Muuli ja stunttikuski maneesilla jäätikköä paossa

Kuten eilen postauksessa jo kerroinkin, vei Muulin stunttikuski Tiina arvoisan pitkäkorvan omalle tallilleen maneesille. Mukaan lähti meidän tallilta myös yksi toinen hevonen treenaamaan ja seuraneidiksi. Etelä-Suomen talvi on tällä hetkellä sellainen, että jos haluaa tehokkaasti treenata niin maneesille on lähdettävä.

Reissu oli Muulille ihan ensimmäinen sellainen, että vieraaseen paikkaan mennään ihan kunnolla ratsastamaan. Ensimmäinen tällainen "pikakeikka" tehtiin pari viikkoa sitten irtohypytyksen mennessä, sekin oli hyvää harjoitusta tätä varten.

Muuli ja Lili olivat kotitallilla lastautuneet hyvin. Muuli on nyt muutaman kerran saatu hyvin koppiin lähettämällä niin, että tallinomistaja on vielä takana antamassa lisäpainetta. Näin oli toimittu nytkin. Maneesilla olivat ennakoitua aiemmin, joten minä saavuin paikalle vasta kun parhaat palat oli nähty, tai niin luulin.

Trailerissa tulomatkalla. Verkossa herkkuja. Kuva: Tiina Lepojärvi

Lilikin kuvan taustalla

Muulilla oli käytössä nyt ensimmäistä kertaa uusi edestä korottava grippipadi ja suussa uusi kumikuolain ja johtuiko näistä vai vieraasta paikasta ja hässäkästä, se oli ottanut hyvin tyypilliset muulilähdöt siinä vaiheessa kun Tiina oli istahtanut selkään ja sen jälkeen korjannut asentoaan.

Katsomo oli kommentoinut, että kakku pitäisi leipoa siitä hyvästä kun Tiina pysyi selässä.

Kun me saavuimme paikalle muulin toisen omistajan kanssa, olivat asiat oikein mallillaan. Yksi maneesissa ollut tallin ratsukko otti hieman  kierroksia Muulista ja poistui ulkokentälle. Se onkin ensimmäinen hevonen täällä Suomessa, jonka tiedän pelänneen tai arastelleen Muulia. Aikaisemmin ei ole koskaan tapahtunut näin ja on tuntunut siltä, etteivät hevoset edes tajua, että Muulissa on jotain vikaa.

Postauksen kuvat on otettu kamerallani Canon EOS 600D ja siinä on putki 50mm/1.4. Kuvasin kuvat kameran tarjoamalla urheilukuvausmoodilla ja jouduin käsittelemään kuvia aika paljon Photarissa, koska ne olivat ja ovat tosi rakeisia ja tummia. Läheskään kaikkea rakeisuutta en kuvista saanut pois.

Tiina kirjoitti minulle vielä raporttia maneesireissusta.

"Perille päästyä Muuli vaikutti ensin ihan rennolta, mutta kun maneesin ovi kävi ja ihmisiä ja hevosia tuli ja meni niin se tuntui vähän huolestuvan trafiikista. Tuntui, että kun ärsykkeitä oli enemmän niin kaikki opittu unohtui, pidätteet ja pysähdysyritykset kaikuivat kuuroille korville niin pysäytin sen pari kertaa seinää vasten. Se auttoi ja sisään-ulos- liikennekin rauhoittui niin Muuli uskalsi jo vähän relata.

Tuntuma-asiat on Muulille hankalia, mutta sehän me jo tiedettiin. Yritin olla vetämättä taakse, mutta kuitenkin pitää ohjan pituuden suht. stabiilina, jotta Muuli uskaltaisi tulla tuntumalle.
Eniten mielestäni on tekemistä tasapainon löytämisessä ja sitä kautta lapojen hallinnassa. Muuli mielellään kanttaisi lavat sisällä ja taivuttavasta pohkeesta reagoi herkästi eteenpäin (raviympyrältä nosti hienosti laukan, vaikka tarkoitus oli taivuttaa). Herkkä suu tuo vielä oman lisämausteensä soppaan.

Suoruus, tahti ja tasapaino, ne tärkeimmät peruspilarit 🙂

tasapainon kehittyessä saa ne lavat paremmin hallintaan ja lapoja siirtelemällä päästään löytämään suoruutta.  Suoruuden myötä taas "oikeinpäin liikkuminen" (tai miksi sitä haluaa kutsua) tulee kuin luonnostaan.

Tahti Muulin kanssa on helppo löytää kun se reagoi niin hyvin painoapuihin ja pohkeisiin."

Ja alla on videokooste, josta tosin tuli valitettavan pitkä. Mutta itselleni ja Muulin historiankirjojen puolesta pidemmät videot ovat parempia kuin minuutin pikapätkät.

Muulia vähän epäilyttää..

Maneesireissu oli siis oikein onnistunut ja hyvä idea. Esimerkiksi laukkaa ei tämän kanssa uskaltaisi tällä hetkellä ulkokentällä kokeilla, vaikka alla onkin tosi pitävät hokit. Ja itsehän en ole kotikentällä vielä kertaakaan edes laukannut (tarkoituksella ja hallitusti). Maneesin etuna on korkeat seinät ja mukava suljettu tila.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Pian koitti kotiinlähtö. Olisimme saattaneet mieheni kanssa missata koko spektaakkelin ellemme olisi auttaneet kantamaan satulaa ja padia autolle.

Tiina lastasi Muulia mutta Muuli oli sitä mieltä että ei muuten vitussa. Kun päätettiin ottaa se vinssaamalla sisään, ei Muuli tullut riittävän lähelle, että riimunnarun olisi saanut etupuomin ympäri. Siinä sitten asia johti nopeasti toiseen, Tiinan kengissä ei ollut nastoja, Muuli otti kipinä perässä raahautuvasta ihmisestä ja päätti poistua tielle. Tässä kohtaa Tiina heittäytyi mukaan ja pulkkaili perässä mahallaan kiitettävän matkan peilijäistä tietä! Muuli ei kuitenkaan näyttänyt merkkejä pysähtymisestä, joten siitä oli päästettävä irti.

Joku siinä tallinpihalla tuli tilanteeseen hieman myöhässä ja kysyi että ai mihinkäs Muuli lähti. Kuulin itseni vastaavan "se näköjään kävelee kotiin täältä".

Katselin siinä sitten tumput suorina kamera repussa että mitähän tässä voisi tehdä. Lili talutettiin tietä pitkin Muulin luokse ja Muuli lähti lopulta seuraamaan sitä takaisin tallille vain kääntyäkseen väärästä risteyksestä.. Sieltä se onneksi tuli maahan kyykistyneen Tiinan luokse ja uusi yritys. En lähtenyt itse ontumaan Muulin luokse, koska en saisi kuitenkaan pideltyä sitä.

Ei mennyt kauaakaan kun Muuli oli taas irti (sille jää nämä irtiriistäytymise tpäälle ihan yhdestä kerrasta), mutta saatiin estettyä sen karkaaminen tielle. Se jäi tallin pihaan pelottelemaan hevosia ja saatiin nopeasti kiinni.

Tässä kohtaa kuulin erään tallilaisen sanovan "Ai tän takia sillä on niin monta lempinimeä!" viitaten esimerkiksi nimitykseen "mulkero".

Muulin toinen omistaja otti tässä kohtaa Muulin hanskaan ja kokeili lastausta ja Muuli käveli suoraan perässä sisään. Luulen, että kun se kerran joltain lähtee, niin se hetken aikaa on hyvin epäluuloinen tätä ihmistä kohtaan. Se olisi ehkä tullut irtipääsemisen jälkeen kenen tahansa perässä traileriin paitsi Tiinan, jota Muuli piti e-rit-täin epäilyttävänä henkilönä hetken aikaa!

Sitten vielä Lili traileriin ja traileri lähti takaisin kotitallille ja minä kuskini kanssa kotiin.

Täytyy kyllä sanoa, että oman ratsun näkeminen jonkun toisen (paremman) ratsastajan alla on aina tosi mukavaa. Sitä vain ottaa kivan asennon ja katsoo menoa. Että mitä se tekee ja miten Muuli reagoi. Ja samalla saa itselleen roppakaupalla vinkkejä Muulin työstämiseksi tulevaisuudessa. No, vielä neljä viikkoa ratsastuskieltoa, Muuli on silloin varmasti jo tosi hyvä!

Ainiin, ja uusi padi auttoi ainakin siihen, että Muulin selkäkarvat olivat ihan sileät padin alta! Olen jo pitkään miettinyt mitä pitäisi tehdä, kun karvat satulan keskiosan alta ovat aina ratsastuksen jälkeen pörrössä. Se kertoo siis selkeästi epäsopivuudesta, mutta miten sitä lähtisi korjaamaan, on toinen juttu. Muuli ei kuitenkaan arista selkää eikä satulointia joten en ole pitänyt kiirettä asian kanssa. Toivottavasti tilanne jatkuu yhtä hyvänä uuden padin kanssa!

Liikettä (eli karvat pörrössä) näkyy nyt keskikohdan sijaan edessä lavan alueella.

Ps. Blogiexpon äänestys aukesi tänään. Käy äänestämässä parhaita! Klikkaa siis tästä (ja sen jälkeen vihreästä kuvasta). Äänestys on siitä kiva tällä kertaa, että jos jonkun kategorian kaikki ehdokkaat ovat vieraita, ei kyseisestä kategoriasta ole pakko äänestää ketään.