Kun edellisellä tunnilla koettiin kauhunhetkiä, oli joulun välipäivinä ollut tunti huima parannus siihen. Aikaa oli ehtinyt kulua kaksi viikkoa ja olimme tässä välissä olleet Muulin kanssa kentällä kaksi tai kolme kertaa ja kaikilla kerroilla olimme työstäneet pelkokulmaa. Onneksi työstössä oli apuna toinen hevonen, yksinään en saanut Muulia kulmaan.
Tällä kertaa tunnilla mentiin helpomman kautta ja ratsastin vain tallin puoleisella pääty-ympyrällä. Muuli ei ollut kovinkaan viehättynyt kulkemaan pellon puoleista pitkää sivua, joten työstimme sitä. Muulin pelkotila ei onneksi ollut niin paha kuin pelkokulman kanssa, joten työstäminen ei ollut ihan niin sykettänostattavaa mutta sitäkin tehokkaampaa kun Muuli ei noussut niin isoille kierroksille.
Saara huomasi varmaan jo ekalla tunnilla, kuinka takerrun Muuliin sen jännittyessä. Takertumisella tarkoitan, että vedän ohjat tiukaksi, pyöristän selkääni, nojaan eteen ja puristan vielä varmuuden vuoksi jaloillanikin. Tiedostan täysin, että se vain lisää eläimen kierroksia entisestään, mutta he viitatkoon, jotka eivät ole näin koskaan ikinä jännittävissä tilanteissa toimineet!
Tässä oli siis harjoittelun paikka itselleni.
Pelkokohtaa työstettiin koko tunnin ajan ja ohjeena oli pitää ulko-ohja tuntumalla mutta silittää reilusti sisäohjalla. Joka kierroksella pääsimme lähemmäs uraa, mutta ihan uralle asti emme kyllä ratsastaneet.
Saara sanoi monta kertaa, että jalka eteen.. Mielestäni jalka ei edes ollut kovin takana mutta videolta näkee hyvin kuinka pidän omia jalkojani melkein koko ajan aika takana. Se on aika outoa, sillä enkkusatulalla istun yleensä jalat edessä! Ja yleensä lännensatulakin pakottaa ratsastajaa tuoli-istuntaan.
Videointi auttaa myös siihen, että näen miten suorana käteni ovatkaan. Tällä tunnilla pidin mielestäni kyynärpäitäni mukavasti 90 asteen kulmassa, mutta totuushan on aivan toinen. Pitää uskaltaa pidentää ohjaa vielä reilusti.
Minulla oli korvanappi ja Saaralla vastakappale, joten mitään opetukseen liittyviä puheita ei tallentunut videolle. Otinkin siis videolta äänet pois ja laitoin musiikkia taustalle. Videon voi siis aivan hyvin katsoa mykistettynä.
Jos ehdin, tekstitän videoon vielä tehtävät, mitä juuri siinä kohtaa oli tarkoitus tehdä.
 |
| Kuvaajaksi pakotin Muulin toisen omistajan eli mieheni joka myös innosta hyppien talutti Muulin loppukäynnit ja ainakin yritti kovasti löysätä satulavyötä. Olen ottanut tavaksi taluttaa Muulia ennen ja jälkeen ratsastuksen ja samalla kiristän tai löysään satulavyötä reikä kerrallaan. Olen siinä uskossa, että tämä auttaa Muulin mahan alueen nahkaa ja kudoksia palautumaan satulavyön paineelta. |
Hyvä että meni hyvin!
VastaaPoistaTarkkaile mitä tapahtuu istunnallesi kun pyydät Muulia ravaamaan. Videolla näkyy etenkin ensimmäisissä raviinlähdöissä se, että kumarrut eteen, polvet&reidet tulee kiinni satulaan ja sitten alapohje nakuttaa liian takana, ja joudut sanomaan pohkeella monta kertaa ennen kuin saat reaktion. Eteenkallistus ja polvien puristuminen sulkee lonkat eli istuntasi sanoo hevoselle "älä mene", ja pohje sanoo "mene". Videolla on yksi kohta jossa Muuli meinaa siirtyä kesken ravin käyntiin (kun palaat ravivoltilta uralle) ja siitä kun käsket sitä jatkamaan, pysyt itse ylävartalosta pystyssä ja lonkkasi pysyvät auki, ja Muuli reagoi huomattavasti sulavammin eteenpäin.
Eteenkumartuminen on yksi tekijä joka ajaa alapohkeen taakse, ja eteenkumartuminen ja lonkkien sulkeminen tapahtuu tiedostamatta etenkin silloin kun jännittää. Ihminen vetäytyy ns. turvakyyryyn ja kehon painopiste kiipeää ylöspäin, kun sen tulisi pysyä matalalla, lantion keskipisteessä. Minä käytän tämän korjaamiseen termeinä "istu siirtymisen läpi", "sinä istut ja hevosen tulee nostaa sinut ja itsensä raviin/laukkaan", ja sitten erinäisiä mielikuvia joilla ratsastajan lonkat saisi pysymään rentoina ja auki, jotta hevosella on tilaa mennä eteen- ja ylöspäin.
Varmasti oma opesikin on näitä ohjeistanut, mutta näin kun mutella katselin videota niin oma opevaihde pukkasi päälle ja halusin kertoa mitä minä näin :)