"Sehän hyppää paremmin kuin jotkut estehevoset" -hunajaa muulinomistajan korville

Kaikki kuvat otti Veera Kopakkala / vk.hevoskuvaus, Kiitos!!

Läheisellä tallilla järjestettiin sunnuntaina irtohypytystä, johon olivat tervetulleita myös tallin ulkopuoliset hyppijät. Meidän tallilta osallistuivat ensin viiden jälkeen kaksi varsaa, tallinomistajan vuotias suokkivarsa ja sen kaveri, kaksivuotias ponivarsa. Muulin vuoro oli kahdeksan jälkeen.

Olin ilmoittautunut mukaan Facebookin kautta ja kerroin tulevani Muuli-nimisen yksilön kanssa, sen muuliutta mitenkään erityisesti korostamatta. Irtohypytyksen järjestäjät olivatkin ihmeissään kun sisään asteli ihan oikea muuli.

Metsäniityn talli on melko lähellä meidän tallia. Ajoaika oli trailerin kanssa haasteellisissa keliolosuhteissa 15 minuuttua. Muuli lastautui kotona tosi kivasti stepistä, silta oli siis taitettu sivuun ja pian olimmekin jo perillä kohteessa. Odoteltiin hetki, että edellinen saa hypytykset hoidettua ja sitten mentiin.

Olin aika rohkeasti lastannut ja varustanut Muulin vain normaalilla riimulla, yleensä talutan sitä vieraissa paikoissa naruriimusta, mutta näin lyhyen reissun ajaksi riimujen vaihto tuntui ajatuksena tosi työläältä eikä meillä mitään ongelmaa ollutkaan.

Tallinomistaja tutustutti Muulia puomeihin samalla, kun asensin taustalla GoPro:ta kuvaamaan kujaa. Reissuhan menisi ihan hukkaan jos se jäisi dokumentoimatta!

Olimme Muulin kanssa ensimmäistä kertaa tällä tallilla ja illalla kahdeksan jälkeen oli jo tosi pimeää ja olisi voinut olla pelottavaakin. Muuli ei kuitenkaan hörhöillyt mitään omiaan eikä maneesissa hätkähtänyt yhtään katolta putoavaa lunta. Muulille maneesit ei ole koskaan ollut ongelma, tässä maneesissa oli lisäksi ihanat isot peilit, joista se mielellään katseli komeaa muulia.

Sitten asiaan! Muuli ei ole tottunut siihen, että se otetaan kujan päässä kiinni ja talutetaan taas alkuun. Meillähän ei ole mitään asiaa virallisiin Kyvyt esiin-tilaisuuksiin, joten olen alusta asti irtohypyttänyt juoksuttamalla koko maneesin tai kentän ympäri ja ohjaamalla Muulin ränniin. Se tajuaa homman hyvin ja nyt oli kätevää, kun paikalla oli riittävästi ihmisiä pitämässä Muulin liikkeellä ja nostelemassa esteitä aina välissä. Muulia sai siis ihan toppuutella, ettei se pamauta heti uudestaan kujaan, kun esteiden nosto on vielä kesken. Samalla se sai pienen hengähdystauon.

Korkeimmillaan viimeinen okseri oli n 90 cm. Se taitaa olla korkeimmillaan tässä kuvassa.

Esteitä korotettiin ja Muuli näytti hyppäävän (suora lainaus) "jopa paremmin kuin jotkut estehevoset". Tämä oli hunajaa korvilleni. Muuli ei hyppää selättömänä pää pystyssä tasajalkaa, vaan sillä on ihan ajatusta tässä. Ja mikä vielä parempaa, se on muuliksi erinomainen hyppääjä, koska muulit perivät jotain liikkeestään myös isäaasiltaan ja aasit hyppäävät harvemmin (ainakaan luonnostaan) näin sujuvasti ja mielellään. Kokematon aasi tai muuli pysähtyy herkästi esteen eteen ja loikkaa sitten, niin Muulikin teki kun sitä vajaat kolme vuotta sitten ensimmäisiä kertoja irtohypytettiin. Upotan näitä vanhoja videoita postauksen loppuun, niin voitte verrata sen hyppytaitoja.

Tässä on video hypytyspäivältä.


Kotimatkalle Muuli lastautui ihan hyvin, jälleen stepin kautta. Koko reissuun meni aikaa vain tunti ja vartti ja kotona Muuli sai karsinassaan iltaruuan ja nukkumaan. Reissu oli tosi kiva ja pikainen ja iso kiitos kuuluu tallinomistajalle, joka kuskasi myös Muulin. En olisi omalla (vaikka onkin neliveto) autolla päässyt trailerin kanssa pihaa edemmäs.

Metsäniityssä on kuulemma irtohypytystä tulossa myös tulevaisuudessa, yritämme päästä paikalle! Vaikka Muulista ei mitään Kyvyt esiin-finalistia koskaan tulekaan, ovat tällaiset visiitit vieraissa paikoissa erittäin hyvää siedätystä. Samassa tulee lastausta, matkustusta, uusi paikka ja kivaa tekemistä. Ainakin minun silmiini Muuli ihan nauttii irtohypytyksestä eikä tee sitä pakosta, vaikka toki se tarvittaessa saakin vauhtia juoksuttajan toimesta.

Tästä kuvasta näkee hyvin mäkivöiden kuluttaman karvan. Vaikka mäkivöissä on pehmuste, ei se auta kun se kuitenkin osuu karvaa ja liikkuu siinä vaikkei mitenkään napakasti olekaan, eikä kuulukaan olla. Onneksi kevät on ihan nurkan takana ja kesäkarvaa mäkivyöt eivät kuluta. Mittasin muuten Muulin säkäkorkeuden viikko sitten ja sain edelleen tulokseksi 143 cm, eli saman säkäkorkeuden, joka sillä oli Suomeen saapuessaan. Toivoin, että se olisi saanut muutaman sentin lisää mutta toiveen tasolle se jäi. Takakorkeus oli 146 cm.

Tässä videoita ensimmäisiltä irtohypytyskerroilta vajaan kolmen  vuoden takaa. Muuli oli tuolloin juuri täyttänyt kolme vuotta.

3.4.2016

10.4.2016

23.5.2016. Tämä oli ehkä viides irtohypytyskerta tämän kevään aikana. Sitten muutettiin pois maneesitallilta ja kujan rakentaminen tuntui niin kovin työläältä, että irtohypytys pääsi unohtumaan.

19.4.2017 löytyi tällainen pätkä, jossa tosin juoksutan Muulia. Tässä välissä olen irtohypyttänyt Muulia muistaakseni vain pari kertaa eikä niiltä kerroilta ole videoita.

28.9.2018 olimme Muulin kanssa vierailemassa vanhalla tallillamme ja irtohypytys kuului ohjelmaan. Videoita ei tullut otettua, mutta tässä on pari kuvaa.

Kuvia siltä kerralta kyllä tuli. Näiden kuvaaja on Emmi Jormanainen. Hän kuvasi myös Instagramiin laittamani videon.

Kylläpä Muuli on komea lyhyessä ja kiiltävässä kesäkarvassaan! Nyt talvella se näyttää tosi paksulta ja epäsiistiltä.