Miksi Muuli joi ja kusi niin paljon? Muulia katsoivat sekä Jaanus että eläinlääkäri.

Kerroin viikko sitten Muulin lisääntyneestä juomisesta ja sitä kautta lisääntyneestä kusemisesta. Kirjoitin oireet ja kaiken, mikä niihin saattaisi liittyä, postaukseen ja heitin sen keittiöpuoskareille. Kommentteja tulikin kaikissa somekanavissa.

Arveltiin valkuaisen liikasaantia, kiimahäiriötä, hiekkaa mahassa, mahahaavaa, cushingia, metabolista oireyhtymää, jotain puutosta ja kaikkea, mitä nyt hevosella voi ylipäätään olla.

Se liika juominen oli postauksen julkaisun aikaan mennyt jo ohi ja se kesti noin viikon ajan "pahana" ja nyt Muuli juo jo ihan normaalisti ja myös kusee ihan normaalisti. Juomisen määrää emme tallilla voineet mitata (tarhassa on kaveri vaikka karsinan automaattikupin olisikin hetkellisesti vaihtanut ämpäriin), mutta kusen määrä karsinassa kertoi, että on palattu normaalitilaan.

Eläinlääkäri oli tilattu maanantaiksi rokottamaan ja tutkimaan Muulia, mutta ei mennä siihen vielä.

Viime viikonloppuna sunnuntaina Jaanus hieroi Muulinkin. Hän on jo useamman vuoden ajan käynyt tallillamme hoitamassa hevosia ja nyt pyysin häntä katsomaan myös Muulia. Jaanus Nogene asuu Virossa, mutta käy Suomessa kerran tai pari kuussa ja viettää täällä aina pitkän viikonlopun hevosia ja koiria hieroen. Hänellä on myös mieletön tietomäärä hevosten ruokinnasta ja varsinkin erilaisista yrteistän ruokinnan ja terveyden apuna.

Hieronnassa hän käyttää kehomanipulaatiota (apua, onkohan tämä oikea sana niksauttelulle), bemermattoa, klassista hierontaa ja akupunktiota. Muuli sai näitä kaikkia.

Muulia on tässä pari kertaa hierottu aiemmin eikä kummallakaan kerralla ole löytynyt mitään selkeää vikaa. Sitä ei löytänyt Jaanuskaan, tuomio oli että vasemmassa takapolvessa voi olla joku vanha vamma ja että Muuli on kokovartalojäykkä. Selässä oli molemmilla puolilla pieniä kovettumia suunnilleen siinä, missä satulan takakaari on. Ne eivät kuitenkaan olleet pahoja ja olin huomannut ne itsekin.

Kosketusta Muuli kyllä aluksi kavahti ja oli muutenkin ihmeissään kun ihan vieras tyyppi tulee kopeloimaan. Muuli antoi kuitenkin hienosti hoitaa itseään. Akupunktioneulat huolestuttivat sitä oikein erityisen paljon, se veti selän köyryyn ja polki jalkaa. Arvatkaa miten hauskaa eläinlääkärin oli rokottaa sitä seuraavana päivänä.. No mennään siihen myöhemmin.

Jaanus aloitti bemermatolla, eli se oli Muulin selässä ehkä vartin. Sen jälkeen sain sen omaan selkääni ja siirryin seuraamaan mestarin työskentelyä. Hän kävi hieroen Muulin läpi ja naksautteli sitten sen jalat ja kaulan. Pauke vaan kuului kun Muuli rutisi! Sitten Jaanus oudolla työkalulla, jossa oli kolme kumitappia, yritti löytää Muulin selästä kipualueita, mutta niitä ei löytynyt. Kipualue olisi löytynyt siis niin, että se kohta olisi alkanut kuumentua käsittelyn lomassa.

Yksi lämmin alue oli, jonka olin jo lämpökameralla ja omalla kädellä löytänyt, mutta lämpö siinä saattoi johtua vain hieman ohuemmasta karvasta. Tosin se oli se kohta, joka on satulan takakaaren alla. Jaanuksen mukaan sekään ei kuitenkaan reagoinut tähän.

Bemermatto

Lopuksi Muuli sai vielä akupunktioneuloja. Yhden otsaan suunnilleen siihen, mihin sitä pitäisi teurastustilanteessa tähdätä pulttipyssyllä, yhden jokaiseen jalkaan ja vielä selkään. Muuli oli hyvin epäileväinen, vaikkei se varmasti tuntenutkaan, kun neula meni ihoon. Toista etujalkaa se kuopi todella paljon, kun siihen tuli neula. Ja selkää se köyristi ja singahti kerran myös eteen.

Lopputulema: ei mitään erityistä ongelmaa, Muuli on vain kokovartalojäykkä. Sillä saattaa olla vanha vamma vasemmassa etupolvessa ja se näkyi siinä, ettei Muuli oikein anna nostaa vastakkaista jalkaa, tai pitää pitkään ylhäällä ja ilmeisesti vasemmankin takajalan liikeradassa oli jotain. Muuli nostaa takaset tosi tomerasti TODELLA ylös. Välillä saa pelätä nenänsä puolesta kun koipi nousee niin sähäkästi.

Jaanus suositteli hieromaan Arnikaa ainakin vasempaan takapolveen, yritän tosi kovasti muistaa käydä ostamassa sitä.

Muuli ei arvosta kun tajusi, ettei rapina tule herkuista vaan neuloista.

Hieronnan jälkeen varustin Muulin astetta paksummalla loimella, eli 100g kaulakappaleellisella ja kiirehdin töihin.

Suosittelen Jaanusta muuten lämpimästi! Hän naksautti myös minun selkääni sillä tuloksella, että olen kuin uudesti syntynyt! Tähän väliin mainos. Malmilla sijaitseva Kuntoutus Karppinen tarjoaa parasta selän niksautusta Uudellamaalla! Kehomanipulointi maksaa 60 euroa, varaan itselleni ajan heti tammikuun alkuun kun palaan töihin. Tuo Karppinen sijaitsee tosi kätevästi melkein oman työpaikkani naapurissa! Jaanus on saanut eniten oppia niksautushommin juuri Karppisen perheeltä.

Maanantaiaamuna olin taas tallilla. Eläinlääkäri oli tulossa kymmeneltä. Ensin katsottiin rokotuksia Muulin passista.

Niitä olisi kannattanut katsoa jo aiemmin, Muulia ei nimittäin olisi edes tarvinnut rokottaa vielä, vaan vasta kesäkuussa! Sanoin silti, että otetaan koko rahalla, kun olin hänet tallille kutsunut. Nyt Muulilla on ainakin ne perkeleen rokotuspohjat kunnossa.

Sitten juteltiin sen juomisesta. Eläinlääkäri ei nähnyt tilanteessa mitään huolestuttavaa, koska Muulin oireilu oli kestänyt niin vähän aikaa ja oli jo palautunut normaaliksi. Hän katsoi Muulin niskamakkaraa ja totesi, että taitaa olla aika hyvä rehunkäyttäjä. Suositteli seurailemaan tilannetta ja lisäämään liikuntaa.

Liikunnasta puheenollen, Jaanuskin sanoi, että selkää kannattaisi vahvistaa ja että siihen auttaa pitkät parin tunnin käyntimaastot joko ratsain tai taluttaen. Niitä ollaankin tässä jo onneksi tehty hyvä tovi! Ei kylläkään ihan paria tuntia, mutta sellaista tunti 45 minuuttia, mutta kunhan on taas toivoa kesästä ja illat ovat valoisat, niin meillähän on aikaa kävellä vaikka kuinka!

Eläinlääkärin veikkaus oli siis se, että Muuli on ehkä saanut ainakin hetkellisesti liikaa valkuaista ruuastaan ja se on näkynyt virtsaamisena.

Sulavan raakavalkuaisen saanniksi laskin Muulille 359 grammaa (6 kiloa säilöä ja 3 kg olkea/vrk). Se on käsittääkseni siinä rajoilla, että onko määrä turvallinen erinomaiselle rehunkäyttäjälle.

Otin eläinlääkärin käynnin jälkeen vielä paskaa hanskaan ja sormen päihin tuli muutamat hiekanjyvät. Ei siis paljoa, mutta sen verran, että hiekkaa tulee ulos.

Jaanus arveli, että Muuli voisi kaivata jotain kivennäisainetta lisää ja päätin vaihtaa kokeeksi sen syömän TopSpecin kaviokuumerehun ihan vain kivennäiseen. Tilasin Muulille Dodson&Horrel Daily-kivennäistä, jonka syöttömäärä Muulin painoiselle eläimelle on 40g päivässä. Päätin hyötyä Englannista vielä ennen lopullista Brexitiä ja tilasin rehun sieltä. Kun kahden kilon ämpäriä myydään Suomessa 35 eurolla, maksoi se Englannista tilattuna 15 euroa. Postikuluja tuli koko tilaukselleni noin 8 euroa. Otin noita kivennäisämpäreitä saman tien kolme kappaletta. Ne riittävät Muulilla noin 150 päiväksi. Että parempi maistua sitten.

Mä olen eläimen omistajana niitä, jotka katsovat ensin ihan rauhassa ja jos poppakonstit eivät auta, niin sitten kuskataan klinikalle tai pyydetään eläinlääkäri kuvantamislaitteineen tallille.

Tätähän ei kuitenkaan saisi blogi- tai somemaailmassa sanoa ääneen, vaikka uskonkin että meistä suurin osa omaa sen verran maalaisjärkeä, että ihan ensimmäiseksi ei soiteta eläinlääkärille. Ehei, somemaailmassa kuuluu olla ihan hissukseen ongelmista, piilottaa ne kauniiden photoshoottien taakse ja kertoa niistä ehkä sivulauseessa sitten, kun ongelma on jo ratkennut aikaa sitten.

Netissä kuulee nimittäin tosi helposti seuraavanlaisia besserwisserkommentteja: "Siis eivätkö kaikki muka viekään hevostaan kerran vuodessa klinikalle hiekkakuviin, mahatähystykseen ja vuosihuoltoon?", "Eikö teillä ole heinästä laajaa kivennäisanalyysiä? Mistä ihmeestä voit tietää, millä kivennäisellä voit parhaiten korvata heinän puutteita?" tai että "olisin sinuna vienyt jo vuosi sitten eläinlääkärille enkä arvuuttelisi blogissa... ihmeellistä muulinpitoa, elsut pitäis soittaa".

Kun mä katson Muulia kokonaisuutena, niin se on hyvinvoiva eikä sen ulkoisessa habituksessa ole tapahtunut muutoksia. Tallinomistajan kanssa puhuttiin juuri, että se on tulossa kuorestaan ulos ja tuntuu olevan enemmän "oma itsensä". Kun se on aiemmin ollut sulkeutunut, niin nyt se uskaltaa enemmän kertoa mielipiteistään. Ei niin, että se suhtautuisi kaikkeen vittuuntuen, vaan myös hyvällä fiiliksellä.

Kovaa ravia vaan, eiks je? Uskokaa tai älkää, seurailen tilannetta ja palataan asiaan, jos tilanne sitä vaatii.

Ja ainahan sen voi teurastaa ja laittaa pakkaseen, problem solved.

Tässä Muuli katselee vapaana ollessaan pelkokulmassa metsää kohti. Silloin ei pelota, kun kuski on muualla kuin selässä. Kiva kiitos luottamuksesta, Muuli.

Niin niistä rokotuksista. Muuli ei siis todellakaan arvostanut eläinlääkäriä neulansa kanssa. Onneksi seuraava rokotus on vasta vuoden kuluttua, ehdin siedätellä tässä välissä niin hyvin, että Muuli suorastaan tarjoaa kaulaansa piikin nähdessään.