Ratsastustunnilla! + video

Kuva puhukoot puolestaan, video kertoo myös omaa karua totuuttaan

Tehtiin historiaa nyt marraskuussa, kun aloitettiin Muulin kanssa säännölliset ratsastustunnit! Vai pitäisikö sanoa valmennukset, en oikein osaa sanoa. Ehkä nämä ovat enemmänkin valmennuksia, koska tokihan meillä on tavoitteet. Kerrottakoot se ääneen, tavoite on raviohjelma tai HeC ensi kesänä.

Luin juuri mielenkiintoista keskustelua ratsastustunnin ja valmennustunnin eroista. En ollut ajatellut koko asiaa, mutta olen itse pitänyt sanoja synonyymeinä keskenään. Siis toki ratsastuskoulussa on aina ratsastustunti, mutta vaikka olen aiemminkin omalla tai vuokrahevosella osallistunut ohjatulle yksityistunnille, olen silti aina kutsunut niitä ratsastustunneiksi.

Ja sitten toinen tallilainen saman opettajan tunnilla jälkeeni kutsuu sitä valmennukseksi. Valmennus ei vain jotenkin sovi suuhuni enkä ole tottunut termiä käyttämään.

En juurikaan jaksa lukea ratsastustuntipostauksia blogeista. Olen joko liian paskatasoinen ratsastaja tajutakseni valmennusraportista tai sen verran edistynyt, ettei pienen innokkaan heppatytön tuntipostaus viihdytä minua kovinkaan paljoa. Eikä sen sinänsä tarvitsekaan, tällaiset postaukset kirjoitetaan aina ensisijaisesti itselle, ei blogin lukijoille.

En rääkkää Muuliblogin lukijoita juurikaan tämän enempää, videolle kokosin klippejä tunnilta. En valikoinut niitä mitenkään erityisen hyvistä tai erityisen huonoista kohdista vaan kriteerinä oli lähinnä se, että näyttiin videolla. On nimittäin aika pimeää tuossa kasin maissa illalla vaikka kentällä hyvät tuikut onkin. Kamerani ei kuitenkaan täydellisesti pysy mukana hämäräkuvauksessa, onneksi ei ravattu.


Opettajanamme oli Saara Toivonen, joka ei ollut minulle mitenkään entuudestaan tuttu. Hän on kuitenkin käynyt pitämässä tallillamme toiselle ratsukolle tunteja joten survoin röyhkeästi jonoon ja parin viikon whatsapittelun jälkeen hän olikin viimein tulossa tallillemme sellaisena ajankohtana, jolloin pääsin mukaan. Työt kun haittaavat harrastuksia vielä jouluun asti.

Saara ei ollut ehkä koskaan nähnyt muulia ratsuna. Pelottelin hänet tietenkin ensin, että tämä sitten voi lähteä eikä mitään äkkiliikkeitä keneltäkään. Kuvaajalle sanoin, että kuvaa sitten vaikka mitä tapahtuisi, muistin edelleen hyvin viikon takaisen ratsastustunnin, josta Muuli otti ja lähti ja kuskasi minut talliin. Nyt laitettiin muuten portti kiinni.

Tallilaiset jäivät katsomoon kentän laidalle, koska Muuli antaa yleensä hyvää viihdettä.

paitsi ei nyt.

Pyysin, että mennään vain käyntiä nyt eka kerta ja tunnustellaan vähän meininkejä.

Saara kertoi, että hänen puolestaan kaikki keinot, joilla voidaan ratsua kehua ja palkata, ovat sallittuja. Ensi kerralla otan siis vyölaukun messiin, koska sain viimeksi herkuilla tosi hyviä tuloksia aikaiseksi! Tällä ensimmäisellä tunnilla unohdin nimittäin palkitsemisen ihan kokonaan, oli niin jännittävää!

Saatiin hyvin simppeleitä tehtäviä kuitenkin jo alussa, mun piti pitää huoli, että Muuli kulki koko ajan samassa reippaassa tahdissa. Voin kertoa, ettei sen tahdin ylläpitäminen ole koskaan ollut niin vaikeaa kuin nyt valvovan silmän alla!

Sitten tehtiin pysähdyksiä ja käynnin tahdin muutoksia, niin että hiivittiin pari askelta ja sitten taas pätkä reippaasti mm lävistäjällä. Yhdessä kohtaa muuten unohdin mikä on lävistäjä. Saara varmaan mietti että ei helvetti, muulinomistaja, tällaisia paskatasoisia ne on!

Lisäksi Saara joutui piirtämään mulle kenttään kuvan loivasta kiemuraurasta, vaikka olisihan mun pitänyt muistaa mikä se on.

Miettikää, näistä lähtökohdista lähdetään hinkuttamaan raviohjelmaa tohon Rakelle keväällä! Ei ehkä kannata laittaa meille betsejä, ainakaan montaa.

Videon kuvauksesta kiitokset Aino Holmbergille!