No oli niin tai näin, barokkipäiville mennään vaikka väkisin joskus. Taktiikkakin on selvä, tarkoitus on olla ei-huonoin ja se onnistunee niin, että osa hevosista ja kuskeista pelkää varmasti Muulia ja ryssii oman suorituksensa. Minun tulee vain asemoitua verkkaan ja opettaa Muuli kiljumaan käskystä.
...ja tämän kirjoittamisen jälkeen on varmaan ihan turha kuvitella pääsevänsä mukaan!
Tämän muulinsillan kautta päästään kuitenkin tämän postauksen aiheeseen, nimittäin barokkimuulikuviin, joita Reetta Ollila kävi ottamassa. Tallilla oli eräällä PRE-hevosella barokkikamat joita omistaja antoi ystävällisesti lainata. Ensimmäisenä päivänä mallailin varusteet vain Muulin selkään ja tein sen kanssa selkäännousutreeniä.
Seuraavana päivänä Muuli reagoi aika voimakkaasti barokkisatulan pukemiseen, mutta ei omaan satulaansa, joten päätin olla ratsautumatta. Ei minulla olisi ollut mitään sopivia vaatteitakaan, joten ehkä kuvat ovat kaikista onnistuneimpia juuri tällaisina, kun niissä on lähinnä vain Muuli.
Liinan photoshoppasin alkeistaidoillani kuvista veks.
 |
| Virtahepolook |
Tässä kohtaa olisi pitänyt mennä ojan yli, jos olisi halunnut tielle. Ojassa ei ollut vettä ja se oli juuri kaivettu uusiksi, joten siellä ei edes ollut ruohoa. Muuli ei todellakaan ollut tulossa, joten lopulta kierrettiin peltoa ja päästiin sieltä pois. Huoh.
Ja tässä vielä ihan hauska kuvasarja, kun yritin saada Muulin kiipeämään huonon paalin päälle, mutta paali olikin vain olkikasa, eli siinä ei ollut edes paalinarua.
Kuvaussessiosta vielä sen verran, että Muuli oli jotenkin yllättävän mukava taluttaa mukana! Se tuli liinan perässä erittäin kevyesti eikä kyseenalaistanut mitään muuta kuin sen perkeleen ojan. Kuvia varten jopa hieman juoksutin sitä, mutta se ei näyttänyt niissä kuvissa riittävän edustavalta.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti