Muuli maneesissa, pyörössä, rakennekuvissa.. Runsaasti hienoja kuvia!

Olen parhaillani Tukkilan tilalla lomittamassa. Työskentelen siis toiminimellä ja laskutan tekemäni työt. Hevosten lisäksi hoitelen majoittujien aamupalat ja siivoan huoneet. Tällä tilalla on siis myös majoitustoimintaa B&B-ajatuksella.

Otin Muulin tänne mukaan ajatuksella, että ehtisin tehdä sen kanssa jotain. Täällä on mahtavat puitteet kun on pyörötarhaa, maneesia, maastoja ja sänkkäriä. Sänkkärikuvat postasinkin jo eilen. Reetan vierailun aikana tein muutakin.

Ensin leikkasin Muulin harjan taas edustuskuntoon. Muulin tukka ei kasva kovin pitkäksi eikä koskaan kaarru sivulle. Olen siis hyvällä omallatunnolla leikannut sen saksilla pois. Muuli näyttää paljon siistimmältä ilman reuhkaansa eikä harjan puuttuminen vaikuta sen elämään. Sen pystyharjalla kun ei ötököitä huiskuta.

Kaikki kuvat ovat siis Reetta Ollilan nappaamia, poislukien ihan loppupään kuvat, joissa Reetta itse on.

Varustin Muulin käytävällä ja sitten suunnattiin pyörötarhaan. Ajatuksenani oli tehdä hieman maastakäsittelyä ennen selkäännousua. Se olikin hyvä idea, sillä selkäännousu meni tosi kivuttomasti tällä kertaa. Maastakäsittelyssä halusin kokeilla, miten Muuli reagoi kun pakotan sen paineella inhottavasta kohdasta, eli muovisen tynnyrin yli.

Muuli oli todella eri mieltä hyppäämisestä. Jos en antanut riittävästi painetta, se ohitti tynnyrin sisäkautta ja jos taas annoin enemmän, se ohitti sen ulkokautta vaikka olin laittanut sen lähelle aitaa. Homma olisi mahdollisesti toiminut paremmin jos tynnyreitä olisi ollut kaksi.

Kun sain Muulin hyppäämään tynnyrin molemmissa suunnissa, lopetin harjoituksen. Se oli tuossa vaiheessa jo helppo juoksuttaa pyörössä ja katsoi tarkkaan minun liikkumistani. Se vaihtoi suunnat ja askellajit kevyesti ja helposti.

Valokuvien kannalta päivä oli haasteellinen. Pilvet ja aurinko vuorottelivat koko ajan.

Monessa kuvasa näkyy, kuinka mäkivyöt puristavat Muulin takapuolta. Ne jäivät siis liian kireälle ja tietenkin huomasin asian vasta nyt kuvista.. Yrittäkää silti nauttia kuvista tästä epäkohdasta huolimatta :)

Tässä vaihtuu suunta "ulkokautta"

Varustin Muulin bosalilla ihan vain siksi, että se näyttäisi paremmalta kuvissa. Selkäännousun jälkeen jouduin kuitenkin pyörittämään sitä hetken ympäri, koska se oli taas sitä mieltä että eteen vaan. Haluan, että se seisoo paikoillaan ennen kuin alan ratsastaa sitä eteen. Paikoillaan seisominen heti ratsastuksen alusa on sille hankalaa, mutta se on pakko saada seisomaan rauhassa ennen kuin sitä kannattaa ratsastaa eteen. En tiedä johtuiko maastakäsittelystä vai mistä, mutta Muuli oli todella nopeasti ihan ok ratsastaa. Menin hieman ravia pyörössä ja sen jälkeen Reetta päästi meidät pihalle ja lähdettiin maastoon.

Sänkkärikuvia julkaisin tässä postauksessa.

Hankin mielelläni itselleni lisähaasteita mm pukemalla suitset silmät kiinni

Onhan se nyt komee!

Tässä mennään alamäkeen

Ja tässä ylämäkeen

Peltopyrähdyksen jälkeen suunnattiin maneesiin, koska jos Reetta oli kuvannut pari vuotta aiemmin ensimmäisen käyntimme maneesissa (maastakäsin), oli luontevaa, että hän kuvasi myös ensimmäisen ratsastuskerran maneesissa.



Tai ei sitä nyt miksikään varsinaiseksi ratsastuskerraksi voinut kutsua, olimme kohteessa ehkä 20 minuuttia.

Ratsastin siinä ensin käynnissä vain todetakseni, ettei Muuli ollut todellakaan menossa toiselle pitkälle sivulla. Kaiteen takana katsomossa on nimittäin pelottavia WE-esteitä kuten pari sinistä tynnyriä.

Tiedän jo parin kerran kokemuksesta, miten Muuli reagoi jos pakotan sitä johonkin, mihin se ei todellakaan halua mennä. Se katsoo hetken ja poistuu paikalta ja yleensä onnistuu siinä. Nyt olin sitä nopeampi ja nappasin sen pään haltuun heti, kun se ajattelikin pakenenista. Pyörittiin siinä sitten hetki ja "keskusteltiin" siitä, että onko soveliasta häipyä.

Tässä Muuli taisi pelästyä maneesiin sisään tullutta pikkulintua, joka lähti kulmasta lentoon.

Eihän kuvaajan vierailu olisi mitään ilman poseerauskuvia, joten niitä sitten perään..

Tätä kannattaa verrata blogin otsikkokuvaan. Nykyään, kun Muulia kohti ojentaa käden, se tietää, että korvarapsutuksia on tulossa.

Kun palautimme Muulin aasien luo, nappasi Reetta vielä kevyet 150 rakennekuvaa. Muuli ei millään meinannut laittaa korviaan eteen, lopulta jouduttiin ottamaan hevosenhirnuntaa kännykästä.

Eikä tässä vielä kaikki. Koska olin taluttanut Muulin bosalilla takaisin tarhaan, oli bosal näppärästi käden ulottuvilla. Kypäräkin oli päässä, joten siitä se ajatus sitten lähti. Bosal Lumin päähän ja ratsaille. Ensin minä ja sitten Reetta. Ihan vähän vain pihattotarhassa mentiin ja eläimiä ei vahingoitettu kuvauksissa.

Jos Lumi ei saanut tästä mitään virikkeitä, saivat muut aasit niitä kyllä. Melkein kaikki muut aasit lähtivät seuraamaan Lumia ja varsat yrittivät pureskella sen leuan alla olevaa bosalin tupsua.