Muuli sai ensimmäiset kenkänsä ja oli niin hienona kengityksessä että!

Joudun jälleen tuottamaan pettymyksen, otsikko ei valitettavasti ole sarkasmia, vaan Muuli oli oikeasti tosi hienosti ekassa kengityksessään.

Muulin kengitti Riikka, joka on pari kertaa vuollutkin sen ja antanut minulle ohjeita jatkoa varten. Viimeksi Riikka katsoi kavioita kesällä, kun ne alkoivat olla huolestuttavan kierot. Riikka oikaisi niitä reilusti ja itse vielä sen jälkeen pari kertaa ja nyt vinous oli poissa. Kaviot siis kuluivat paljon nopeammin sisäsyrjältä ja kun en tilanteen vakavuutta ollut ajoissa huomannut, alkoi kavio kasvaa aika huonoon malliin.

Viimeisimmät kaviokuvat jo suoristetuista kavioista näet tästä postauksesta.

Riikka ei kai virallisesti ota uusia asiakkaita, mutta ystävällisesti suostui empimättä kengittämään Muulinkin. Näin hänet pari viikkoa sitten tallilla juuri silloin olin oikein erityisen kyllästynyt bootsipelleilyyn ja kysyin, jos hän voisi kengittää Muulinkin.

Tuolloin oli puhetta vain etupäästä, mutta eilen Riikka saapui tallille neljän kengän kanssa! Muuli kun oli niin kiltti, että sille laitettiin takapääkin!

Minua jännitti ihan tosi paljon koko kengitys etukäteen ja kädet täristen pyydystin Muulin tarhasta (lahjuksen kanssa, koska se on perseillyt) ja toin käytävälle. Muulia tuntui eniten huolestuttavan kengän takominen, mutta itse toimenpide ei enää ollut paha juttu.

Riikalla oli mukanaan 000-kengät, sen pienempiä ei ollut ja Muuli olisi kaivannut neljän nollan monot. Näillä kuitenkin mentiin ja Riikka sai ne taottia riittävän hyviksi. Ne jäivät kannoilta hieman pitkiksi ja ulkosyrjällä on vähän tyhjää. Kävin jo tekemässä lisähankintoja, eli Muuli saa kumiputsit etusiinsa ettei se vain polje kenkiä irti. Olisi tarkoitus saada nämä pysymään nyt ainakin kaksi kuukautta tai siihen, kun lunta ja jäätä riittää.

Ensin Riikka vuoli kaviot. Kysyin, että tehdäänkö vuolu eri tavalla kengityksen takia, ei tehdä. Sen jälkeen hän alkoi hakata kenkää kapeammaksi ja pidemmäksi Muulia varten. Se oli Muulista aika epäilyttävää.

Pian Muulin kavioon porautuivat ensimmäiset naulat, se on tottakai videolla. Muuli ei ollut tästä millänsäkään vaikken ehtinyt siedättää sitä kertaakaan vasaralla hakkaamiseen.

Kenkiin laitettiin tietenkin tilsakumit ja neljä hokkia jokaiseen. Kysyin, missä ovat vaaleanpunaiset tilsakumit, niin Riikka vastasi niiden olevan ihan shitilaatua. Hän oli sellaiset kerran erehtynyt tilaamaan ja ensimmäisen käyttökokemuksen jälkeen heitti toisenkin parin roskiin. Olivat kovettuneet pakkasessa eivätkä toimineet kuten tilsakumien kuuluu.

Hokilliset muotoiltu, takakengät vielä tehdasasetuksilla.

Etupään jälkeen Riikka alkoi muotoilla takasten kenkiä ja kysyin, että häh, laitetaanko sekin pää. Riikka meinasi että ajatteli laittaa kun Muuli oli lisäksi käyttäytynyt niin hyvin. Hymyilin naantalin aurinkona, ai että tästä tulee hyvä lopputalvi kun pitoa löytyy!

Muuli jaksoi tosi hyvin melkein koko ajan. Suunnilleen tunnin kohdalla se alkoi väännellä kaulaansa ja stepata. Se tuntui kyllästyvän tylsään hommaan eikä tallissakaan ollut muita hevosia sen kavereina. Onneksi siinä vaiheessa oli enää viimeistelyhommia, eli kengät olivat jo jaloissa. Toimituksen jälkeen Muuli tosin sonti käytävälle, eli ehkä se ei ollutkaan tympääntynyt vaan sillä oli vain shitihätä.

Kengäthän on tarkoitus pitää tosiaan vain pari kuukautta tai sen ajan, mitä ne nyt jaloissa pysyvät ja jäätikkökelejä riittää. Sen jälkeen Muuli on taas kengätön aina seuraaville liukkaille keleille asti. Jos olisin halunnut tänä talvena välttää bootsipelleilyt kokonaan, olisi Muuli pitänyt laittaa kenkään noin viikkoa ennen joulua eikä talvea olisi selvitty yksillä kengillä mitenkään. Näiden luulisi riittävän hyvin kevään jäätikköajat ja jos eivät riitä, olen jo henkisesti valmistautunut käyttämään bootseja sen ajan, mitä tarvitsee.

Valmis!

Koko 000 oli liian iso, mutta näillä mennään.

Toimenpiteen jälkeen vein Muulin takaisin tarhaan ja askartelin sen olkiverkon karsinassa hieman ylemmäs kääntäen sitä pohjasta kaksinkerroin. Muulin verkko on sellainen tosi iso, eli on karsinassa melkein maassa asti. Nyt, kun sillä on kengät, ajattelin nostaa sitä hieman jos se vähentäisi todennäköisyyttä jäädä siihen kiinni kengästä. Toisaalta, ei meidän kannata turhan paljon puuttua luonnonvalintaan.

Siinä heinäverkkoa askarrellessani mietin, kuinka ihan kohta laukataan pitkin teitä vailla mitään huolen häivää kunnes... Länkikurssin alkajaisiksi loukkaamani (kiitos Muuli) ja jo melkein parantunut polvi muljahti ilman ennakkovaroitusta ja petti alta. En ole koskaan tuntenut sen tason infernaalista kipua polvessani kuin mitä nyt tunsin. Nojasin heinäverkkoon ja itkin ja mietin, miten helvetissä pääsen tallilta kotiin ja että nytkö tässä on tosiaan mentävä lääkärille. Tallilla ei tietenkään ollut ketään muuta.

Sitten kipu laimenikin nopeasti, sain laitettua heinäverkon ja onnuin autolle. Onneksi olin siivonnut tarhan jo aiemmin.

Tätä kirjoittaessani odottelen vakuutusyhtiöltä korvauslupausta huomiseen magneettikuvaukseen ja hoitelen polveani kahden polvituen avulla. Hiphei!

Oikea eli kipeä polvi ei ole edes kerännyt nestettä juuri ollenkaan, mutta jaksaa silti muistuttaa olemassaolostaan jokaisella askeleella.