Sonjan ja Muulin ensimmäinen pitkä soolomaasto!

Muistatte varmaan Sonjan, joka aloitti Muulin satunnaisena sunnuntaihoitajana ja vieraskynäili pari postaustakin? Ja viime heinäkuussa, kun Muuli tuli takaisin, kävimme Sonjan kanssa maastossa niin, että hän otti perstuntumaa Muulin kanssa. Silloin Muulin selkäännousut olivat koulutusjaksosta huolimatta haastavia, mutta ratsastus sujui sen jälkeen ihan hyvin. No tässä välissä kiireitä on ollut itse kullakin, mutta on Sonja aina välillä käynyt Muuliakin moikkaamassa kun on käynyt ratsastamassa sen tarhakaverilla Elsalla.

Nyt kun loukkasin polveni, lupautui Sonjakin liikuttamaan Muulia enemmän ja hän on tehnyt erittäin hyvää duunia! Luonteeltaan Sonja on rohkea ja napakka, eikä se jää tämän postauksen jälkeen epäselväksi.

Sonja kävi viime viikolla ensimmäisen kerran "soolomaastossa" tarkoittaen siis sitä, että mukana ei ollut kukaan ihminen kävelemässä tai ratsastamassa. Olin itse käynyt pitkästä aikaa Muulin kanssa ihan pari viikkoa aiemmin ja silloin keskustelimme ihan hyvän tovin siitä, että mennäänkö vai eikö mennä maastoon. Halusin kuitenkin silloin hoitaa homman "hyvällä", eli odottelin vain kaikessa rauhassa, että Muuli lähtisi kävelemään eteen kun naputtelin sitä kevyesti pohkeilla. Kun se liikkui, kehuin kovasti ja annoin leipäpalankin. Ilman draamaa pääsimme lopulta tarpeeksi kauas tallista ja sitten Muuli käveli kiltisti loppumatkan. Sonjankin kanssa Muuli oli vähän kysellyt, mutta olivat päässeet maastoon kuitenkin paljon nopeammin kuin minä!

Muuten, kun otin lehtiarvostelussani kantaa hevosen valinnanvapauteen maastoon lähtöön liittyen niin Muulilla ei siinä kyllä ole valinnanvaraa. Se voi kyllä valita, haluaako se hoitaa homman hankalasti vai vähemmän hankalasti. Maastoon kuitenkin mennään, siis vaikka lopulta taluttaen alkumatka, mutta sinne mennään.

Sonja lähetti reissun jälkeen videoterveiset, jotka sain luvan jakaa myös teidän kanssa! Kirjoitin videosta hieman lyhennetyn version tähän ja postauksen lopussa on video upotettuna. Sieltä näette muuten harvinaisen hikisen muulin viimeisessä klipissä!

Kuten näette, täällä ollaan Muulin kanssa ihan ypöyksin maastossa! Aivan upea kevätaurinko ja tiet alkaa sulaa. Muulilla on jo korvantaustat hiessä, ollaan reissun puolivälissä eli takana on noin 4 kilometriä. Ollaan oikeastaan ravattu melkein koko ajan ja laukattu pitkät pätkät! Ja Muuli on ollut tänään aivan super!

Meillä on Muulin kanssa ollut ongelma selkäännousut, mua jännittää kyytiin tuleminen ja se mitä siinä voi tapahtua, jos teen jotain väärin. Mutta tänään selkäännousu meni tosi hyvin. Toinen ongelma on laukoissa, saan laukan nostettua hyvin, mutta en ole saanut ylläpidettyä sitä ja laukka on tyssännyt nopeasti. Mutta tänään otin itseäni niskasta kiinni ja ratsastin Muulia ja nyt me ollaan laukattu todella pitkiä pätkiä!

Sain myös kokea Muulin upeita laukkapukkeja ja ne oli aika söpöjä kyllä! Olen ratsastanut poikkeuksellisen paljon hevosilla, jotka pukittelee ja isosti. Muulin pukki oli kyllä aika herttainen! Eikä tästä satulastakaan Muuli kovin helposti mua alas saa.

Nyt kun lumet sulaa, alkaa metsäpoluilla kävely olla vaikeeta. Tekee kyllä Muulille hyvää kun se joutuu keskittymään. Kuten näette, täysin pitkillä ohjilla mennänä. Vaikka on lähtökohtaisesti vieras kuski selässä, ei se vaikutamitenkään

Jäi alusta mainitsematta ,että alkumatkasta vähän jumitettiin, mutta ei mitään mistä ei oltais selvitty. Muulilla kuitenkin korvat ja häntä kävi ja se pysähteli mutta en antanut tilaisuutta kääntyä ympäri ja kuskata kotiin ja nyt sen korvat on eteenpäin ja se kulkee eteenpäin eikä häntäkään ole laukkojen jälkeen pyörähtänyt. On kyllä äärimmäisen hyvä fiilis molemmilla tällä hetkellä! On ollut tosi onnistunut maastoreissu tähän mennessä. Vielä on pitkä laukkasuora jäljellä ja seuraava raportti sitten kotipihasta.

Kuten näkyy, ollaan selvitty hengissä kotiin ja hiki tuli molemmille, että tavoitteet on saavutettu!

Nyt ei kuitenkaan ole tarjolla mitään "kaikki meni täydellisesti" tarinaa, vaan Muuli pääsi lopussa kuskaamaan minua! Kun oltiin jo lähellä kotia, mateli valkoinen auto meidän ohi hitaasti ja kun se lennätti sohjoa Muulin kylkeen, niin Muuli päätti että vittu ny tkuollaan. Muuli päätti pelastaa meitä ja poistui paikalta. Se kuskasi minua noin 100 metriä takaisinpäin keskireippaassa laukassa. En heti viitsinyt kääntää sitä ympäri, koska siinä oli jäistä ja Muuli laukkasi keskellä kapeaa tietä enkä halunnut että se hyppää ojaan. Kun sitten nykäisin sen oikean kautta ympäri, Muuli pysähtyi heti. 

Autokuski seurasi tosi hyvin tilannetta ja kunnioitti käsimerkkejä ja sitten päästiin auton ohi ongelmitta. Annoin vielä Muulille porkkanan, kun oltiin menty ohi.

Tässä vaiheessa Muuli oli sitä mieltä, että ei enää jaksaisi laukata, mutta mä olin että Mulkero on nyt hyvä vaan ja juoksee kun äskenkin teki mieli juosta. Laukkasimme siis kokonaan pitkän suoran kotiin päin. Pari kertaa Muuli tiputti raville, mutta paukautin sen takaisin laukkaan. Se yritti vähän pieniä pukkejansa esitellä, mutta ne lähinnä naurattivat. Laukattiin mäen päälle asti ja sitten käveltiin kotiin.

Yhdessä kohdassa tosin on lintulauta kuusiaidan takana ja se on Muulille aika paha.

Kaiken kaikkiaan maastosta jäi tosi kiva fiilis vaikka Muuli onkin todella loppuun ajetun näköinen.

Mentiin siis tunti ja 10 minuttia ja 9,2 km ja huippunopeus, oli varmaan siinä meidän lähtökohdassa, 32,5 km/h ja keskinopeus oli 7,7 km/h.

Sellainen lenkki tänään ja mulla on nyt ainakin itsevarma oli lähteä Muulin kanssa maastoilemaan soolona. Saan sen kiinni jos se jotain tekee. Muulin mielipiteestä en tiedä, mutta kyllä me nyt aletaan soolomaastoilemaan!

Näin toipilaana on ollut ihanaa saada terkkuja Muulin liikuttajilta ja muiltakin tallilaisilta. Tosi kiva, miten monipuolisesti Muuli pääsee liikkumaan ja kuten jo aiemmin kirjoitinkin, sille kertyy tosi hyvää kokemusta kun stuntit vaihtuvat ja ratsastavat kaikki tietenkin omalla tyylillään. Tähän asti vaikuttaa siltä, että Muuli kestää hyvin tällaistakin käyttöä! Eli se siitä "yhden ihmisen muulista".