Muulin marraskuinen viikko

Tuntuu siltä, ettei miltään tallikäynniltä tule joko riittävästi kerrottavaa tai riittävästi kuvamateriaalia. Varsinkin nyt pimeällä kuvamateriaalin saaminen on oikein erityisen haasteellista, tuntuu ettei kamerani kykene mihinkään vaikka valoa vielä olisikin. En pidä bloggaajana ollenkaan ajatuksesta kirjoittaa postausta siitä mitä tein Muulin kanssa mutta, että kuvittaisin postauksen ihan jollain muilla kuvilla. Haluan, että surkeakin kuva on edes siltä samalta päivältä ja tallikerralta, jotta sen voi edes hataralla aasinsillalla linkittää itse tekstiin.

Tämä viikko oli osaltani melko kiireinen. Tein kaksi iltaa kaupalla töitä ja nyt olen viikonlopun lomittamassa, eli palaan kotiin vasta sunnuntaina iltatallin jälkeen. Tallilla kävin siis kolmesti, mutta jokaisella kerralla oli kivaa tekemistä!

Lisäksi Muuli sai aktivointia myös tänään, kun sen toinen omistaja, eli mieheni, toi työkaverinsa ihailemaan Muulia.

Olen yrittänyt saada minulle ja Muulille ratsastuksenopettajaa. Nyt talvisaikaan, kun kentällä on "pakko" mennä pimeiden iltojen takia, olisi ihan järkevää tehdä siinä jotain järkevää, eikä vain kävellä alku- tai loppukäyntejä, joiden välissä on tehty 10 minuuttia "töitä".

Ensin yritin löytää opettajaa, joka ottaisi Smartumeita vastaan eikä olisi aivan törkeen kallis. Pian selvisi, ettei yhdistelmä ole realistinen ja voin lopettaa etsinnät. Eräs kaverini on todella etevä huutelemaan neuvoja kentän laidalta ja keskeltä ja hän onkin pitänyt minulle tunteja omalla hevosellaan joitain kertoja. Kaiken lisäksi hän asuu tallin lähellä. Kysyin, jos hän voisi ensihätään tulla pitämään tuntia. Samaan aikaan yritin nimittäin saada aikataulun synkkaamaan erään toisen opettajan kanssa, joka käy jo valmiiksi tallillamme pitämässä  tunteja. Vai pitäisikö sanoa valmennuksia, näiden sanojen käyttö herätti juuri hiljattain keskustelua Facebookissa. Itse olen tottunut nimittämään opettajan/valmentajan silmän alla tapahtuvaa ratsastusta ihan vain tunniksi.

Kaverini tulikin sitten maanantaina. Se oli melko "hyvä" ajatus siinä mielessä, etten ollut edellisviikolla käynyt Muulin selässä ollenkaan. Muuli on kuitenkin pääsääntöisesti sellainen, ettei sen käytöksessä ole eroa sen mukaan, miten se on liikkunut.

Tunnilta ei ole mitään kuva- tai videomateriaalia, joten siitä ei jäänyt kuin yksi juttu kerrottavaksi jälkipolville. Ensimmäisessä ravinostossa Muuli tikitti menemään ihan liian lujaa ja siinä ohjilla pidättäessäni tulin antaneeksi sille samalla lisää kimmoketta. Otin nopeasti oikean ohjan haltuuni, mutta koska Muuli oli jo ehtinyt lähteä, en saanut ohjaa riittävän lyhyeksi. Ensin Muuli kuskasi minua pienen ympyrän kentällä ja sujahti sitten tallia kohti ja suoraan ovesta sisään. Tallissa ei ollut ketään sisällä ja toinen kentällä ollut ratsukko jäi kentälle katsomaan menoa monttu auki.

En ole ihan hetkeen kumartunut niin nopeasti, kuin mitä tallin ovella tein. Puristin myös polvet kiinni, ettemme ota karmeja mukaan. Sisällä tallissa Muuli oli heti hallussa, käänsin sen pesarissa ympäri ja palasimme kentälle hyvässä yhteisymmärryksessä. Sen jälkeen otinkin vain ihan lyhyitä ravipätkiä ja Muuli meni oikein hyvin.

Muuli rauhoittui muutenkin nopeasti ja huomasin taas, miten tarkasti se seuraa istuntaani ja tekee juuri niinkuin olin tullut pyytäneeksi.

Seuraavana päivänä Tiina tuli jälleen paikalle. Olimme puhuneet juoksuttamisesta. Tiina on perehtynyt juoksuttamiseen astetta paremmin, tai siis pitäisikö sanoa maasta ratsastamiseen. Siihen, että liike on laadukasta ja Muuli myötää myös juoksuttaessa.

En löytänyt Muulin omaa kapsonia mistään, joten lainattiin tallikaverilta iberialaista kapsonia. Otin muutamia videoklippejä.


Alussa Tiina vain laittoi Muulin kävelemään reippaasti ja lopussa näkyy, että Muuli alkoi myödätä enemmän. Tiina käy nyt jatkossakin juoksuttamassa Muulia kerran viikossa. En nimittäin ole onnistunut löytämään (en ole kovin tarmokkaasti kyllä etsinytkään) itselleni hoitajaa. Satunnainen sunnuntaihoitajamme Sonja (joka blogiinkin vieraskynäili tekstejä) muutti nimittäin hieman kauemmas. Autottomana hänen on melko haasteellista kulkea tallillemme.

Haussa olisi jämäkkä aikuinen, joka ilman, että raha vaihtaa omistajaa suuntaan tai toiseen, olisi valmis touhuilemaan Muulin kanssa ja siivoamaan tarhan. Tarvitsisin itseäni paljon paremman ratsastajan, mutta ne eivät tällaisilla rupukasoilla ratsasta tai ainakaan vie eteenpäin. Ratsastuskoulun kasvatit taas ovat aivan poissuljettu Muulin kanssa. Ja sitten pitäisi olla vielä säänkestävä, sallin ohareita vain itselleni.

Meille sopisi aivan hyvin myös henkilö, joka tekisi myös vain maastakäsi.

No katsotaan, josko aikatauluongelmat helpottaisivat nyt kun Tiina aloittaa!

Tässä välissä olinkin sitten kaksi päivää iltatöissä, eli tein parina päivänä kevyet 13-14 tunnin työpäivät. Pari viikkoa sitten kassallani kävi muuten yksi blogin lukija! On aina tosi kiva, kun joku tulee aivan "väärässä" ympäristössä kertomaan, että lukee blogia ja tykkää siitä! Nyt kauppamme asiakkaissa on (ainakin) kolme Muuliprojektin lukijaa, tiedätte kyllä, ketä olette :)

Mitä omaan elämääni tulee, irtisanouduin kaupalta, mutta teen vuoroja vielä jouluun asti. On sitten enemmän aikaa Muulille mutta varsinkin sen toiselle omistajalle, jonka kanssa ei ihan kovinkaan paljon olla ehditty päiväsaikaan näkemään, vaikka asumme samassa osoitteessa.

Perjantaina oli minulla seuraava tallipäivä, joka alkoi heti iloisella  yllätyksellä, Muuliakin hoitanut Sonja oli käynyt Muulin tarhakaverilla ratsastamassa ja siivonnut tarhan! Kiitos!

Otin Muulin käytävälle, varustin ja menin kentälle (tässä luki aiemmin ajatushäiriön takia että tallille). Aloitin liinassa, eli laitoin Muulin kävelemään ensin reippaasti kentän pari kertaa ympäri ja otin hieman ravia ympyrällä. Tarkistin, että Muuli totteli käskyjä nopeasti ja ravasi mielellään (no mielellään ja mielellään) myös kentän märistä kohdista. On taas satanut koko viikon, joten kenttä oli joistain kohdista märkä, mutta isoja lätäköitä ei kuitenkaan ollut. Vettä oli vain kavion jättämissä painaumissa.

Juoksutuksen jälkeen jumppasin itseni selkään. Muulihan lähtee pyörimään heti, kun saan perseeni penkkiin, mutta tällä kertaa se pysähtyi tosi nopeasi, kun otin pienen pidätteen ulko-ohjalla. Seisoin siinä hetken sitten paikallaan ja annoin ohjaa, mutta jos Muuli lähti omin lupineen liikkeelle, otin toisen ohjan taas kireälle. Muutaman kerran se yritti ja sitten pystyin jo itse ratsastamaan sitä.

Muuli oli ihan stara! Koska maanantaina oli tunti, oli minulla paljon uusia ajatuksia mielessä ja kentällä ratsastamiseen tuli viimein jotain järkeä. Heristelin sormiani, puristin nyrkkejä ja muistin aina välissä myödätä ja silittää.

Mutta varsinainen läpimurto liittyi herkkuihin. Kerroinkin tästä jo Facebookissa, mutta kerrottakoot tämä vielä blogissakin.

Olenhan minä selästä palkannut Muulia ihan alusta asti, erityisesti jos se on hyvin pysähtynyt, mutta minusta ei ole oikeastaan koskaan tuntunut siltä, että se ymmärtäisi miksi herkku tulee. Se oppi kyllä kääntämään päänsä kenoon herkkujen toivossa. Se ei siis alkanut tarjoilla minulle erinomaisia pysähdyksiä, mutta käänsi pään kun vein käteni taskuun.

Minulla oli tällä kertaa litistettyä kauraa taskussa (Muulin uusi superherkku) ja siinä ratsastaessani olin pysähtynyt, seissyt paikallaan ja kun pyysin Muulia pohkeella eteen, se ottikin takaosalla askeleen sivulle. Okei, se ei tietenkään ollut se mitä halusin, mutta tajusin siinä hetkessä että tosiaan, oma painoni ei ollut selässä keskellä, joten Muuli teki aivan oikein. Kehuin Muulia kovasti.

Seistiin siis edelleen paikoillaan ja nyt selkeämmät avut, eli irrotin toisen jalan kokonaan ja painoin toisella kylkeen ja kyllä, Muuli väisti taas takaosallaan! Kehuin ja annoin herkun. Tuntui siltä, että se tajusi juuri siinä hetkessä, että ratsastajakin voi voimia herkkuautomaattina!

Sitten lisäsin vaatimustasoa, kolme askelta, neljä, aina välissä palkkaus ja Muulihan teki! Se melkein ravasi takaosallaan, kun tajusi homman kunnolla.

Ette nyt ehkä usko, mutta tämä kaikki tehtiin löysillä ohjilla ja Muulin etujalat eivät ottaneet askeltakaan. Siinä mielessä se tekikin liikkeen väärin, koska etujaloillakin kuuluisi oikeasssa etuosankäännöksessä stepata.

Toki Muuli kokeili myös lähteä eteen, jolloin erittäin pieni pidäte ohjista sai sen painon siirtymään taas taaemmas ja askel jäi ottamatta.

Se kokeili myös pakittamista (olin kehunut sitä kovasti pakittamisesta hetkeä aiemmin) ja annoin sen pakittaa löysillä ohjilla, mutta naputin samalla pohkeella kylkeen ja heti, kun se pysähtyi ja väisti takaosalla sivulle, lopetin naputtamisen, kehuin ja palkkasin.

Toinen suunta (väistö oikealle) oli hankalampi. Saimme siinä tehtyä neljäsosaympyrän. Tässä suunnassa Muuli oli lähdössä hanakasti eteen, eli tuntui, että se jännittyi enemmän eikä oikein  ymmärtänyt. Mutta kun saimme hienon neljäsosakäännöksen, palkkasin isosti ja jatkettiin ratsastamista.

"Temppu" olisi voinut olla mikä tahansa, mutta olen todella tyytyväinen siihen, että nyt ekaa kertaa Muuli yhdisti tekemisen ja palkkauksen selvästi toisiinsa. Ja se selvästi yritti koko ajan enemmän ja paremmin, koska tiesi, mitä tekemällä herkku tulee. En tietenkään jatkossa halua että se kesken ratsastuksen alkaa kokeilemaan, että mitä tekemällä tulisi herkku, mutta ekalla kerralla on ihan ookoo napata liike muun seasta ja työstää sitä hetki, että se jää mieleen.

Tätä tapaa, "catch" käytetään ihan yleisesti naksutinkoulutuksessa. Esimerkiksi kun halusin opettaa kissaani menemään makuulle, eikä se millään malttanut mennä makuulle, kun minulla oli herkkuja. Vaihdoin taktiikkaa ja jäin vain odottelemaan, että se muiden puuhiensa ohella käy maahan. Sitten naksautin ja palkkasin. Viitisen kertaa kun "nappasin" liikkeen, pystyin yhdistämään siihen sanan maahan ja ottamaan mukaan treeneihin.

Supermuuli!

Ja tänään lauantaina Muulin toinen omistaja eli mieheni kävi tallilla työkavereidensa kanssa. Olivat kuvien perusteella taluttaneet Muulia kentällä ja yrittäneet saada sen nostelemaan palloa. Koska olin unohtanut sanoa tallinomistajalle, että tällainen jengi on ihan luvan kanssa leikkimässä ruualla,  tuli hän tietenkin paikalle tsekkaamaan tilanteen. Sitten hän olikin joutunut irtojuoksuttamaan Muulia, jotta yleisö näki sen jumalaisen askellajit.

Muulin toinen omistaja myös siivosi tarhan, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä.

Naruriimun solmun sitomisesta pitää näköjään käydä vielä tehokurssi.