Tuoretta tietoa hevosten lipomisesta ja mutustelusta, alistumista vai stressiä?

Kuvan muuli ei liity juttuun eikä se todennäköisesti ilmennä tässä tilanteessa mitään stressiin tai rentoutumiseen liittyvää.

Käänsin ja referoin blogiini jutun hevosten lipomisesta ja mutustelusta jo vuosi sitten. Silloin eläinten käyttäytymistieteilijä Sue McDonnel kirjoitti aiheesta The Horse-lehden artikkelissa. Hänen mukaansa lipominen ja mutustelu kertoo vain siitä, että hevosen autonomisessa (ei-tahdonalaisessa) hermojärjestelmässä tapahtuu muutos, joka saa aikaan syljen eritystä, joka taas saa aikaan lopomista ja mutustelua. McDonnelin mukaan lipomista tapahtuu yleensä tilanteissa, joissa hevonen on hetkeä aiemmin ollut stressissä ja stressitilanteen jälkeen syljeneritys palautuu normaaliksi ja hevonen lipoo huuliaan.

Hänen mukaansa reaktio ei siis liity mitenkään siihen, että hevonen ajattelisi tai prosessoisi oppimaansa vaan vain siihen, että se on hetkeä aiemmin ollut stressaantunut ja harjoituksen jälkeen se pääsee taas rentoutumaan.

Nyt asiaa on tutkittu lisää ja The International Society for Equitation Science julkaisi Facebookissa pitkän päivityksen, joka sai paljon jakoja ja huomiota myös Suomessa. Referoin ja käännän sen sisällön tähän suomeksi. Upotan alkuperäisen päivityksen postauksen loppuun.

Norjan yliopisto Life Sciences on julkaissut tuoreen tutkimuksen aiheesta. M.Sc Margrete Lie ja professori Ruth Newbarry seurasivat hevosten toimintaa 80 tunnin ajan ja yrittivät saada selville sitä, milloin hevoset mutustelivat ja lipoivat huulillaan. He kirjasivat tältä ajalta ylös 202 tapahtumaa ja Margarete Lie esitteli tuloksiaan Roomassa syyskuussa 2018, kun ammattilaiset kokoontuivat 14. kerran International Society of Equitation Sciencen konferenssiin.

Tutkijat halusivat selvittää, kertooko mutustelu hevoslaumassa alistumisesta toisen hevosen läheisyydessä ja miten sitä esiintyy hevosilla riippuen siitä, onko sen hetkinen tilanne stressaava vai rauhallinen. Kohteiksi valittiin vajaan 200 hevosen populaatio suuressa luonnonpuistossa. Tutkijat halusivat seurata sellaisia hevosia, jotka elävät mahdollisimman luonnonmukaista elämää ilman ihmiskontakteja. Hevosissa oli mukana myös oreja.

Tutkimusasetelma oli sellainen, että seurattiin "hyökkäävän" hevosen ja toisen hevosen välistä toimintaa. Esimerkiksi kun rauhallisempi hevonen oli syömässä ja hyökkäävä hevonen lähestyi sitä. Tutkijat tarkkailivat erityisesti rauhallisemman ja alistuvan hevosen ilmeitä ja eleitä ja varsinkin mutustelua. Tutkijat olettivat etukäteen, että erityisesti tämä alistuva hevonen mutustelisi.

Tulokset olivat kuitenkin erilaisia. Selvisi, että molemmat hevoset mutustelivat suullaan. Useimmiten juuri hyökkääjä mutusteli, ei se hevonen, joka väisti tilanteesta pois. Tämä kertoisi siis siitä, että mutustelu ei ole ainakaan alistumisen ele.

Tutkijat huomasivat myös, että suurin osa tilanteista ennen mutustelua oli hevosille stressaavia ja tilanteet mutustelun jälkeen olivat rauhallisia ja rentoja. Mutustelua tapahtui siis silloin, kun hevosen mieli vaihtui stressaantuneesta rennoksi. Tutkijat arvelivat syyksi saman, kuin mitä McDonnelkin arveli. Mutustelu liittyisi todennäköisesti siihen, kun hevosen syljeneritys palautuu normaaliksi.

Tutkimuksen tulos kertoi melko yksiselitteisesti siitä, että mutustelu ei liity alistumiseen ainakaan tutkituissa tilanteissa, vaan ennemmin jännittyneeseen tilanteeseen, joka stressaa hevosta niin paljon, että sen suu kuivuu.

Tutkimus poikii toivottavasti lisätutkimuksia, joissa selvitetään muitakin hevosten eleitä stressin alla ja sen jälkeen. Näiden perusteella on mahdollista tietää se, kuinka stressaavana hevonen koki tilanteen ennen mutustelua.

Alkuperäinen päivitys on tässä alla:


Miten tätä tutkimustietoa pitäisi sitten hyödyntää jatkossa? On ensinnäkin selvää, että elettä tapahtuu hevoslaumoissa ilman ihmisen läheisyyttä ja sitä tapahtuu stressaavan tilanteen jälkeen.

Koska ele tuntuu olevan hevosille luonnollinen, olisi aika outoa, jos sitä ei tapahtuisi ihmisen ja hevosen vuorovaikutuksessa. Paitsi että ihminen harvemmin mutustelee, mutustelija on yleensä se hevonen.

Mutta jos tätä vie ihan äärimmilleen, pitäisikö hevosenkäsittelyssä vältellä kaikin keinoin tilanteita, joissa hevoset stressaantuisivat niin paljon, että niiden suu kuivuu? Eli pitäisikö hevosen mutustellessa poistua häveten takavasemmalle ja ymmärtää epäonnistuneensa? Voiko hevosta ylipäätään koskaan käsitellä ja kouluttaa niin, ettei se missään vaiheessa elämäänsä kokisi ihmisen taholta minkäänlaista painetta tai stressiä? Ovatko paine ja stressi asioita, joilta hevosta on aina suojeltava?

Vai onko tutkimuksen perimmäinen tavoite vain se, että mutuilun sijaan ymmärretään, mistä hevosen mutustelu ja lipominen johtuu. Ei enää kerrota, että mutusteleva hevonen alistuu ihmisen tahtoon tai että se miettii oppimaansa, vaan että se sai äsken sen verran painetta, että sen keho valmistautui toimintaan ja nyt se sitten palautuu sekä henkisesti että fyysisesti normaaliksi.

Tätä hevosen suun kuivahtamista on verrattu ihmisillä mm siihen, että ajat tiellä ja eteen tulee hirvi. Lyöt jarrut paniikissa pohjaan ja ehdit siinä jarruttaessasi kelata koko elämäsi. Suu kuivuu, kun rystyset valkoisena puristat rattia. Hirvi ennättää alta pois ja kiihdytät takaisin normaaliin vauhtiin ja tajuat, että suu ehti kuivahtaa ihan kokonaan, koska keho valmistautui konfliktiin.

Mutta onko tämä vertaus ihan toimiva? Pelästyykö hevonenkin aina "kuollakseen", ennen kuin sen autoimmuunihermosto ottaa vallan ja valmistelee hevosen toimintaan. Vai meneekö hevoseläin pakoeläimenä "valmiustilaan" jo tosi pienestä merkistä tai paineesta?

Jos hevonen mutustelee koulutuksessa jatkuvasti, eli vapautuu stressistä usein, voiko se oppia? Onko stressissä eri tasoja, joista pienimmällä tasolla sen olisi mahdollista oppia vai vaatiiko oppiminen aina täyden rauhan ja rentouden?

En minä tiedä. Referoin vain tutkimuksen ja kirjasin ylös ajatuksia, joita minulla heräsi.