Missä olin, mitä tein 10, 20 ja 30 vuotta sitten?

 

30 vuotta sitten, 1988, joulukuu

Täytin juuri kolme vuotta. Kesällä sain pikkusiskon. Olin kuulemma kysynyt, voiko sen palauttaa. Se tuotiin kuitenkin kotiin. Kotona asuu isä, äiti, sisko, Mamma ja Pappa. Mamma ja Pappa asuvat omalla puolellaan taloa, mamman ja papan puolella. En käy päivähoidossa tai kerhossa, en tiedä mitä ne ovat. Aamulla, kun herään, otan kirjan ja menen Mamman ja Papan väliin nukkumaan.

Talvisin Mamma ja Pappa lentävät etelään ja ovat siellä kylmimmän ajan vuodesta.

Meillä on navetassa lehmiä, pelkään niitä. Sitten meillä on kissoja, ne ovat kivoja. En koskaan revi niitä. Kissa oli ensimmäinen sana, jonka osasin sanoa. Nykyään osaan jo monta sanaa. Veeraa saa silittää vain päälaelta, muuten se käy kiinni käteen. Se ei ole koskaan raapinut minua. Sitten on Misu, joka on mustavalkoinen. Kissat saa joka vuosi pentuja. Meillä kotona on huoneita nimeltä tupa, kammari ja sali. Ja tietenkin navetta. Sitten on siilo, aitta, kanala ja navetanvintti ja pyöräaitta. Kanalaan ei saa mennä, siellä on ikkunoita. Perunakellarissa haisee maalta.

Leikin enimmäkseen pehmoleluilla. Puen niille nuken vaatteita. Minulla on kaksi nukkea, Liisa ja Pekka, mutta enemmän leikin pehmoeläimillä. Minulla on yksi koiralelu, vaikka pelkään koiria. Sillä ei ole nimeä, se on ruskea koira. Sain syntymäpäivälahjaksi ison sinisen norsun ja polkupyörän.

Mamman ja Papan telkkari on mustavalkoinen, meillä on värillinen. Katson telkasta Pikkukakkosta. Pelkään jäihin uppoavaa nallea.

Presidentti on Mauno Koivisto.

Olen aika paljon vain kotona, mutta joskus käyn äidin kanssa Kirkonkylällä pankissa ja ruokakaupassa. Pankki on punaisessa rakennuksessa. Siellä on kivoja leluja ja mm kassakone. Leikin sillä aina. Kaupassa käydään aina päivällä.

Punaisessa Toyotassa alkaa aina nukuttaa, kun ajetaan johonkin. En näe ikkunasta ulos, vaikka istun korokkeen päällä.

Pelkään koiria. Ne haukkuvat kovaa ja ovat isoja. Pelkään myös lehmiä, vasikoita, hevosia ja kaikkia isoja eläimiä. Kissoja en pelkää. Pelkään kovia ääniä.

En oikeastaan haluaisi kasvaa yhtään isommaksi, nyt on hyvä ja turvallinen olla. Minun maailmani on täällä kotona. Kesäisin näemme paljon serkkuja. Niiden kanssa on kiva leikkiä.

Papan kanssa toukokuussa 1988.

Äidin kanssa

Polkupyörä Pirpana, sain se Vaarilta ja Raijalta.

Ankkalelun kanssa

Siskon kanssa

Veera

Sininen norsulelu

20 vuotta sitten, 1998, joulukuu

Täytin hiljattain 13. Aloitin seiskaluokan syksyllä, eli kuljen aamulla linkalla Heinolaan. Oli aika iso muutos olla ensin kutosella koulun vanhimpia ja tulla sitten seiskalle ja olla ihan lapsi. Linkka menee alakoulun pysäkiltä 7.30, eli lähden pyöräilemään 7.20. Koulu alkaa yleensä aina kahdeksalta. Melkein koko alakoulun luokka tuli samalle luokalle Lyskalla ja sitten on kirkonkyläläisiä ja Myllyojalta tulleita. Me entisen maalaiskunnan lapset tulimme Lyskalle. Kaupungissa asuneet ovat Kymiksellä. Ero koulujen välillä on huomattava.

Pukeudun farkkuihin ja isoon huppariin enkä halua erottua missään mielessä muista. Jos erotun, voi joku sanoa jotain, kiusata. Sitä pelkään eniten, kiusaamista. Minulla on kavereita, onneksi. En oikeastaan haluaisi lähteä kouluun ollenkaan, mutta onneksi Heinolassa on kirjasto. Se on vanha keltainen rakennus rannassa. Menen sinne usein koulun jälkeen.

Välkällä saatetaan kävellä Poppelin taloon ostamaan irtokarkkeja. Parhaita ovat vaaleanpunaiset, joissa on kirpeää jauhoa sisällä. Minulla on puhelinkortti. Saatan joskus soittaa kotiin, että saanko kyydin. Sitten joutuu kyllä kävelemään seuraavana aamuna, koska pyörä jää pysäkille.

Olen ihan hyvä koululainen, saan numeroita välillä 7-9, enimmäkseen hyviä. Vain harvoja seiskoja. Olen erityisen hyvä äidinkielessä, kuviksessa ja matematiikassa. Pidän esitelmän meillä täysihoidossa olevista hevosista. Nyt kaikki tietävät, että olen hevostyttö. Olen kuullut, että niitä kiusataan, mutta ei minua kiusata hevosten takia.

Hevoset, Yoko ja Six, tulivat meille syksyllä. Niiden omistajat rakensivat navettaan kaksi karsinaa. Hevoset ovat syntyneet samana vuonna, kuin minäkin. Ne ovat lämminverisiä, ori ja tamma. Kävin kesällä ensimmäisen kerran ratsastamassa, eli tiedän käytännössä kaiken hevosista. En kuitenkaan uskalla mennä juttelemaan hevosten omistajille, joten katselen hevosia vain aidan takaa. Navetassa on myös mullikoita. Ne lähtevät aina kolmivuotiaina teuraaksi. Lypsylehmiä ei enää ole.

En tunne olevani teini-ikäinen, murrosikä näkyy vain pitsanaamasta. En halua kapinoida mitään vastaan, haluan vain olla hyvin huomaamaton ja olla kotona. En ole kiinnostunut tupakasta, alkoholista tai Pleissillä hengailusta. En halua nähdä ketään koulun ulkopuolella, paitsi olla kotona. Mamma ja pappa muuttivat kesällä Heinolaan, saatiin siskon kanssa uusi huone mamman ja papan puolelta. Pikkuveli aloitti syksyllä ekaluokan.

Suosikki on suosittu lehti, mutta sen sivuilla olevat julkkikset ovat ihan vieraita minulle. Minulla ei ole mitään suosikkiartistia, mutta radiossa soi Neljän baritonin Pop-musiikkia, Madonnan Frozen ja Celine Dionin Mu Heart Will Go on. Titanic käytiin katsomassa koko perheen voimin. Apulanta ja Tehosekoitin ovat myös listalla, Teit meistä kauniin ja Pillitä, Elli, pillitä soi koko ajan.

Telkkarista katson Salaiset kansiot, tai nauhoitan sen ja katson kasetilta. Kauniit ja Rohkeat on toinen sarja, joka meillä nauhoitetaan ja katsotaan joka ilta. Koulun jälkeen leikin yleensä barbeilla. Osaan käyttää ompelukonetta ja enimmäkseen ompelen niille uusia vaatteita.

Kaikki kissamme on leikattu. Nyt meillä on Matti, joka on minun kissani, Missi, joka on siskon kissa ja Rasseli. Meillä oli myös Teppo, mutta se hävisi parivuotiaana. Se oli Matin veli.

Meillä on tietokone. Nettiin mennään modeemilla, mutta siellä ei saa olla kauaa kun se maksaa. Käyttöliittymänä on Windows 95. Netissä ei ole suomeksi vielä paljon mitään, mutta Saunalanden Serverin sivuilla on ihan hyvä linkkikokoelma ja netistä voi hakea kaikkia clip art-kuvia ja tallentaa disketille. Milleniumia odotellaan jo pelonsekaisin tuntein, loppuuko maailma ja meneekö netti solmuun? Ja eurotkin pvat tulossa ja markat häviävät ensi vuonna, se pelottaa.

Kännyköitä on jo joillain, mutta ei minulla. Isällä on. Ja autossa. Kesällä Heinolassa Jyrää oli kahtena päivänä, esiintyjinä oli Ismo Alanko, Rasmus, Tommi Läntinen, Don Huonot, 22-pistepirkko ja Kirka. Tytöt ovat jakautuneet kahteen leiriin, minä tykkään Spice Girlsistä ja moni muu Backstreet Boysista. Seinälläni on Titanicin elokuvajuliste. Muut julisteet ovat Eläinmaailmasta. Piirrän myös paljon, erityisesti hevosia.

Rasseli

Katrin kissa Missi

Seiskaluokan koulukuvauksista.

Matti

10 vuotta sitten, 2008, joulukuu

Täytin juuri 23 ja asun Keravalla. Olen parisuhteessa. Asumme vuokralla kerrostalossa. Minulla on kaksi rotukissaa, Jehu ja Nuubi ja koira, Vito. Kissojeni kanssa harrastan näyttelyitä. Jehu on IC ja Nuubikin IP. Kissoja ruokin raakaruualla ja koiraakin osittain. Olen itseasiassa aika fanaattinen raakaruokinnan kannattaja. Kun tutustuin siihen, tajusin, miten väärin on ruokkia kissoja teollisella ruualla ja varsinkin kuivamuonalla.

Olen juuri ostanut elämäni ensimmäisen hevosen, tai siis puolikkaan siitä. Se on suomenhevosruuna Pokko. Pokko asuu itsehoitotallilla, mutta onneksi siitä on vain puolet minun, joten en joka päivä joudu käymään tallilla. Ostin kesällä hevosen takia autonkin, jotta pääsen tallille. Se on vihreä Polo ja ostin sen kaveriltani.

Olen töissä Koffilla, sopimus on vuoden loppuun enkä tiedä, mitä teen sen jälkeen. Elän päivä ja viikko kerrallaan ja yritän jotenkin selviytyä vain. Viikonloppuisin saatan olla molemmat päivät baarissa ja sunnuntaina menen tekemään aamutallin ja sen jälkeen koirakerhoon Viton kanssa.

Minulla on mukavasti kavereita ja olen hyvin kotiutunut Keravalle. Kavereita sain erityisesti Pesulasta, jossa työskentelin vajaan vuoden verran ennen Koffille siirtymistä. En vielä tiedä oliko hyvä idea jättää vakityinen työpaikka pesulassa ja ottaa vastaan määräaikainen pätkä, mutta Koffilla työ on enemmän koulutustani vastaavaa. Olen käynyt lukion ja sen jälkeen opiskelin merkonomiksi.

En ole kuitenkaan ihan varma haluanko jäädä Keravalle. Jos minulla ei olisi hevosta, muuttaisin varmaan takaisin Heinolaan sitten, kun määräaikainen työsuhteeni päättyy. Heinolasta ei kuitenkaan todennäköisesti löydy töitä. Käyn koti-kotona melko usein kissojen tai koiran kanssa. Lehmiä siellä ei enää ole, äiti opiskeli uuden ammatin ja työskentelee lähihoitajana. Isä on aina tehnyt koneurakointia.

Välillä haaveilin siitä, että katkaisisin jalkani tallilla tai vaikka laskettelurinteessä ja saisin pitkän sairasloman. Silloin joku muu hoitaisi hevosen, koiran ja kissat. Töihin ei tietenkään voisi mennä. Mutta kun ajattelin, että kävisin lääkärissä itkemässä väsymystäni, aloin täristä ja itkeä enkä koskaan mennyt.

Aasiyhdistys perustettiin keväällä, minut valittiin sen sihteeriksi. Marraskuussa osallistumme ensimmäisille messuille, Elmaan. Pidän itseäni liian nuorena, että voisin olla "uskottava" jäsen Aasiyhdistyksen hallituksessa, mutta olen näppärä tekemään sihteerihommia.

Tietokoneen käyttöjärjestelmänä minulla on Linux Ubuntu, olen sen melkein itse asentanut. Facebook on juuri tullut ja syrjäytti hyvää vauhtia IRC-Galleriaa. Irkkaan kyllä aktiivisesti oikeassa irkissä.

Anna Abreu soi radiossa paljon, muita kotimaisia on Juha Tapio, Cisu, Apis, Happoradio ja The Rasmus. Ulkomaisita soi mm Katy Perry, Pink, Duffy, Madonna, Rihanna ja Britney Spears. Niin ja Cheekin liekeissä on tosi kova juttu.

Kuvassa olen lähdössä pikkujouluihin.

Pokko

Vito

Vito tallilla

Nyt, 2018.

Täytin juuri 33. Asun Järvenpäässä aviomieheni kanssa, olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta, joista naimisissa neljä. Tapasimme Koffilla. Meillä on kaksi abessinialaista kissaa, Jehu, joka on nyt 13-vuotias ja Stinde, joka on kolme. Ja sitten minulla on tietenkin muuli, Muuli. Eläimiin menee jonkin verran rahaa. Muuliin tietysti eniten, mutta Jehullakin on hampaissaan FORL ja siltä joudutaa joka vuosi poistamaan lisää hampaita.

Työskentelen opintosihteerinä, kaupan kassalla ja toiminimellä. Opiskelin joitain vuosia sitten tradenomiksi.

En ole paljoa kotona, toivoisin, että olisin enemmän. Kaipaisin hetkiä, jolloin olen vain kotona sohvalla tekemättä mitään. Kirjoitan tätä blogia, se rentouttaa ja keskittää ajatukset tähän. Myös tallilla pääsen välillä rauhoittumaan ja elämään hetkessä, mutta liian usein ajattelen jotain ihan muuta.

Ajan tosin töihin Helsinkiin, sinne pääsee näppärästi Lahden moottoritietä. Autona minulla on BMW, vaikka vielä vuosi sitten olin sitä mieltä, että kaikki bamarikuskit ovat mulkkuja.

Elämä on hyvää juuri nyt. Kotimme on ihana. Silti ajatus omakotitalosta isolla tontilla, jopa kahden hehtaarin tontilla, on ajatuksissa. Luulen, että ihminen tarvitsee elämäänsä näitä isoja projekteja aina välillä, jotta elämä pysyy mielekkäänä eikä tylsisty. Kaipaisin elämääni jotain, en vain tiedä mitä. Toisaalta tasainen on hyvä myös.

Minulla on paljon tuttuja ja ystäviä. Jotkut peruskouluajoilta, osa eri työpaikoista ja osa tallilta. Olen juurtunut hyvin Järvenpäähän. Heinolassa vanhemmillani käyn parin kuukauden välein ja jouluna tietenkin aina.

Ihmiset ympärilläni menevät naimisiin ja saavat lapsia. Minun on hyvä juuri nyt enkä kaipaa elämääni lapsellista sisältöä.

Aasiyhdistyksessä olen puheenjohtaja, onneksi kuitenkin viimeistä kauttani. En siinäkään vielä koe, että olisin riittävän vanha, että olisin uskottava tai sopiva keulakuva yhdistykselle. Mietin aika tarkkaan, mitä aasipiireissä sanon tai kirjoitan. Joskus pelkään, että tämä blogi voidaan tulkita Aasiyhdistyksen sanomaksi, vaikka tämä on minun henkilökohtainen projektini.

Kuva: Reetta Ollila

Stinden kanssa kesällä

Toiminimitöitä

Siskoni häissä kesällä 2018. Kuvassa myös pikkuveljemme.