Bent Branderupin akateemisen ratsastustaiteen klinikalla saivat huutia sekä satulat että nykyaikainen kouluratsastus

Postaus on toteutettu yhteistyössä ARTelon kanssa.

En maksanut kuunteluoppilaspaikastani mitään. Normaali hinta oli noin 100e.

Loimiin ja huopiin kääriytyneitä naisia. Termarit höyryävät taittotuolien vieressä. Inkoolaisen Granåsan maneesissa on harras tunnelma ja kaikki odottavat hip hiljaa kurssia alkavaksi. ARTelolta tulleessa sähköpostissa kehotettiin varustautumaan omalla penkillä, huovalla ja olemaan liikkumatta ratsukoiden yksityistuntien aikana. Kukaan ei uskalla meluta. Bent Branderup on saapunut Tanskasta vetämään kahden päivän klinikan akateemisesta ratsastustaiteesta. Klinikan osallistujat ovat jo valmiiksi akateemisen ratsastustaiteen aktiiviharrastajia.

Suomessa akateemisen ratsastustaiteen tunnetuin nimi on Sara Autelo. Hän on yksi kolmesta suomalaisesta, jotka ovat Akateemisen ratsastustaiteen ritarikunnan jäseniä. Nykyään hän kiertää ympäri Suomea opettamassa akateemista ratsastustaidetta ja tuo Bent Branderupin meille pohjolaan kerran vuodessa.

Branderup on Tanskassa syntynyt ja siellä asuva akateemisen ratsastustaiteen isä. Hän on lapsesta asti pitänyt hevosista ja pääsi ratsastustunneille kuusivuotiaana. 14-vuotiaana hän koulutti ensimmäisen oman hevosensa kärryjen eteen ja teki hevosen kanssa mm hääkeikkaa. Opiskelujen jälkeen hän matkusteli ympäri Eurooppaa tutustuen eri maiden hevoskulttuureihin. Espanjasta hän tajusi löytäneensä etsimänsä tutustuessaan korkean koulun ratsastukseen. Tämän jälkeen hän tutustui mm Nuno Oliveiraan. Eniten Branderupia ovat kuitenkin opettaneet itse hevoset ja ostaessaan Huginin, jolla oli pahoja terveysongelmia ja joka myöhemmin vielä sokeutui, hän oppi käyttämään kouluratsastusta hevosen hyväksi, ei toisinpäin.

Akateemisessa ratsastustaiteessa ei ole mitään uutta, siinä on sen sijaan hyvin paljon vanhaa. Branderup on käyttänyt runsaasti aikaa analysoidessaan vanhoja maalauksia ja vanhojen mestareiden teoksia ratsastuksesta. Hän on tutustunut siihen, miten hevosia vuosisatoja sitten koulutettiin ja ratsastettiin ja miten ratsastajat oppivat ratsastamaan. Ja miltä ratsukot näyttivät tehdessään esimerkiksi korkean koulun liikkeitä.

-Ja huomaatteko, kaikissa näissä vanhoissa maalauksissa hevosilla ratsastetaan löysillä ohjilla, vaikka ne ovat äärimmilleen koottuina, Branderup kysyy ja näyttää kuvaa tuoreimman kirjansa kannesta. Kansikuvan taustalla, maneesin seinässä on maalauksessa hevonen, joka löytyy myös Branderupin ratsun sukutaulusta.

Branderup aloittaa teoriansa ja kääriydymme syvemmälle loimiimme, villaviltteihimme ja ratsastushameisiimme.

-Ennen kaikki, joilla oli varaa ostaa hevonen, olivat samalla myös hevosenkouluttajia. Ratsastushevosia oli tosin vain ylhäisillä perheillä, joiden suvussa oli jo valmiiksi pitkät perinteet hevosten kouluttamisessa. Sitten tuo perinne katkesi ja nyt yritämme löytää sitä jälleen.

Bentin motto on ”Two spirits who want to do what two bodies can”, jonka Autelo on vapaasti suomentanut muotoon ”Kahden mielen täytyy tavoitella sitä, mihin kaksi kehoa pystyy”. Motolla tarkoitetaan sitä, että hevosen koulutus on sekä henkistä että fyysistä ja koulutuksessa hevosta pidetään elämänkumppanina eikä pelkästään harrastusvälineenä. Tavoitteena on ratsukko, joka näyttää sulautuvan yhteen ja toimii erittäin huomaamattomilla avuilla, mielellään. Tässä jos jossain pitää näkyä ”happy athlete”.

Akateemisessa ratsastustaiteessa on rappuset, joiden mukaan hevosia koulutetaan ja valmistellaan aina seuraaviin, vaativampiin tehtäviin. Ensin hevosen kanssa työskennellään maastakäsin, groundwork. Sen jälkeen on juoksutus, lungeing, sitten ratsastajaan totutus ja sen jälkeen ympyrällä ratsastaminen. Vasta avotaivutuksen ja sulkutaivutuksen jälkeen edetään piruettiin, kokoamiseen, piaffiin, laukanvaihtoihin ja muihin korkean koulun liikkeisiin. Portaiden ylimmällä rappusella on capriole.

Straightness training on nykyään myös oma erillinen koulusuuntansa, mutta se on osa myös akateemista ratsastustaidetta. Autelo kertoo, että avo- ja sulkutaivutukset ovat itsessään straightness trainingia ja liikkeet vahvistavat hevosta kokonaisvaltaisesti. Suoruus tässä hevosen kehossa tarkoittaa siis sitä, että hevonen pystyy käyttämään kaikkia osia ja puolia mahdollisimman tasaisesti ja yhtä paljon.

Branderup aloittaa kertomalla alkeista, eli siitä, mitä tapahtuu ennen ensimmäistä rappusta.

-Ensin on esikoulu, johon kuuluvat arjen asiat. Opetamme hevoset olemaan kanssamme. Monet kutsuvat sitä horsemanshipiksi, mutta minä kutsuisin sitä termillä relationship. Mietin siinä, että kuka minä olen hevoseni silmissä. Ärsytänkö sitä? Päätarkoitus on, että hevonen näkee minut hyvänä opettajana ja hevonen odottaa jo innolla oppimistuokioita. Tällöin opettaminenkin on helppoa.

Esikoulussa hevoselle opetetaan riimun pukeminen, talutuksessa kulkeminen, kavioiden nosto ja kiinni sidottuna seisominen. Kun nämä taidot ovat hallussa, voi ensimmäinen lukuvuosi hevoskoulussa alkaa. Selkään ei suinkaan vielä mennä.

-Ensin kentällä aloitetaan maastakäsittelyllä. Siinä ei vielä tähdätä taipumiseen tai mihinkään, mutta aletaan heti työskennellä hevosen muodon kanssa. Tässä moni tekee virheen ja keskittyy hevosen päähän ja haluaa kaulan tiettyyn asentoon. Oikeasti ensin pitää työstää hevosen takapäätä, takajalkoja ja lantiota. Siirrytään kokoamiseen ja kyykkäämiseen.

Mistä hevonen kokoaa?

Maneesiin tuodulle fläppitaululle alkaa piirtyä hevonen. Ensin takajalat ja sen jälkeen hiljalleen muukin hevonen. Branderup kertoo, kuinka ihan vapaassa käynnissä tarhassa liikkuvasta hevosesta voidaan nähdä, kuinka helppoa tai vaikeaa kokoaminen sille on.

-Jos hevonen astuu takajaloilla hyvin painopisteensä alle, on sen helpompi koota. Jalan tulisi myös laskeutua kauniisti maahan ja hevosen liikehdinnän tulisi olla äänetöntä. Ravihevosiksi jalostetuilla roduilla takajalat työskentelevät painopisteen takana ja sen näkee myös siitä, että hevonen vapaassa käynnissä tarhassa liikkuessaan nyökkää päällään ennemmin normaaliasentoon ja ylös kun hyvin alle astuvan hevosen pää liikkuu normaaliasentoon ja alas.

Hevosten jalostuskin vaikuttaa kokoamiskykyyn, ratsuhevosille on tarkoituksella jalostettu liikettä eteen ylös, kun työhevosen pitää pystyä työntämään kunnolla.

-On virhe keskittyä hevosen etujalkoihin ja etuosaan, koska kaikki pohja liikkeelle ja schwung tulee hevosen takaosasta, takajaloista. Schwung on rytmin lähde.

Schwung toistuu klinikan aikana usein ja sillä Branderup tarkoittaa selkärangan kolmiulotteista aaltoliikettä, joka saa alkunsa hevosen takapäästä ja kulkee läpi hevosen selkärangan aina korviin asti.

Branderup kertoo, että kootakseen, on hevosen lyhennettävä mahaansa eikä selkäänsä. Usein ajatellaan, että kokoaminen lähtee selästä, mutta oikeasti se tulee hevosen vatsalihaksista.

-Ensin haluamme, että hevonen venyttää eteen ja alas, mutta sitten se pitäisi nostaa sieltä. Edessä ja alhaalla päätään ja kaulaansa pitävä hevonen ei pysty astumaan etujaloilla riittävän eteen, koska lavan liike on rajoittunut. Haluamme, että etujalat liikkuvat vapaasti ja pysyvät poissa takajalkojen tieltä.

Branderup kertoo, että joidenkin hevosten rakenne on sellainen, etteivät ne pysty kokoamaan tai kulkemaan ihannemuodossa tai hevosilla voi olla taustallaan tapaturmia tai kipuja, jotka vaikuttavat niiden liikkeeseen. Mutta yleensä, kun aletaan hoitaa hevosen kaulan ja niskan jäykkyyttä, pitäisikin keskittyä hoitamaan hevosen liikettä sen takapäässä. Takapään huono liike vaikuttaa usein juuri hevosen niskaan ja kaulaan.

-Liikkeessä paljon tömistelevä ja kuoppia kenttään jättävä hevonen kulkee väärin ja kipeytyy. Miettikää, mikä paino sillä aina etujalalla on, kun se tömäyttää sen maahan? Kaikkia vikoja emme voi edes korjata. Jos hevosen kavio on aina ollut vino ja se on muuttanut myös jalan rakennetta, on parempi vuolla kavio jatkossakin siihen muotoon, kuin lähteä suoristamaan sitä vuosien jälkeen.

Hevoset ja me puhumme eri kieltä

Hevoset oppivat ensin hevosten kielen ja Branderup pitää tärkeänä sitä, että hevonen saa elää toisten hevosten kanssa laumassa ennen esikoulun alkamista. Vasta, kun hevonen puhuu hevosta, voi se oppia toisen kielen.

-Mutta mekään emme voi opettaa hevoselle mitään, mitä emme itse osaa. En minä voi opettaa arabian kieltä kenellekään, koska en osaa sitä itsekään. Ja jos et ymmärrä, miksi olet laittanut hevoselle rautaa suuhun, ei hevonenkaan ymmärrä, miten sen kanssa pitää toimia. Jos hevonen ei ymmärrä jotain, on kaksi mahdollisuutta. Olette kysyneet siltä väärin tai kokonaan väärän kysymyksen. Ei ole mitään luonnollista kieltä hevosen ja ihmisen välillä, se kaikki on opetettava hevoselle.

Tämäkään ei vielä riitä, vaan hevosen pitäisi olla kiinnostunut siitä, mitä ihminen sanoo. Jos hevosta ei kiinnosta, toimii kommunikointi negatiivisesti.

Sara Autelo hevosellaan Huracan CXVII

Klinikan ensimmäisen teorian jälkeen ensimmäinen hevosikko saadaan areenalle. Termillä tarkoitetaan sekä maastakäsittelijöitä että ratsukoita. Hevonen on Autelon PRE-ruuna Huracan CXVII. Autelo kertoo hevosen taustoista sen verran, että se ostettiin Espanjasta 5-vuotiaana orina, se ruunattiin Suomessa ja kun sillä alettiin ratsastaa, rupesi ilmenemään isoja ongelmia. Hevosta tutkittiin ja omistaja haki apua kokeneilta kouluttajilta. Ongelmat eivät valitettavasti poistuneet ja Autelo sai antaa hevoselle vielä yhden mahdollisuuden sen ollessa 7-vuotias.

-Me ollaan vieläkin aika alussa. Ratsastan sitä paljon kuolaimetta, mutta nyt halusin laittaa sille kuolaimenkin suuhun. Haluan, että se alkaa luottaa myös kuolaimeen. Työskentelen sen kanssa yleensä kaikissa askellajeissa ja haluan vain, että se rentoutuu. En hae niinkään kokoamista. Seisomme aika paljon vain paikoillaan, koska se on ollut sille vaikeaa. Sen suu alkaa käydä ja se stressaantuu monesta vaikeasta asiasta.

Huracanilla on varusteinaan ainoastaan suitset ja kuolaimet. Satulaa ei ole. Kädessään Autelolla on ohut oksa.

Ensin Branderup haluaa nähdä Autelon ratsastamassa ihan vapaassa muodossa maneesiin puomeilla rajatulla alueella. Sitten hän alkaa antaa pieniä korjauksia, joilla hevosta päästään jumppaamaan kohti parempaa liikkumista ja parempaa schwungia. Me kuunteluoppilaat olemme saaneet pienen esitteen, jossa on avattu myös klinikalla kuuluvia termejä. Stellning, takt, bending ja balance tulevat tutuiksi. Meille on suositeltu myös Branderupin tuoreen kirjan lukemista.

Kirjassa on kuusi erilaista tapaa käyttää jalkaa ja termit lower leg, inside leg ja ne vilisevät englanninkielisessä opetuksessa vinhasti.  Istunta on kuitenkin Branderupin mukaan ratsastajan tärkein apu, muut avut ovat toissijaisia. Katsomme, kuinka pienillä istuntamuutoksilla Autelo pystyy säätämään ravin tahtia ja silti pitämään hevosen muodon ja mielen tasaisena. Se akateemisessa ratsastuksessa onkin kauneinta, hevosten kanssa pyritään kommunikoimaan hyvin pienillä ja hienovaraisilla avuilla.

Autelon hevosen jälkeen kaikki muutkin kurssilaiset saavat noin puolen tunnin pituisen yksityistunnin yleisön edessä. Suurinta osaa hevosista käsitellään ensimmäisellä tunnilla maastakäsin.

Maastakäsittelytestiä suorittivat Anna arabitammansa Pantheran kanssa.

Eräs osallistuja näyttää ensimmäisellä tunnilla kokonaisen maastakäsittelytestin. Hänen työskentelynsä pienen arabitamman kanssa näyttää kauniilta tanssilta. Raipan siirtely hevosen selän yläpuolella saa hevosen käyttämään kroppaansa eri tavoin. Se vaihtaa askeleessa avo- ja sulkutaivutuksen välillä. Branderup arvioi suorituksen hyväksytyksi ja hevosikko saa yleisöltä aplodit!

Eräällä hevosella on päässään sekä kuolaimet että akateeminen kapsoni ja molemmissa on ohjat. Branderup neuvoo ratsastajaa ottamaan kuolaimesta tulevan ohjan tuntumalle ulkokäteen ja kapsonista tulevan ohjan sisäkäteen. Näin hevoseen pystyi parhaiten vaikuttamaan ja jokaisen ratsukon tekemät shoulder-in ja quarter-in saatiin toimimaan parhaiten.

-Älä koskaan vedä kättä taaksepäin, jos hevonen ei toimi. Sormilla voi leikitellä ja niitä voi avata ja sulkea, mutta ohjasta ei saa koskaan vetää taaksepäin, Branderup muistuttaa sekä meitä että ratsastajaa.

Monen ratsukon tekemä harjoitus on ympyrän suurentaminen ja pienentäminen, sekä ratsain että maastakäsin.

-Ajattele shoulder-in, kun isonnat ympyrää ja quarter-in, kun pienennät ympyrää. Istu tasapainossa keskellä painopistettä, älä ympyrän sisällä, ettet puske sitä siirtämään painoa ulos.

-Akateemisessa ratsastuksessa tärkeintä ei ole onnistunut suoritus, vaan se, että hevonen reagoi apuun oikein ja muistaa harjoituksen. Tärkeää ei siis niinkään ole se, että hevonen oppisi tekemään tehtävän ulkomuistista.

Varusteina oksa ja kapsoni 

 

Maalaus Intiasta, Rajasthanista.

Parilla hevosella on kahdet ohjat, toiset kapsonissa ja toiset kapsonin alla, jolloin hevoselle muodostuu bosal. Branderup kehotti ottamaan bosalin ohjat aina yhteen käteen.

-Pidän aina bosalia, kankia ja jopa kaulanarua yhdessä kädessä, niin ne ovat reilummat hevoselle. Sen sijaan tavallisten nivelkuolainten ohjia ja kapsonin päällä olevia ohjia voi pitää kahdessa kädessä.

Branderupin mukaan ei ole eroa sillä, onko bosal raakanahkasta punottu perinteinen bosal vai pelkästään kapsoni, jossa ohjat ovat kiinni leuan alla samassa kohdassa, kumpiakin tulisi ratsastaa yhdellä kädellä ja vasta sitten, kun hevonen on sillä tasolla, että se toimii istunnalla ja jalalla.

Kun vaquerot ratsastavat bosalilla normaalisti kahdella kädellä, kyseenalaistaa Branderup kysyttäessa näiden perinteiset alkukantaiset hevosenkoulutuskeinot ja varusteet.

Satulat saavatkin kurssilla huutia. Kuulemme, että satulat on suunniteltu sopimaan hevoselle, joka seisoo paikoillaan suorassa. Mutta heti, kun hevosta taivutetaan tai käännetään, alkaa satula painaa jostakin. Branderup on kehittänyt omia rungottomia ja nahkarunkoisia ratkaisuja, mutta suosittelee silti ratsastamaan ennemmin ilman satulaa kuin huonon satulan kanssa.

Kysyttäessä satulatta ratsastamisen mahdollisesta pistekuormituksesta, vastaa Branderup tutkineensa sekä kehittämiensä satuloiden että satulatta ratsastamisen tuottamaa painetta hevoseen. Mittauksissa käytetyn padin avulla selvisi, että pistekuormitusta istuinluiden alle ei tullut, vaan ratsastajan reidetkin kantoivat yllättävän paljon tämän painosta

-Ratsastajan istuinluiden välinen etäisyys voi muuten vaihdella todella paljon ollen mitä tahansa 6 sentin ja 18 sentin väliltä. Olen sitä mieltä, että satulan pitäisi sopia hyvin sekä hevoselle että ratsastajalle ja on vaikeampaa löytää ratsastajalle sopivaa satulaa. Moni satula pakottaa ratsastajan istunnan epäluonnolliseen asentoon ja jalan tehokas käyttö on mahdotonta.

Branderup kohotti paria ratsastajaa satulasta pienen huovan avulla. Näin ratsastaja sai reitensä taaemmaksi.

 Branderup korjaa muutaman ratsastajan satulaa pienellä huovalla. Huovan hän taittelee pötköksi ja ratsastaja istuu huovan päälle. Huopa kohottaa ratsastajaa ylemmäs ja ”kaventaa” satulaa, jolloin reittä on mahdollista pitää taaempana, melkein kohtisuoraan maata kohti.

-Muistakaa kuitenkin, että mitä korkeammalla istutte ja irti hevosesta, sitä tärkeämpi hyvä tasapaino on. Tahattomat muutokset tasapainossa tuntuvat hevosesta paljon isommilta, kun istutaan korkeammalla.

Yksi kurssin osallistujahevosista on erittäin leveä ja iso suomenhevonen, jonka ratsastajalla on sama ongelma. Hän ei saa reittään tarpeeksi suoraan alas maata kohti, mutta hevonen on niin suuri, ettei Branderup suosittele tälle ratsukolle korotusta takapuolen alle. Korotuksen pitäisi nimittäin olla niin korkea, että se vaikeuttaisi ratsastusta liikaa.

-Suomenhevosen ongelma on se, että sitä on jalostettu kovaa juoksevaan suuntaan, mutta tällä hevosella on ihan samanlainen kyky tehdä näitä töitä kuin äskeisellä arabillakin. Ja siitä näkee, että sen kanssa on tehty paljon töitä. Tämä astuu kauniisti maahan koko kaviollaan.

Hevosikon työskentelyä on kaunista katsoa. Maastakäsin se väistää takaosaansa hyvin pienistä merkeistä ja juoksutuksessa kokoaa itseään hetkellisesti samantyyppisestä merkistä. Kun se ensimmäisen kerran tekee laadukkaan laukannoston kokoamisen perään, yleisöstä huokaisee; vau!

-Kun hevonen tekee tosi hyvin avotaivutuksen, voi sen kanssa kokeilla laukkaa. Ja tekemällä melkein laukannosto on paljon parempi, kuin tehdä huono laukannosto. Riittää, että hevonen ottaa vain yhden askeleen laukannoston suuntaan. Ja ennen ja jälkeen noston, on ravin oltava hyvä.

Branderup kehottaa käyttämään omaa kehonkieltä juoksutuksessa. Näimme sitä jo pikkuarabin maastakäsittelytestissä ja nyt lisää suomenhevosen kanssa. Kun omistaja kävelee, hevonen kävelee, kun omistaja juoksee, hevonen ravaa ja kun omistaja nostaa laukan, hevonen seuraa liikettä vieressä. Kaunista!

Juoksutus kuuluu akateemiseen ratsastustaiteeseen vahvasti ja se on yksi alkutason portaista. Pari hevosta kiihdyttää laukassa, jolloin Branderup muistuttaa suurentamaan ympyrää. Hevonen on valmis pienelle ympyrälle vasta, kun sillä on tasapainoa kulkea siinä kaatumatta sisään.

Branderup muistuttaa vielä, että ei ole hevosia, joilla on pohjimmiltaan huonot askellajit tai että joku askellaji on huono. Hänen mukaansa askellajit johtuvat vain lihaksista ja niiden harjoittamisesta. Kun oikeat lihakset saadaan kuntoon, parantuvat samalla myös askellajit. Ja tämä on yksi akateemisen ratsastuksen tavoitteista, saada hevosta opetettua kulkemaan laadukkaammin niin, että se kestää käyttöä elämänsä loppuun asti.

Kaikessa työskentelyssä pitää olla logiikka mukana. Hevosen omistajalla pitää olla mielessään tavoite, mitä kohti harjoitellaan ja hänen pitää tietää, missä pisteessä hevonen on tällä hetkellä. Lisäksi omistajalla on tietenkin oltava taito kertoa hevoselle joka vaiheessa, mitä siltä halutaan.

-Jos ei osata vielä hand workiä yhdellä kädellä, ei voida alkaa opettaa hevoselle piaffiaskeleita.

Tämänkin takia aloitetaan maastakäsin. Maastakäsin työskentelyssä harjaantuu ensin ihmisen silmä näkemään hevosen liikkuminen ja mahdolliset epäpuhtaudet. Sen jälkeen ihmisen käsi alkaa kehittyä, kun hevosta ensin ”ratsastetaan maasta”. Tämän jälkeen voi siirtyä selkään.

-Akateemisessa ratsastuksessa on kaksi termiä, mitkä pitää erottaa toisistaan. Groundwork on maastakäsittelyä, jossa hetkittäin ”ratsastetaan” ja hand work on sitä, jossa hevosta ratsastetaan kokonaan maasta.

Maastakäsittely ei tässä mielessä ole mitä tahansa narunpyörittelyä, vaan esimerkiksi maastakäsittelytesti, jonka näimme klinikalla, on mahdollista suorittaa minkä tahansa hevosen kanssa noin vuoden harjoittelun jälkeen. Vasta tämän jälkeen siirrytään koulutusportaalla ratsastukseen.

Tasapainoiseksi ratsastajaksi

Branderup muistuttaa vanhasta ajatuksesta, ”käsi ilman jalkaa ja jalka ilman kättä”, eli emme voi samaan aikaan antaa erilaisia apuja, jotka voivat olla ristiriidassa keskenään.

Balanssi on sana, joka toistuu klinikan aikana useasti. Se saattaa uuden kuulijan jopa sekoittaa, koska Branderup lausuu sen ranskalaisittain b’laaaans. Kaikki lähtee tasapainosta.Ensin hevonen on tasapainossa ja polkee hyvin alle, mutta sitten myös ratsastajan pitäisi olla tasapainossa. Tässä kohtaa tullaan taas satuloihin. Koska ratsastajilla on hyvin yksilölliset kehon mittasuhteet ja ratsastajan oma schwung, ei ole olemassa satulaa, jonka kanssa ratsastaja voisi käyttää istuntaansa riittävän tehokkaasti.

-Ideaalitilanne on se, että kun ratsastaja istuu hevosen selkään, on ratsastajan oma tasapaino niin täydellinen, että hän saa hevosen sen avulla myös tasapainoon kanssaan. Mutta monelta ratsastajalta balanssi puuttuu.

Oman istunnan kehittämiseen voi hakea Branderupin mukaan apua myös mindfullnessista. Kun ajattelee olevansa maailman upein ihminen ja kävelee ylväästi, muuttaa se myös aivojen toimintaa.

-Vasta kun itsellä on hyvä tapa liikkua, voi kehittää omaa istuntaansa. Ensimmäinen vaihe ratsastuksen portailla on pysyä satulassa hyvässä tasapainossa. Jos ratsastaja puristaa jaloilla tai joutuu ottamaan kiinni etukaaresta, ei istunta ole vielä tasapainoinen. Toinen vaihe on kyky pystyä seuraamaan hevosen liikettä ja mukautumaan niihin ja silti pysyä tasapainossa. Tämän huomaa hyvin esteillä, jos hypyssä jää muutaman kerran jälkeen, kieltäytyy hevonen hyppäämästä enää.

Branderupin mukaan hyvä luonnollinen ja tasapainoinen istunta ei voi kehittyä, jos ratsastaa aina satulalla. Ratsastaessa on tunnettava erityisesti hevosen takajalkojen liikkeet, koska niihin perustuu akateeminen ratsastus melkein kokonaan. Vasta ilman satulaa ratsastaessaan voi ratsastaja tuntea hevosen selän lihasten liikkeet ja oma istunta ja jalat voivat vaikuttaa esteettömästi.

-Kolmas vaihe on pyytää hevosta seuraamaan ratsastajaa. Ja tästä alkaa varsinainen ratsastaminen. Silloin itsellä pitää olla jo omassa kehossa ja päässä ajatus ja kyky pyytää hevoselta sitä, mitä halutaan. On väärin korjata hevosta, jos siltä alun perin kysyttiin väärin. Oman kehon tulee olla hyvässä tasapainossa jo siksikin, että hevosen olisi mahdollista tehdä se, mitä siltä pyydetään ilman, että ratsastaja on tiellä. Harmonia on tila, jota akateemisessa ratsastuksessa haetaan.

-Harmonia ei tunnu miltään. Se on tyhjä tila, kun epäharmonia on yhtäkkiä poissa.

Branderup vertaa nykyajan kouluratsastushevosta kehonrakentajaan ja kestävyysjuoksijaan. Kehonrakentaja voi näyttää hyvältä isojen lihastensa kanssa, mutta ne ovat kovin epäkäytännölliset. Kestävä ja atleettinen ihminen taas pystyy käyttämään kroppaansa paljon monipuolisemmin.

-Jos opetamme hevosia liikkumaan epäluonnollisesti, niin nämä lihakset kehittyvät ja estävät hevosia liikkumasta luonnollisesti. Jos otetaan tähän maailman paras kouluhevonen ja mustangi ja laitetaan ne kulkemaan luonnossa, ei kouluhevosella ole mitään mahdollisuuksia pystyä kulkemaan erämaassa 20 kilometriä.

Klinikan iäkkäin hevonen oli 18-vuotias FWB-ruuna Costinha Goza. Kuvassa myös sen omistaja Niina.

Eräs akateemisen ratsastustaiteen hienoimmista ajatuksista on se, että tällä tavalla hevonen pyritään pitämään hyväkuntoisena elämänsä loppuun asti. Branderup haluaa tarjota kaikille hevosilleen kivuttoman ja hyvän vanhuuden. Se tarkoittaa sitä, että ne pystyvät liikkumaan elastisesti loppuun asti. Jos hevonen ei esimerkiksi pääse helposti makuulta ylös, ei se enää mene makuulle nukkumaan ja sen REM-unijakso jää liian lyhyeksi. Jo krooninen väsymys vanhentaa hevosta.

Branderupin ajatus lähtee siitä, että meidän tulee auttaa hevosia liikkumaan oikein. Emme voi muuttaa hevosen rakennetta, mutta voimme opettaa niitä liikkumaan laadukkaammin ja ennen pitkää olemme pystyneet kehittämään hevosissa oikeita lihaksia ja hevosten on helpompaa liikkua oikein, itseään kipeyttämättä. Matkustelijoille Branderupilla onkin tyly viesti.

-Meidän pitää osata ensin itse ratsastaa hevosta sekä suoralla että ympyrällä, moni ratsastaja menee ympyrällä väärin. Kentällä ei voi ratsastaa ennen kuin osaa ratsastaa ympyrällä, sillä kentälläkin on neljä kulmaa. Jos et osaa, mene maastoon ja ratsasta vain tietä pitkin. Silloin hevonen kulkee tiellä luonnollisesti ja pystyy itse ennakoimaan, mitä on tulossa.

Maastoilu ei missään nimessä ole typerä idea muutenkaan. Kestävyysharjoittelua Branderup kehottaa tekemään maastossa kentän tai maneesin sijaan.

-Jos hevonen ei jalasta mene eteen, kannattaa sitä harjoitella maastossa, ei kentällä. Kun hevonen on saatu maastossa etenemään hyvällä mielellä, voi sitä siirtää takaisin kentälle.

Mitäs nyt?

Klinikan lopussa Branderup pitää vielä yhteenvedon ja muistuttaa meitä keskittymään olennaiseen ja varoittaa toimimasta somessa, kuten suurin osa toimii.

-Jos haluatte tulla hyviksi, pitää verrata itseään niihin, jotka ovat itseä parempia. Jos sen sijaan etsii vain Facebookin kuvista ja videoista virheitä, ei tule yhtään paremmaksi. Parhaus tulee etsimällä maailman parhaat tekijät ja yrittää kasvaa heidän suuntaansa. Parhaat ratsastajat eivät välttämättä ole niitä, jotka aina voittavat.

Pelkkä ratsastuksen ihannointi ei kuitenkaan riitä. Hevonen on kokonaisuus, jossa ratsastus on hyvin pieni mitätön osa. Eikä ratsastusta ole välttämättä pakko harrastaa ollenkaan. Branderup neuvoo meitä olemaan kiinnostuneita kaikesta hevosiin liittyvästä, niin ratsastuksesta, ruokinnasta kuin kengittämisestäkin. Branderup on itse opetellut vuolemaan hevostensa kaviot, mutta silti hänellä on kengityksessäkin yksi ammattilainen, jonka puoleen hän voi tarvittaessa kääntyä ja ottaa oppia.

-Kaikesta ei voi koskaan tietää kaikkea, mutta teidän pitäisi olla kiinnostunut kaikesta hevosiin liittyvästä. Etsikää ne asiantuntijat, jotka voivat teitä auttaa ja joihin voitte luottaa. Jokaisella on jotain annettavaa palapeliinne.

Palapeli on se, johon jokainen meistä harrastajista kokoaa asioita ja mielipiteitä harrastamisen tiimoilta. Vaikka ei itse käyttäisi hevosillaan kenkiä, voi kengityksestä silti olla kiinnostunut ja kannattaa tutustua silti kengityksen alkeisiin. Näin ymmärtää miksi ja millaisia kenkiä käytetään. Ja ehkä omallekin hevoselle on joskus laitettava kengät. Branderup muistuttaa vielä, että vaikka jokin menetelmä tai mielipide ei sovikaan omaan palapeliin, ei sitä kannata heittää kokonaan pois vaan jättää laatikkoon odottamaan. Se saattaakin joskus jossain tilanteessa olla hyödyllinen tai ainakin sen voi joskus ymmärtää eri tavalla ja nähdä perusteet menetelmän takana.

Nykyään on paljon erilaisia suuntauksia ja ismejä. On erilaisia kouluttajia ja joku sopii toiselle ja toinen toiselle. Jokainen on kehittänyt oman tyylinsä ottamalla paloja sieltä ja täältä, niin myös Branderup. Hän ei kuitenkaan kannusta roikkumaan koko elämäänsä vain yhden valmentajan varassa.

-Ottakaa alussa itsellenne hyvä valmentaja, jonka kanssa pääset alkuun ja saat perustiedot ja taidot haltuusi. Mutta kun pohja on kunnossa, kiinnostukaa myös muiden opetuksesta. Älkää koskaan jääkö riippuvaiseksi valmentajasta. Pahimpia ovat ne, jotka vain kehuvat teitä pitääksenne teidät asiakkainaan. Ottakaa mallia vanhoilta mestareilta ja opiskelkaa myös itsenäisesti.

Emme näe klinikalla laukkapiruetteja, piffiä tai paffia. Emme näe levadea kahden pilarin välissä. Emme näe laukkaa tai laukanvaihtoja. Sen sijaan näemme eleetöntä, tasapainoista ja rentoa perusratsastusta, jossa ollaan yhtä hevosen kanssa. Hevosissa tapahtuu monta kertaa niin pieniä muutoksia, ettei harjaantumaton silmä pysty edes sanomaan, menikö hevonen avotaivutusta. Tärkeintä on fiilis ja yritys.

-Ratsastuksessa pitää olla läsnä ja nyt, eikä miettiä muita asioita. Tässä pitää opetella olemaan hetkessä, jotta voi tulla hyväksi ratsastajaksi. Muuten se ei ole mahdollista. Ratsastus on taidetta ja taide on aitoa vain, jos siinä on mukana aitoja tunteita, Branderup tiivistää vielä akateemisen ratsastustaiteen ajatuksen.

Lue Lisää
Bent Branderupin kotisivut (englanniksi)
Akateeminen ratsastustaide (suomeksi)
Sara Autelon kotisivut ARTelo (suomeksi)

Bent Branderup saapuu Suomeen seuraavan kerran 5-6.10.2019. Tästä pääset Facebook-tapahtumaan.

Ihan kaikista vanhoista maalauksista ei kannata ottaa mallia. Tässä ratsastajansa tappanut ylipainoinen hevonen saa peitsen niskaansa.