Polven eturistisiteen leikkauspäivä ja ensimmäiset sairauslomapäivät (sisältää ällöjä kuvia)

Koska polveni eturistisiteen leikkaus ja varsinkin siihen johtaneet tapahtumat liittyvät läheisesti Muuliin, kerron muutamalla postauksella blogissakin leikkauksesta ja toipumisesta. Olen siinä käsityksessä, että tämä on hyvin yleinen leikkaus ja lähipiirissäni on korjattu useampikin eri ristiside. Laitan kaikki tähän liittyvät postauksen tagin "eturistisiteen leikkaus" alle.

Tapahtumat ennen leikkausta

Muuli lähti käsistä tammikuun alussa kun se oli minulla riimussa ja narussa. Yritin siinä syvässä hangessa pitää vastaan, en pystynyt, irti en tietenkään päästänyt ja raahauduin sen perässä pari kertaa tarhan ympäri. En kaatuessani tuntenut mitään kipua polvessani, mutta kun nousin ylös lunta pudistellen oli polvi kipeä. Seuraavana yönä se turposi enkä oikein voinut varata sille kunnolla painoa.

Polvi muljahti vielä kaksi kertaa ennen kun varasin ajan lääkärille. Epäilynä ristisiteiden pettäminen ja lähete magneettikuvaukseen. Kuvauksessa paljastui yläosastaan katkennut eturistiside ja suositus leikkauttaa se asap. Kaksi päivää ennen leikkausta polvi meni vielä kertaalleen alta kun siivoilin tallilla olkia hieman huolimattomasti työnnellen niitä jalan sisäsyrjällä kasaan.

Tämän kuvan otin jonkun "muljahtamisen" jälkeen ennen leikkausta. Oikea polvi on kevyesti turvoksissa.

Leikkauspäivä

Leikkauspäivä oli tämän viikon tiistaina ja ajoin omalla autollani Munkkivuoreen Pihlajalinna Dextraan. Mies hakisi minut ja auton myöhemmin. Ensin täytin hieman papereita, vaihdoin sairaalavaatteet ja odottelin. Sairaanhoitaja kävi kysymässä, mihin tulokseen olin tullut Game Ready-kylmäkompressiolaitteen vuokrauksen kohdalla ja päätin ottaa laitteen kahdeksi viikoksi vuokralle. Vuokrahinta oli 299 euroa ja vakuutusyhtiöt kuulemma harvemmin korvaavat sen. Koska laitetta käytetään myös hevosilla ilmeisen hyvin tuloksin, halusin sen itsellenikin. Ja tokihan yritän laittaa sen vakuutuksen piikkiin.

Tämän jälkeen luonani kävi myös anestesialääkäri kysymässä millaista nukutusta tai puudutusta laitetaan. Vaihtoehdot olivat pelkkä epiduraali ja vähän rauhoittavaa. Olisin siis leikkauksen ajan ihan hereillä ja näkisin ruudulta leikkaustapahtumat. Toinen vaihtoehto oli ottaa kevyt torkahtelunukutus ja kolmas oli kunnon tajuveks-nukutus. Valitsin ensimmäisen, koska halusin tietenkin iloa "koko rahalla", eli nähdä polven sisälle.

Kolmantena luonani kävi vielä polvea tutkinut ja leikkaava lääkäri merkkaamassa polven ja juttelemassa mukavia. Koska vakuutukseni korvauskatto on 5000 euroa, olimme sopineet, että he korjaavat kyllä kaiken, mutta laskuttavat vakuutusyhtiöltä vain eturistisiteen korjauksen. Tässä kohtaa kävi kyllä mielessä, että jos korvauskattoni olisi ollut suurempi, olisivatko laskuttaneet isomman hinnan vakuutusyhtiöltä.. No, pääasia, etten joutunut kaivamaan omaa kuvettanu, kuten ensin pelkäsin saadessani kuulla korvauskaton.

Selfie sairaalavaatteissa. Omat alusvaatteet sai muuten jättää alle.

Olin kovin iloinen kun sairaalatossuvalikoimassa oli myös kokoa 35!

Pian yhden jälkeen olikin aika siirtyä leikkaussaliin. Kävin makaamaan leikkauspöydälle, sain kanyylin käteen ja selkään selkäydinpyydytyksen. Sainkin jo Instagramissa kyselyä että oliko se selkäydinpuudutus joku jättineula, niin ei ollut. Ihan tavallinen. Enemmän sattui kanyylin laitto ja siitä laskettava lempeä rauhoitusaine. Täysin ilman aineita en siis ollut.

Leikkauspöydällä maatessani sain ihanan lämmitetyn peiton päälleni ja jalkaani alettiin valmistella leikkaukseen. Nappiverkkarit avattiin ja oletan että jalkaa alettiin pikkuhiljaa puhdistaa ja sheivata. Pian mahani päälle askarreltiin verho enkä enää nähnyt jalkopään tapahtumia, joten käänsin pään sivulel nähdäkseni näyttöruudut. Leikkaus näkyisi niistä. Tällä hetkellä ruuduilla oli vain polven magneettikuvia, koska toiminta ei ollut vielä alkanut. Radiosta kuului Yön Rakkaus on lumivalkoinen ja ajattelin, että ummistan väsyneet silmäni ihan hetkeksi. Nukahdin.

Torkuilta heräsin puolentoista tunnin kuluttua kun kaikki oli jo ohi!! Kukaan ei ollut edes yrittänyt herättää minua! En siis nähnyt ruuduilta pätkääkään leikkauksesta, koska vedin sikeitä koko ajan! Mikä kamala pettymys, mutta onneksi sain kuvia matkaani.

Uusi eturistiside oli kaiveltu takareidestäni yhdestä tähystysaukosta, eli sitä varten ei oltu tehty erillistä viiltoa. Uusi uljas eturistiside on noin 7 millin paksuinen. Lääkäri pelkäsi magneettikuvien perusteella, että polvessa voisi olla jotain muutakin korjattavaa, mutta leikkauksen aikana selvisi, ettei mitään muuta ollutkaan mennyt polvesta rikki. Oli siis tosi hyvä, että polvi leikattiin mahdollisimman pian, vuoden tai parin päästä polven sisällä olisi saattanut tapahtua muitakin tuhoja.

Jos joku muuten miettii, että tuleeko saamaan katetrin (yök, kamalaa), niin ei tule. Tuossa alaraajapuudutuksessa kaikki verisuonet vetäytyvät kasaan, samoin rakko, eli sieltä ei mitään tule ulos vaikka yrittäisi. Ehkä pidemmissä leikkauksissa katetrille on tarvetta.

Leikkauksen jälkee minut kuljetettiin sängyllä heräämöön. Kuljetus tapahtui jalat edellä ja kysyin, että onko siinä joku logiikka että kuolleet kuskataan pää edellä. Ei kuulemma ole. Anestesialääkäri sanoi, että hänen on helpompaa seurata hengitystäni, kun työntää pääpuolesta ja itsekin näen, että mihin ollaan menossa.

Heräämössä sain päälleni ihanan lämpöpeiton (leikkauksen jälkeen tajusin, miten kylmissäni olinkaan!) ja sekä mehua että vettä. Ja puhelimen.

Siinä sitten nopeasti ensimmäiset kuulumiset maailmalle, hörpin mehua ja jossain vaiheessa yritin hoitajan avustamana nousta ylös ja vessaan. Leikkaamaton jalkani oli kuitenkin vielä sen verran puuduksissa, ettei se kantanut ja jäin vielä odottelemaan. Tunnin kuluttua rakossa oli sellainen olotila, että oli pakko päästä ja nyt jalat kantoivatkin paremmin keppien kanssa. Paitsi että terve jalka meinasi mennä alta, ei operoitu! Puudutusta oli siis vielä sen verran jäljellä, että liikkuminen oli aika huteraa. En täysin tuntenut jalkojani vielä. Tuntui, kuin olisin kävellyt vesisängyssä tai liukkaiden tyynyjen päällä.

Jo heräämössä polveni ympärille laitettiin Game Ready raksuttamaan. Se on aina päällä 30 minuuttia kerrallaan ja sitten toiset puoli tuntia pois päältä. Päällä ollessaan se viilenee 8 asteeseen ja puristaa samalla polvea. Lepotilassa se ei purista ja lämpenee pikkuhiljaa, mutta ei ehdi lämmetä huoneenlämpöön asti ennen uutta puolen tunnin viilennystä.

Sain myös ruokaa ja Instakommenttien perusteella Munkkivuoren Pihlajalinna Dextran heräämön menu oli parasta heräämösafkaa ikinä. Ruksin listalta, mitä haluan ja söin sämpylän, kaakaon, smoothien ja tietenkin suklaata.

Heräämössä oli täyttä ja siinä naapureiden heräämistä seuratessani totesin, että alaraajapuudutus ja leikkaus "hereillä" oli oikea ratkaisu. Minulla ei ollut yhtään huono olo tai oksetus ja sain heti juotavaa sängyn viereen. Naapurisängyssä oli tehty samanlainen toimenpide nukutuksessa ja kaveri oli todella huonovointinen eikä saanut juotavaa/syötävää ennen kuin hänen olonsa oli parempi.

Pelkässä alaraajapuudutuksessa ei suinkaan ole pakko katsella leikkausta monitoreista. Mahan päälle asennetaan myös verho, eli lääkäreiden työskentelyä ei livenä näe. Koska koko alapää on ihan tunnoton, et osaa sanoa yhtään, että mitä siellä tapahtuu. Samoin kevyt rauhoittava on todella mukava.. Suosittelen siis tätä vaihtoehtoa lämpimästi muillekin! Jos olisin sinnitellyt hereillä pidempään, olisi leikkaussalissa ollut varmaan sellainen ASMR-fiilis kuunnellessa hoitajien ja lääkärien puheita. Ehkä sen takia nukuinkin kuin tukki!

Fyssari kävi tuomassa minulle kotihoito-ohjeita ja kertoi, että nyt olisi tosi tärkeää saada jalka suoraksi, ei koukkuun. Jalkaa pitäisi saada jopa yliojentumaan lihaksiston avulla. Koukkuun se kyllä tulee menemään sitten joskus, siitä ei tarvitse huolehtia.

Kysyin häneltä myös, että milloin olen ratsastuskunnossa ja selvisi, että heidän perheellään on peräti neljä hevosta (ja minulla selvästi väärä uravalinta). Saisin ratsastaa käyntiä sitten, kun saan itseni selkään ja polvi ei ole enää kipeä. Muulin tietäen en kuitenkaan ihan heti ole kiipeämässä kyytiin, ettei vain satu mitään lisää. Fyssari tosin sanoi että suurempi riski satuttaa eturistiside on maastakäsin kuin putoamisen yhteydessä. Ja niinhän se minullakin tapahtui kuukausi sitten.

Aikaväli diagnoosista magneettikuvauksen kautta leikkaukseen oli päivää vaille kaksi viikkoa! Kiitos vain Pihlajalinnalle! Luin, että kun leikkaus tehdään nopeasti, on parantuminen paljon nopeampaa ja varmempaa. Polvea olisi voinut yrittää kuntouttaa myös pelkällä fyssarilla, mutta en usko, että se olisi minua pelastanut. Polveni meni kuitenkin yhteensä neljästi alta ennen leikkausta ja aina kun näin tapahtuu, polvi tuhoutuu hieman sisältä ja aiheuttaa kipua ja turvotusta.

Pihlajalinna hoiti homman tosi hyvin ja minulla oli koko ajan ihan turvallinen olo. Hoitajat ja lääkärit olivat mukavia ja täysipäisiä. Olen myös aiemmin tavannut lääkäreitä, jotka eivät puhu eivätkä katso silmiin. Pihlajalinnassa lääkärit eivät olleet tällaisia.

Kotimatkalle sain heti mukaan vahvoja kipulääkkeitä ja viereisestä apteekista hain reseptillä loput. Sairaslomaa lääkäri kirjoitti tämän kuluvan viikon ja kaksi seuraavaa. Painesiteen saan ottaa pois huomenna ja tikit poistetaan jälkitarkastuksessa ensi viikolla. Ensimmäinen kymmenestä fyssarikäynnistä on kolmen viikon kuluttua.

Ensimmäinen yö ja päivä

Ensimmäinen yö kotona oli hyvin mielenkiintoinen. Epiduraalin ja leikkauksessa annettujen kipulääkkeiden vaikutus katosi siinä vaiheessa, kun istahdin autoon ja kotimatkalla (reilu puoli tuntia) jalka tuntui tosi kipeältä. Kotona vedin nappeja naamaan, käytin kylmäkompressiolaitetta parin kylmetyksen ajan ja kiipesin raput makuuhuoneeseen.

Oloni ei tuntunut väsyneeltä, vaikka lääkkeiden olisi pitänyt väsyttää. Polvikaan ei tuntunut kipeältä mutta toki tunsin sen koko ajan. Valvoin silti melkein koko yön ja jos nukahdinkin hetkeksi, heräsin kääntäessäni kylkeä.

Aamulla nousin ajoissa, nappeja naamaan ja Game Ready ruksuttamaan. Rakensin myös sohvalle kohoasennon jalkoja varten. En todellakaan saa polvea suoraksi, mutta paineside hieman estää täysin suoristumista. Leikattu jalka kestää hyvin painoa, mutta en luota siihen vielä täysin joten käyttelen keppejä ottaessani useampia askeleita.

Kipulääkkeitä vetelin naamariin aina, kun alkoi tuntua kipua. Missään kovissa kivuissa en siis suinkaan kärvistellyt. Loppupäivästä kävin vessassa jo yhden kainalosauvan kanssa.

Kotiklinikalla seuraavana päivänä leikkauksesta. Kissat vahtivat, että Game Ready toimii moitteetta. Ihanat aasitossuni ovat muuten Niksulandiasta, suosittelen!

Toinen yö ja päivä

Toinen yö oli selkeästi jo helpompi. Sain nukuttua, jalassa ei ollut mitään outoja tuntemuksia, mutta heräsin yöllä ottamaan lisää kipulääkkeitä.

Päivä kului samaan tapaan kuin edellinenkin, eli koko valveillaoloajan annoin Game Readyn raksutella polveni ympärillä. Aloin myös liikutella nilkkaani fyssarin kotihoito-ohjeiden mukaan ja varovasti myös suoristin jalkaani, mitä paineside antoi periksi. Suoristaminen sattui kuitenkin jonkin verran vielä. Ja aina välillä leikkaushaavojen kohdalla tuntui vihlontaa.

Illalla sain ottaa painesiteen pois ja alta paljastui melko vähän turvonnut keltainen jalka. Tikattu osuus oli siisti ja peitetty haavateipeillä. Teipit saisin ottaa viikon kuluttua pois, nyt ne vielä suojaisivat leikkausalueita ja pysyisivät suihkussakin. Tässä kohtaa sain siis käydä ensimmäisen kerran suihkussa ja ai että mikä fiilis kun pääsin pesemään kolme päivää sitten pestyn tukan! Jalka oli niin hyvä että suihkukäynti ja pukeminen sujuivat hyvin. Paineside tosiaan söi myös ison osan liikeradasta.

Painesiteen poisto

Nyt aloin keskittyä jalan suoristamiseen ja suiristelin sitä pieniä hetkiä kerrallaan sekä sohvalla että sängyssä. Kävelen myös sisällä ilman keppejä, mutta vararatessani painoa leikatulle jalalle, pidän sen tietyssä koukussa. Suorana en sille tosiaankaan pysty varaamaan painoa kivun takia eikä se tässä vaiheessa ole tarkoituskaan.

Kirjoitan toipumiskoosteita blogiin tulevaisuudessa aina välillä. Ehkä aluksi viikon välein ja sitten kuukauden välein. Tavoitteeni on olla hyvässä kävelykunnossa 9 viikon kuluttua eikä haittaisi, vaikka silloin pääsisi ratsastamaankin. En harrasta sellaisia urheilulajeja, joissa polvi olisi vaarassa vaurioitua (esim sähly, jalkapallo, tennis), mutta muulin ja hevosten kanssa on aina se riski, että niitä maastakäsitellen ne saavat päähänsä poistua paikalta. Nyt pitääkin opetella irroittamaan naru sen sijaan, että roikkuisin siitä kaikilla voimillani.

Kuva perjantaiaamuna, leikkauksesta kolme päivää. Leikkausalueella on osittain ihossa tunto, osittain ei. Tunnon pitäisi palautaua parissa viikossa. Joillekin saattaa myös tulla isoja mustelmia, minulla niitä ei ainakaan vielä ole. Se saattaa johtua myös kylmäkompression käytöstä. Musta nuoli on lääkärin ennen leikkausta merkkaama. Se on niin tiukasti, ettei ihan kevyelä hankaamisella lähtenyt mihinkään.