Ratsastuksenopettajamme ensimmäistä kertaa Muulin selässä!

Kuten kerroin jo aiemmin, toivun parhaillaan polven eturistisiteen leikkauksesta ja koko leikkausaika tuli niin nopeasti, että piti aika kiireellä tehdä suunnitelmat Muulin varalle. Sillä oli kuitenkin ihan uudet kengät ja kehityksemme oli ollut mukavan nousujohteista. Olisi ollut tuhlausta jättää se vain seisomaan. Apua löytyi onneksi helposti. Kaverini Tiina kävi ratsastamassa Muulilla ekaa kertaa tällä viikolla ja kaikki oli mennyt hyvin ja ratsastuksenopettajamme Saara kiipesi tänään ekaa kertaa Muulin selkään.

Kepittelin tallille mieheni kanssa ja tämä olikin eka kerta kun leikkauksen jälkeen poistun kotoa. Paketoin leikatun polveni kunnolla painesiteellä ja se auttoi hyvin. Mieheni hoiti Muulin haun ja varustamisen neuvojeni mukaan ja Saaran ratsastuksen aikana kävi siivoamassa tarhan.

Muuli päästi Saaran hyvin selkään ja sitten ne menivätkin jo. Kenttä oli aamupäivästä vielä jäässä, joten ratsastus oli turvallisinta urilla ja kentän keskellä. Kentällä oli siis mahdollista mennä esimerkiksi koko kentän kokoista kahdeksikkoa. Muuli kulki reippaasti koko kenttää ympäri, mikä ei vielä joulukuussa ollut itsestäänselvyys jos se oli kentällä yksin.

Puolen tunnin tutustumisen aikana Muuli ei sinkoillut mihinkään ja Saara pääsi hyvin tutustmaan siihen ja Muulin toimintaan. Eihän se ratsastuksellisesti tai avuiltaan eroa mitenkään hevosesta ja ollaan tässä jo säädetty sitä Saaralle sopivaksi tuntien aikana.

Tallivihkoon pääsin kirjoittamaan, että kaikki osapuolet voivat hyvin ja että Muuli tuntui yllättävän herkältä ollakseen muuli.

Ja Saarahan ei ole mikään sunnuntairatsastalija, vaan on kisannut erittäin menestyksekkäästi SM-tasolla koulua! Odottelen innoissani, millainen dressagemuuli minua oikein odottaa sairaslomani jälkeen.