Vuoden 2018 kohokohdat

Kuva: Reetta Ollila

Ensin mietin, ettei blogiin mahdu enää yhtään tiivistelmää mistään aiheesta. Olinhan jo kirjoittanut kevätpuolella viikkokoosteet Muulin koulutuksesta ja hiljattain kirjoitin koulutuksesta ja Muulista vielä erillisen postauksen, jonka voit lukea tästä. Sannakin kirjoitti omia ajatuksiaan koulutusjaksolta ja lisäksi kirjoitin kehityspostauksen siinä vaiheessa, kun Muuli oli ollut Suomessa 2,5 vuotta.

Mutta ehkä kuitenkin vuosikooste olisi paikallaan, jos ei teille lukijoille niin omaksi ilokseni. Aloitetaan.

Tammikuu

Vietiin Muuli tallinomistajan kanssa heti uudenvuodenpäivänä Sonkajärvelle Sannan luokse. Tämä oli aika rankka koko päivän riemuretki, mutta oloni oli tosi helpottunut. Muulista tulisi viimeinkin toivottavasti toimiva peli. Olin tehnyt tosi paljon töitä joulukuussa ja Muuli oli ollut melkoisen heitteillä sen ajan. Toisaalta se oli samalla nollaantunut omista asetuksistani, jotta Sannalla olisi puhtaampi pöytä aloittaa.

Sanna teki Muulin kanssa tammikuussa hommia lähinnä maastakäsin.

Pääset katsomaan kaikki koulutusjakson viikkokatsaukset tästä. Olen laittanut ne postaukset kategoriaan "koulutus".

Kuva: Sanna Kauppinen

Helmikuu

Sanna jatkoi maastakäsittelyllä, mutta kuun lopussa nousi ensimmäisen kerran Muulin selkään, eikä Muuli päästänyt ihan helpolla, vaan näytti betonikaulaansa auliisti. Muuli siis jäykistää kaulansa täysin kovaksi ja menee juuri sinne minne haluaakin, jos tilanne sellaista vaatii. Sanna kirjoitti helmikuussa ensimmäiset vieraskynäilyt blogiini, kannattaa kurkata se tästä.

Maaliskuu

Kuun alussa Sanna epäili, että Muulin suussa voisi olla jotain ja Muuli pääsi Sannan muiden hevosten kanssa klinikalle raspaukseen. Hammaspiikkejä suussa olikin toisella puolella ja niiden poisto tuntui auttavan ratsastettavuuteen.

Kävin myös itse katsomassa Muulia ensimmäistä kertaa. Sanna istutti minut Muulin selkään ja vei käsimuulina maastoon. Selkäännousu pelotti tosi paljon mutta kotimatkalla uskalsin jo hengittää. Muuli tuntui säpsähtävän jokaista liikettäni.

Huhtikuu

Muuli oli tähän asti ollut melko kiltti, mutta huhtikuussa se laittoi Sannan myös erittäin koville ja oli ihan muina muuleina ryöstellyt maastossa menemään. Olin hankkinut Muulille nastabootsit ja ne lentelivät pitkin kyliä Muulin ottaessa lähtöjä Sanna selässään. Ja otti se lähtöjä myös ilman Sannaa.

Kuun lopussa kävin taas katsomassa Muulia ja uskalsin jo paljon rennommin ratsastaa sillä. Vein Muulille sen oman lännensatulan ja todettiin sen sopivan sille ihan riittävän hyvin, jotta sitä voisi käyttää. Muuli oli saanut läskiä ja massaa lisää.

Sanna vieraskynäili huhtikuun alussa tekstin selkäännosuusta, joka oli yksi iso ongelma Muulin kanssa.

Toukokuu

Muuli pääsi Sannan luona maastoilemaan paljon, kelit olivat ihanan lämpimät ja maastoreitit auki. Sanna myös juoksutti sitä koska Muulin laukkuuttaminen liinassa oli ollut melko haastavaa. Liinan kiristyessä Muuli nimittäin totesi parhaaksi kiristää sitä vielä vähän lisää ja poistua paikalta.

Kesäkuu

Olin katsomassa Muulia heti kesäkuun alussa ja mitäs muutakaan tehtiin kuin maastoiltiin. Olinhan lähettänyt Muulin koulutukseen tavoitteena, että sillä voi maastoila löysillä ohjilla. En siis odottanutkaan takaisin mitään dressagemuulia, vaikka Sanna kävikin sen kanssa läpi väistöjä ja muuta tarpeellista. Aloin jo valmistautua henkisesti Muulin paluuseen kotiin.

Kuva: Sanna Kauppinen

Heinäkuu

Heti kuun alussa ajoin Sonkajärvelle ja vietin taas viikonlopun Sannan luona. Kävimme maastossa yhdessä ja kävin yksinkin muutaman kilometrin reissun. Huomasin Muulin arkovan kavioitaan tiellä, joka oli hiljattain lanattu. Muuli palasi kotiin 3.7. ja ajoin sen kotiin itse. Pikku-e:tä en ehtinyt tähän hätään saada, mutta lainasin kevyen kopin, jonka vetämiseen riitti B-kortti  ja suhteellisen raskas autoni. Sannan luona kaikki meni tosi hyvin ja Muulikin tuntui muistavan minut. Se käyttäytyi rauhallisesti ja rennosti ja oli "oma itsensä". Sillä varmaan kesti kotiutuminen aika pitkään.

Olin heinäkuun lomalla, mutta osan siitä olin mökillä. Sisäänajoin Muulille hoitaja-ratsastajan, jonka kanssa kävimme pari kertaa maastossa. Hän hoiti Muuliani poissaollessani muutaman kerran ja muuten se lomaili ja mietti asioita. Ratsastin toki myös niin paljon kuin pystyin ja heti ensimmäisellä viikolla kotona kävin useasti maastossa, jopa sateella.

Muuli arkoi kavioitaan sorateillä jonkin verran, joten käytin sillä noin kuukauden ajan bootseja. Ensin kaikissa jaloissa ja sitten yhden monon hajottua vain etujaloissa, kunnes tuntui, että arkominen oli päättynyt.

Elokuu

Maastoilut jatkuivat ja Muuli toimi tosi hyvin. Kävin sen kanssa yksinkin maastossa ja niin, että ihminen oli kävellen mukana. Muuli meni tosi kivasti. Enimmäkseen mentiin kuitenkin kaverin kanssa ja kerran taisin ratsastaa kentälläkin. Selkäännousut tuottivat kuitenkin päänvaivaa. Muuli ei tuntunut sietävän ollenkaan sitä, että taivutan selkäännousussa sen pään sivulle ja jos taas en taivuttanut, se saattoi lähteä selkäännousussa täysiä eteen. Oman turvallisuuteni takia taivutin siis pään sivulle.

Tällä kokoonpanolla maastoiltiin eniten eli meillä oli kaverina Muulin tarhakaveri Elsa. Kumpikin on hidas, joten sopivat hyvin maastossa yhteen. Elsan selässä on sen omistaja Pia.

Syyskuu

Elo-syyskuun vaihteessa järjestimme Pukkilassa muulileirin, johon Sanna tuli meitä muulinomistajia koutsaamaan. Oli tosi kiva saada Sannalta kertauskurssi näin pian koulutusjakson jälkeen ja muistinkin monta juttua, jotka olin ehtinyt välissä unohtaa.. Treenasimme myös selkäännousua aika pitkään, mutta ei siitä hyvä tullut vieläkään. Paras muisto leiriltä oli, kun maastoilimme muulien kanssa ja laukattiin sänkkärillä ekaa kertaa ikinä! Leiripostaukseen pääset tästä.

Loppukuu menikin vähän plörinäksi treenien suhteen. Kuskasin Muulin kolmeksi viikoksi Tukkilan tilalle, jossa olin loppukuussa lomittamassa 10 päivää. Lisäksi olin reissussa ja kakkosduunissani niin, että Muuli taisi lomailla kokonaan melkein kaksi viikkoa. Tukkilassa lomitusteni ohessa ehdin ratsastaa sillä muutaman kerran, mutta ne kerrat olivatkin sitten tosi hyviä! Kävimme maneesissa ja sänkkärillä ja olin onnekas saadessani erinomaisia valokuvia muistoksi! Näin bloggaajana on jotenkin matala kynnys kysyä paikalle kuvaajaa, ei-bloggaajana minun oli jotenkin vaikeaa vaivata ihmisiä, että voisivatko tulla ottamaan kuvia. Toisaalta myös bloggaajana olen tutustunut ihmisiin, joilla kamera pysyy kädessä. Vastavuoroisesti käyn kuvaamassa heitä.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että saisin blogiin hyvää materiaalia, vaan saatan selailla kuvia myös ihan omaksi ilokseni ja muistella kivoja hetkiä.

Kuva: Reetta Ollila

Lokakuu

Hain Muulin Tukkilasta kotiin heti kuun alussa ja sen elämä muuttuikin aika paljon. Se alkoi vasta tässä vaiheessa tulla yöksi sisään. Ennen Tukkilaa hevoset olivat kotitallilla vielä yöt tarhoissa ja muut Muulia lukuunottamatta päivät laitumella. Tukkilassa Muuli oli pihatossa aasien kanssa.

Muuli tuntui heiman virkeämmältä ratsuna tämän takia.

Kuukausi oli ratsastuskertojen puolesta säälittävä. Milloin olin töissä, menossa tai satoi. Illat alkoivat hämärtyä, joten töiden jälkeen ratsastus tarkoitti ratsastuskenttää. Oikeastaan vasta lokakuussa aloinkin ratsastaa Muulilla enemmän kentällä sekä kuolaimella että bosalilla. Kentällä se oli sellaista höntsäilyä ja "keventelyä" ilman mitään kunnollista päämäärää. Sen takia ratsastuskin alkoi tuntua tympeältä matkustelulta. Aloinkin etsiä ratsastuksenopettajaa meille.

Marraskuu

Oltiin ensimmäisellä ratsastustunnilla sitten Muulileirin kun kaverini Tiina tuli sellaisen pitämään. Lisäksi aloin ottaa tunteja Saaralta, joka piti tunteja jo kahdelle tallilaiselle. Aloitimme maltillisesti puolen tunnin pituisesta tunnista, joka sopii Muulille ja minulle hyvin.

Muuli näytti parastaan, kun se kuskasi minut Tiinan tunnin aikana sisälle talliin. Käänsin sen ympäri pesupaikalla ja palasin kentälle, kentän portti suljettiin. Saaran tunneilla aloitettiin ihan pienestä, eli käynnissä pieniä tehtäviä ja Muulin hallintaa. Ekalla tunnilla hermostutti ja jännitti niin, etten muistanut kehua Muulia ollenkaan.

Kävimme Tiinan ja hänen hevosensa kanssa läheisillä hiekkamontuilla, se olikin kiva reissu ja voin kertoa että ylitin itseni monessakin suhteessa. Kynnys muualla ratsastamiseen pieneni tosi paljon. Haaveissani on tavata kaikkia muualla asuvia heppakavereita niin, että menemme Muulin kanssa sinne trailerilla maastoilemaan. Se olisi samalla kuljetustreeniä, matkustustreeniä, treeniä vieraissa paikoissa ja uusia maastoja matkaratsastusta ajatellen. Toiset menee traikulla maneesille, miksei me mentäisi maastoon?

Joulukuu

Viime kuun maastoiluhaaveet sain haudata viimeistään puolen kuun jälkeen. Jouduin alkaa käyttää Muulilla nastatossuja ja vaikka ne ovat nopeat pukea ja riisua, en silti ole niiden varsinainen fani. Onneksi en joutunut käyttämään niitä kuin kesällä hetken aikaa ja liukkailla keleillä. Vuoden loppuun mennessä nastoitetut bootsit olivat käytössä ehkä kymmenen kertaa.

Ratsastin joulukuussa aika paljon ja lisäksi meillä oli pari ratsastustuntia. Toisella niistä Muuli näytti parhaat puolensa ja kuskasi minut pari kertaa kentän poikki kieltäytyessään kulkemasta kentän takakulmaan. Noin muuten tunnuimme edistyvän tunneilla hieman ja muistin alkaa kehua Muulia. Saara näytti tietävän heti, että missä meillä kiikastaa ja osasi antaa oikeat ohjeet.

Jouluaattona olimme talliporukalla maastossa, siitä jäivät ihanat muistot. Luonto oli kaunis ja keli oli ihana! Muulikin käyttäytyi ja laukkasimme kovinta vauhtia ikinä! Niin kovaa, että takatossut jäivät lähtökuoppiin.

Selkäännousut parantuivat huimasti joulukuun aikana kun uskalsin olla kääntämättä Muulin päätä sivulle selkäännousussa. Vuoden lopussa kiipesin selkään jo ensiyrittämällä ohja vain kevyellä tuntumalla. Muuli tosin pyörähtää sen jälkeen, mutta malttaa ottaa herkunkin. Ollaan siis siinä tilanteessa, missä Muuli oli Sannalta lähtiessään.

Vuosi 2019

En ole koskaan tykännyt kirjata tavoitteita kovin tarkasti ylös, koska pessimisti ei pety. Mutta pienenä haaveena olisi löytää Muulille ajo-opetuspaikka joksikin aikaa. Toivoisin, että siitä tulisi sunnuntaiajettava mutta epäilen, ettei se ole mahdollista. Mutta jos joku ammattilainen tsekkaisi tilanteen ja antaisi sitten tuomionsa.

Haluaisin kokeilla matkaratsastusta, jos jossain Keski-Suomea lähempänä olisi kisat.

Yhtenä tavoitteena on myös osallistua kouluratsastuksessa raviohjelmaan ja lahjoa Saara menemään HeC:n läpi. Pehmitän häntä jo tähän.

Toivon, että Muuli pysyy yhtä terveenä kuin tähänkin asti. Sillä ei ole ollut mitään "ylimääräisiä" eläinlääkäriä vaativia juttuja. Se on vain rokotettu ja raspattu.

Yleensä toivotellaan parempaa uutta vuotta, mutta minulle riittää tällainen samanlainenkin. Muuli edistyi ja muuttui todella paljon, samoin minä sen omistajana. Se riittää nyt.