Muulin lokakuu kännykkäkuvien kera

Muuli irtojuoksutuksessa Boa bootsien ja uusien suitsien kanssa. Tämä kuva ei nyt poikkeuiksellisesti ole kännykkäkuva, mutta postauksen alkuun piti saada jotain edustavaa.

Lokakuu näyttää perinteisesti olevan Muuliprojektin sisällön kannalta heikoin. En ole tässä kuussa kirjoittanut yhtään perinteistä blogipostausta, joka kertoisi siis sen päivän harjoitteista Muulin kanssa. Pimeyden ja sateuden takia en ole pyytänyt kuvaajaa paikalle ja omia kiireitäkin on ollut ihan kiitettävästi. Jotain me kuitenkin ollaan tehty ja vaikka kuukautta on vielä huominen jäljellä, julkaisen tämän jo nyt. Muulilla on huomenna vain raspausta tiedossa.

Kuun alussa hain Muulin takaisin kotitallille. Olinhan saanut hiljattain pikku-e-kortin, joten otin tallilta trailerin ja ajelin Porvooseen. Peruutin trailerin mielestäni tosi hienosti kentän portista sisään. Sitten talutin Muulin trailerin luo ja laitoin kentän portin kiinni. Auto jäi siis ulkopuolelle ja traileri sisäpuolelle. Muuli ei pääsisi haneen ja auto olisi suojattu. Ihan kuin nyt muutenkaan kamalasti suojelisin autoani.

Muulin vinssasin autoon ja kuskasin kotiin.

Muulin palautin suoraan karsinaan ja tämä olikin ensimmäinen yö kesän jälkeen, kun se oli yön sisällä. Muulin sisäruokintakausi alkoi siis lokakuun alussa.

Olimme tallilta lähettämässä loimia pesulaan. Minä olin pessyt melkein kaikki kesällä pihalla, painepesurilla. Minulla piti kuitenkin olla yksi siniruudullinen pesämättömänä jossain, mutta en vain ensin löytänyt sitä. Sen sijaan löysin alla olevan loimen, jota en todellakaan muistanut hankkineeni. Todennäköisesti olin sen kuitenkin Muulille ostanut, koska se oli melkein oikeaa kokoa, kunhan teen ensin pienet lapalaskokset. Postasin kuvan blogini Facebook-sivulle ja kysyin, onko jollain jotain tietoa loimesta. Selvisi, että olin ostanut sen Reetalta ja se kuului aiemmin Koo-ponille.

Myöhemmin löysin myös siniruudullisen loimen ja laitoin sen pesulapussiin.

Tutustuin aiheeseen sierainten nostelu ja tein siitä oikean postauksenkin. Kamerani on täynnä kuvia, joissa yritän saada sieraimen nostelun oikein erityisen hyvin mukaan kuviin. Tätä ennen olin tehnyt kentällä maastakäsittelyä Muulin kanssa. Tähän sieraimen nosteluun en löytänyt mitään kaikenkattavaa selitystä, mutta nyt hevosten rauhoittaviin sifnaaleihin tutustuttani, tämä on varmaan yksi niistä. Eli muuli ilmentää tässä stressitason laskua. Muita eleitä voisi olla suulla mutustelu ja silmien hidas räpyttely. Rahoittavista signaaleista kannattaa lukea Katariina alongin blogipostaus. Haluan käsitellä tätä jotenkin omassakin blogissa, mutta aihe on tosi laaja. Kestää siis hetken.

Ruotsin Aasiyhdistys on tekemässä kirjaa aaseista ja muuleista ja he pyysivät eräällä foorumilla kuvia kirjaa varten. Laitoin heille kuvat muulin kavioista ja tässä testailin, saanko kännykkäkameralla hyvää kuvaa kavion etuprofiilista. Tästä siis näkyy miten sylinterimäinen muulinkin kavio edestä on.

Puhuttiin tallilla oljen hankkimisesta, koska se alkoi olla lopussa. Heinäntuottajamme toi maistiaiseksi kourallisen täysviljasäilörehua, joka on siis "raakana" kaadettua ja paalattua viljaa. Siinä on siis sekäviljakasvi että jyvät mukana ja tätä käytetään nautapuolella. Hevospuolella ei Suomessa tietääkseni tätä syötetä. Tämä on siis energia- ja tärkkelyspitoista sapuskaa. Muulille maistui kyllä hyvin, eikä ihmekään.

Joskus Facebookissa on kuvia, joissa hevosen hammasvälit ovat täynnä viljan vihneitä. Näissä tapauksissa on saatettu Suomessa luulla, että vihneet ovat tulleet oljen syönnistä, mutta syynä on juuri tämä täysviljasäilörehu, jota jenkeissä hevosille syötetään. Muutenkin oljen ja sokerien kohdalla sekaannusta on voinut juuri aiheuttaa tämä tällainen rehu, jonka sokerit ja tärkkelykset ovat tietenkin korkeat. Tämän on sitten luultu tarkoittavan olkea.

 

En ole kovin paljoa kentällä ratsastanut, mutta parina päivänä olin sielläkin. Lokakuussa alkoi olla jo aika hämärää illasta ja tämä oli ensimmäinen ratsastus, kun kentän valot piti laittaa päälle. Treenattiin Muulin kanssa paljon selkäännousua ja ratsastuksessa sitten paikallaan kaikessa rauhassa seisoskelemista. Menin vain pari raviympyrää ja lopuksi kävelin omat loppukäynnit samalla kun tallikaveri teki alkukäyntejään. Mentiin monta kierrosta rinnakkain ja jauhettiin paskaa.

Muuli myös kakkasi kentälle ja otin nämä kuvat siivouksen jälkeen kun Muuli sai kuvan oton ajan toimia talikkotelineenä. En tiedä, miten se olisi reagoinut, jos se olisi liikkunut ja talikko olisi kaatunut kenttää vasten. Älkää siis hyvät lukijat tehkä näin kotona.

Oljesta puheenollen otin taas karsinassa kuvan oljen syömisestä. Muulilla on siis öisin karsinassa vain olkea, se ei siis saa iltaheiniä ollenkaan. Päivällä tarhassa se on sitten pelkällä heinällä, mutta ei vapaalla heinällä.

Ostin käytettynä kuvan loimen ja se onkin ensimmäinen tällainen kalliimpi loimi. Olen etsinyt juuri tällaista kevyesti topattua (50g) sadeloimea korvaamaan fleecevuoriset hirvitykset ja sitten ilmoitus tuli Facebookissa vastaan. Koko oli Muulille hieman reilu, mutta käytettyjen loimien suhteen ei voi olla liian kranttu. Ompelin loimeen lapalaskokset molemmille puolille ja tässä otin kuvat lopputuloksesta Muulin päällä. Ennen ompelutyötä loimi oli kaula-aukosta 20 cm pidempi ja loimi valui sään ja lapoken taakse. Nyt se pysyy napakasti omalla paikallaan ja istuukin mielestäni paremmin.

Käytiin me lokakuussa maastossakin. Nämä kuvat otin yhdeltä oikein erityisen kivalta maastolta, jolla oltiin Elsan kanssa. Aurinko paistoi ja oli melkein T-paitakeli. Tämä taisikin olla syksyn viimeinen lämmin päivä.

Löydettiin yksi uusi metsäpolku, joka ei tosin valitettavasti vienyt mihinkään, eli jouduttiin sen päässä kääntymään takaisin.

Ostin Back on Trackin kypärän viime kuussa. Kirjoitan kypärästä blogiin tarkempaa analyysiä, kunhan saan ajettua sen sisälle, mutta ainakin näillä käyttökokemuksilla se tuntuu huippuostokselta. Se ei ollut mielestäni kallis, vaikka aiemmin olenkin käyttänyt ihan tyytyväisenä satasen maksavia Lami-Cell-kypäröitä. Edellinen kypäräni oli ostettu käytettyna Facebook-kirpparilta 30 eurolla. Muistakaas taas varsinkin alaikäiset blogin lukijat, kypärää ei koskaan pidä ostaa käytettynä.

Botista maksoin noin 170 euroa, koska sain sen hyvällä alennuksella.

Maaston jälkeen Muuli oli ottanut lämpimänä päivänä pienen hien pintaan, joten päästin sen kentälle piehtaroimaan ennen kun vapautin sen tarhaan.

Olin ostanut tallille 12 paalia olkea. Nämä on tehty vanhempieni pellolta, mutta pellot on vuokrattu naapurille. Naapuri siis paalasi nämä oljet käyttöömme. En ole aikaisemmin tutustunut muoveissa olevaan olkeen, mutta ensivaikutelma oli hyvä. Olki oli pölyämätöntä, hyvän hajuista ja maistuvaa. Niin, ja kosteaa. En ole vieläkään saanut lähtetettyä näytettä Seilabiin, mutta kuiva-ainepitoisuus on jotain esikuivatun tapaista.

Muovitettu olki on säilytyksen kannalta erittäin kätevää, avaamaton paali saa olla taivasalla. Toki mietin koko ajan, että kuinkakohan nopeasti tämä alkaa mennä huonoksi ja puolentoista viikon kuluttua siinä näkyikin jo päällä hometta. Ne alueet on onneksi helppoa ottaa pois, mutta onhan siinä tallinpitäjällä lisätyötä ja tulee turhaa hävikkiä.

Ajattelin jo, että seuraavan paalin avaan talikolla ihan kokonaan ja käyn pyörittelemässä, niin ei ala mennä huonoksi. Paali ei kuitenkaan alkanut lämmitä sisältä, vaan home taisi johtua kosteudesta.

Alla oleva kuva näyttää vain, kuinka pieneen koloon sain peruutettua peräkärryn.

Olin ostanut joskus Puuilosta jättikokoisen heinäverkon ja vaihdoin sen nyt Muulin karsinaan. Tähän mahtuu useamman päivän oljet samaan aikaan, joten verkkoa ei tarvitse joka päivä täyttää. Tämä uusi olki on myös tosi maistuvaa ja senkään takia hävikkiä ei tule niin paljon kuin vanhasta ihan kuivasta oljesta. Eli vaikka osa oljesta homehtuukin, taitaa hävikin määrä olla silti paljon pienempi nyt kuin aikaisemmin.

Löysin tori.fi:stä Muulille sopivat bootsit, tai siis nämä olivat taulukon mukaan sopivat 10 cm pitkään kavioon. Koko on siis 000 ja merkki on Easyboot Epic. Mutta kun sovitin näitä Muulille ja vaikka kuinka jumppasin, olivat nämä ihan liian pienet. Sopivampi koko olisi ehkä 00 tai 0, mutta en usko, että tämä bootsimalli olisi lähtökohtaisesti Muulille sopiva. Nämä olivat sellainen heräteostos jonka tein, koska myyntihinta oli aika edullinen muutaman kerran käytetyistä monoista. Tutustun näihin vähän lisää ja laitan sitten vahingon kiertoon.

Lokakuussa oli myös HIHS, jossa olin kahtena eri päivänä. Muuli ei sinänsä näihin bileisiin liittynyt...

..paitsi että ostin sille pussin Stud Muffinseja, joiden pitäisi olla oikein erityisen hyviä heppaherkkuja. Muuli kyllä söi paskakikkareen näköisen ja kokoisen melassilta tuoksuvan palleron, mutta ei vaikuttanut olevan mitenkään erityisen hurmioitunut. Kuiva leipä ja kaura tuntuvat toimivan parhaiten.

Otin vielä verrokkikuvia Muulilla jo olevista Flex Hoof Botoseista ja Epiceistä. Näiden pitäisi siis olla taulukon mukaan samaa kokoa, mutta eivät ne ole. Bootsikaupoilla onkin tärkeää tietää, ovatko mitat bootsin sisämitat vai sinne sopivan kavion mitat. Muulin kavion pituus on 10 cm, Epicin sisäpituus 10 cm ja Flexin 11 cm. Ilmeisesti ainakaan Muulin kohdalla bootsin pitää olla aavistuksen suurempi sisämitaltaan kuin mitä kavio on. Mutta ei tätäkään voinut tietää ennen sovittamista.

Tilasin Muulille mittatilaussuitset. En ole ostanut sille koskaan uusia ja kalliita suitsia, vaan varusteeni ovat kaikki käyettyinä ostettuja tai saatuja. Mittasin kesällä Muulin pään ja sillä käytössä olevat mustat suitset ja laitoin mitat Johanna Hietaselle Ahlfors Leatheriin ja nyt sain ensimmäiset tuotteet, suitset ja mäkivyön pehmusteen. Tosin pehmustetta katsellessani mietin, että olisi pitänyt tilata koko mäkivyö uudestaan, olisi tullut melkein samoilla työtunneilla.

Suitsista ja mittatilaustuotteista kirjoitan kattavan postauksen myöhemmin.

Sovitin suitset pikaisesti tarhassa päähän ja huomasin, että niskaosa on hieman liian pitkä jolloin otsapanta on liian alhaalla. Se ratkesi sillä, että vedän sitä hieman pehmusteen päälle. Samalla se pysyy siinä jämäkästi. Johanna joutuu valitettavasti tekemään turparemmin uusiksi, mokasin sen mittauksessa pahasti.

Kuun lopussa sain vielä Belgiasta postitse Boa bootsit. Kävin viime kuussa vierailemassa mm Hepscheid Longear Trails-tallilla ja tutustui Nathalieen. Hän on kova shoppailemaan hyvien tarjousten perässä paikallisessa ebayssa ja lupasi, että jos vastaan tulee hyvä tarjous Boa bootseista, hän ostaa ne minulle. Hän käyttää näitä oman PRE-muulinsa kanssa. Pian siellä olikin sopivat bootsit myynnissä ja sain ne postissa. Maksan bootsit ja postit tietenkin, mutta kauppaa on helpompi käydä, kun myyjän kanssa keskustelee joku, joka osaa kieltä.

Sovitin monoja Muulille ja ne olivat aika painavat ja isot Flexeihin verrattuna. Muuli kolauttelikin niitä jonkin verran, kun päästin sen kentälle irti. Siinä rallitellessa näkee mielestäni parhaiten, että pysyvätkö monot mukana.

Näiden kanssa kävi sama kuin Epicien kanssa. Koon piti olla sopiva, mutta olikin tosi nafti. Näissä bootseissa on kaksi 00 ja kaksi 0-kokoa. Näistä 00 on taulukon mukaan Muulille sopiva, mutta ne sain hädintuskin jalkaan tiukkuuden takia. 0 oli sopiva. Ei 00 ollut kuitenkaan niin pieni, etteikö sitä voisi käyttää, mutta nyt voin pitää etusissa isompia ja takasissa pienempiä. Tai sitten vain vuolen kaviota vähän rohkeammin.

Ajattelin, että Flexit saavat toimia talvimonoina, laitan niihin nastat takaisin, ja nämä ovat sitten kesämonot. Boat olivat tosi hyvässä ja siistissä kunnossa ja sain myös 4 uudenveroista gaitersia. Botosit ovat kuitenkin niin napakat, etten saa näitä jalkaan ollenkaan gaitersien kanssa.

Julkaisin Facebookissa videopätkän irtojuoksutuksen lopusta. Muulilla on päässään myös ne uudet suitset.
Hihssin ja muiden menojen takia Muulin ratsastaisessa oli pitkiä puolentoista viikon taukoja, mutta kuun lopussa käytiin vielä Elsan kanssa maastossa. Oltiin sovittu päivä etukäteen, joten ei auttanut perua, vaikka lämpöä oli asteen verran ja satoi räntää. Siellä mentiin tuulessa ja tuiskussa 5 kilometrin käyntipohjainen lenkki. Yksi pieni laukkaspurtti otettiin kotimatkalla ylämäkeen.

Tallinomistaja otti meistä kuvan, kun palasimme takaisin.

Kuva: Heidi Blom