En osaa sanoa auttaako se mitään, mutta ainakin lumevaikutusta sillä on. Ja kun polvessa on tuki, muistan myös hieman varoa jalkaa. Normaalissa kävelyssä polvessa ei nimittäin huomaa enää mitään eroa!

Kengät pitäisi saada pysymään vielä vajaat kaksi viikkoa, otan nämä pois ennen Tampereen messuja.

Päätettiin siinä kovasta tuulesta huolimatta uhmata elämää ja toteutettiin maastoreissu. Pääsin Muulin selkään melko hyvin, mutta leikatun jalan jalustin tuntui tosi lyhyeltä. Jalustimet olivat kuitenkin ihan normaalin pituiset minulle, eli polvituki jäkitti vähän vastaan. Huomasin myös heti, etten pystynyt jalkaterällä kaivamaan jalustinta jalkaan, vaan se piti laittaa kädellä. Pian huomasin myös, etten pystynyt antamaan pohjetta, mutta onneksi kyseessä oli ei-tienpuoleinen jalka.

Hieman myöhemmin totesin, etten muuten pysty myöskään keventämään.

Maastoreissu sujui odotuksiin nähden tosi kivasti! Muuli oli hyvin lapasessa eikä yrittänyt poistua paikalta vaikka se oli ollut juuri viikon ajan ratsastamatta kokonaan. Olin käynyt viikolla vain tekemässä maastakäsittelyä ja treenaamassa lastausta.

Metsäpätkällä Muulilla ja Tiinalla oli ollut jännät paikat jokin aika sitten. Muuli oli hätäripuloinut ja jännittynyt todella pahasti. Mukana ollut Elsa ei ollut reagoinut mitenkään. Päättelimme, että metsässä oli ehkä jotain hirvihajua, minkä Muuli haistoi. Minunkin kanssani Muuli paskoi kolmesti samassa metsässä ja tunsin hetkittäin sen sydämen hakkauksen. Se oli kuitenkin mukavan rauhallinen, vaikka pää ja korvat liikkuivat, ei selkään tuntunut jännittyneisyyttä sen liikkeissä. Se ei stoppaillut ja yrittänyt kääntyä kotiin tai Elsaa kohti.

Vasta metsän lopussa, missä tiellä on esteenä kolme kiveä, Muuli totesi että noita kiviä emme ole kiertämässä. Elsan vanavedessä suoriuduimme niistäkin.

En osaa kuvailla, millainen tuuli maastossa oli! Mutta en kuullut puoliakaan mitä Pia vieressäni sanoi. Korvissa suhisi koko ajan! Muuli ei kuitenkaan ollut millänsäkään ja tikitti vain menemään omaa tehokävelyään.

Ainoa, mihin se reagoi, olivat tuulen mukana vinhasti hankea pitkin lentävät puun lehdet! Niitä se  yritti tampata jaloillansa, jos ne osuivat kohdalle. Toisaalta se ei ollut jaloistaan kuitenkaan liian tarkka, se nimittäin käveli useasti vesilätäkön yli ihan muina muuleina! Noissa hetkissä kehuin sitä kovasti, kuten myös silloin, kun se stressasi metsässä.

Linkki videoon, tämä on poikkeuksellisesti pystyvideo

Kotona tsekkasin Sportstrackerista, että olimme ratsastaneet 8 kilometriä keskinopeudella 5 km/h. En tiedä teistä, mutta meillä tuo vaati koko matkan ajan tosi reipasta käyntiä. Muulin askel on aika lyhyt, eli se sai tuohon nopeuteen askeltaa ihan kunnolla!

Ratsastuksen jälkeen siivottiin tarha Pian kanssa. Nyt meidän tarha on jo puoliksi sula, takaosa on vielä jäässä, mutta sitä ei talvella ole paskottukaan, joten siellä ei ole isoja sotkuja. On tosi jännä, miten paljon näin keväisin tarhasta nousee shittiä, vaikka mekin ollaan siivottu tarhaa päivittäin koko talven ajan!

Lopuksi tein vielä nopean lastausharjoituksen, jonka videon julkaisin edellisessä postauksessa ja sen näkee myös tästä. Menin siis hakemaan Muulin tarhasta naruriimun kanssa ja vaikka sillä oli juuri annetut heinät edessään, se kipitti portille minua vastaan, wow!

Se käveli reippaasti trailerin luo ja ihan pienen keskustelun jälkeen oli sisällä. Video on n 3 minuuttia pitkä ja leikkaamaton. Melkoinen saavutus edellispäivän taisteluun ja kahteen karkaamiseen! Tosin silloinkin Muuli kyllä meni lopulta koppiin useasti peräkkäin.

Polvikaan ei muuten raegoinut ratsastukseen mitenkään negatiivisesti. Toimi hyvin samana iltana ja seuraavana päivänä. Isoin ongelma nyt on tärähtely, eli en saa tulla satulasta alas maahan tömähtäen, vaan kevyesti toinen jalka edellä. Tämän takia juoksu on vielä kiellettyä.