Vieraskynä: Sannan viimeinen postaus Muulista, miten projekti meni kouluttajan näkökulmasta?

Muuli palasi Sonkajärveltä kotiin heinäkuun alussa. Sanna lupasi blogin lukijoille ja minulle vielä viimeisen vieraskynäilyn, jossa hän summaa yhteen kokemuksiaan Muulin koulutuksesta. Jos kaipaat hevosellesi tai muulillesi hyvää koulutuspaikkaa, lue postaus loppuun. Postauksen kuvitin "ikimuistoisilla" kuvilla Muulin koulutuksen ajalta. Tässä ensimmäisessä kuvassa on viimeinen Muulin ja Sannan yhteiskuva. Se on otettu juuri ennen kotimatkalle lähtöä.

----

Huhhuh, kaksi kuukautta sitten Muuli poistui Kaisan kuskaamana tontiltani, ja vasta nyt kykenen avautumaan pitkästä koulutusjaksosta. Palautuminen ja kokemuksesta ylipääseminen vei tovin ja minusta tuntuu, että vasta nyt pystyn ajattelemaan selkeästi ja kokoamaan hieman ajatuksia Muulin kouluttamisesta.

Vitsi vitsinä. On pitänyt melkoista haipakkaa kesän ajan ja välillä meinannut unohtuakin, että minun oli tarkoitus kirjoittaa vielä tänne. Alkuun tuntui ihan oudolta, kun ei ollutkaan enää tarvetta olla kuvaamassa jokaista hännänheilautusta ja tilannetta, eikä ole tarvinnut karjua v***n Muulia pitkin pihoja. Muulin ihania öninöitä ja hörinöitä on kyllä hieman ikävä, onneksi viikon päästä pääsen tapaamaan Muulia sekä muita muuleja, kun menen pitämään muuli bootcampia. Tosin muuttuuko ajatusmaailma sen viikonlopun jälkeen, kun vastassa onkin neljä muulia? Lähden kurssilta hiukset harmaina ajatellen ”EI ENÄÄ IKINÄ MUULEJA!”

No ei olla niin radikaaleja. Hauska viikonloppu tiedossa varmasti.

Olen seurannut Kaisan matkaa Muulin kanssa suurella mielenkiinnolla, ilolla ja ennen kaikkea ylpeydellä. Ja ylpeä olen nimenomaan Kaisasta, Muuli on osoittanut hieman taantumisen merkkejä nyt Kaisan viimeaikaisten viestien perusteella, joten se ei vielä saa täysiä pisteitä. Mutta Kaisan asenteen muuttuminen oli ihan parasta tämän koulutusjakson aikana. Muistan kun Kaisa tuli ensimmäistä kertaa käymään maaliskuussa, ja ratsastimme hieman kentällä ja lähdimme sitten maastoon Kaisa Muulilla minun käsihevosena. Se jännitys mikä oli aistittavissa jo ihan kentälläkin ratsastaessa… täysin normaalia, tottakai, en siis tarkoita että paheksuisin sitä tai mitään. Tämä oli ymmärrettävää, kun Muuli oli kevätjuhlaliikkeitä esitellyt jo ennen minun luokseni saapumista ja vielä minun luonanikin.

Ensimmäinen kerta, kun Kaisa ratsasti muulilla koulutuksen aikana.

Hevosten (ja muulien) koulutuksessa tärkeintä ei ole vain yrittää täyttää omistajan tavoitteet hevosen suhteen, vaan myös se, että omistaja itse pärjäisi hevosensa kanssa jatkossa. Eihän siitä tulisi mitään, jos ratsastaisin kolme (tai kuusi) kuukautta hevosta ja omistaja hakisi sen kotia ilman, että olisi käynyt kertaakaan luonani. Tai voisihan se niinkin toimia ja ehkä joku tekeekin niin. Itse kyllä haluan, että omistaja on mukana koulutuksessa ja käy luonani edes kerran koulutusjakson aikana. Tällöin voimme yhdessä katsoa missä vaiheessa koulutus on, onko toiveita, ollaanko menossa kohti niitä tavoitteita jne. Kaisa kävikin luona kerran kuukaudessa maaliskuusta lähtien, joka oli todella hieno juttu. Avoimuus on myös tärkeää hevosen koulutuksessa. Okei, Muuli oli myös blogijulkkis, eli Kaisa odottikin minulta tietoa ja materiaalia blogiaan varten. Tosin vaikka blogia ei olisi ollutkaan, olisin silti informoinut Kaisaa kyllästymiseen asti jokaisesta Muulin tempauksesta. Haluan kertoa rehellisesti kaikki hyvät sekä huonot kokemukset, ja olla myös nöyrä siinä suhteessa, jos tuntuu että jossain asiassa minulla ei ehkä riitä osaaminen.

Uskon että näillä Kaisan vierailuilla sekä tiiviillä yhteydenpidolla oli merkitystä siinä, että ero Kaisan asenteessa maaliskuun versus kesäkuun viimeisen viikonlopun välillä oli kuin yö ja päivä. Kesäkuussa niin vain Kaisa pisti Muulin ojennukseen, jos Muuli osoitti pienintäkään merkkiä vastaan hangoittelusta. Kaksikko kävi myös yksinään maastossa ja ovat tehneet sitä kotipuolessakin. Maastoreissut ovatkin Kaisan postauksien ja päivityksien mukaan sujuneet pääosin hyvin.

Muulin koulutusprojekti kaikkinensa sujui mielestäni ihan hyvin. Oli ylämäkiä ja alamäkiä, välillä oli jopa pätkiä ettei ollut kuin tasaista tietä. Ryhdyin projektiin alusta alkaen sillä ajatuksella, että Muuli on täysin kouluttamaton. Samat maastakäsittelyasiat tekisin myös koulutetulle hevoselle, joka tulisi koulutukseeni. Haluan päästä sinuiksi hevosen kanssa, saada sen kunnioituksen ja luottamuksen ja vasta sitten ryhtyä ratsastuspuuhiin. Mielestäni etenin aika johdonmukaisesti ja asteittain sen kanssa, toki olimme myös kelien armoilla melko pitkään Muulin kengättömyyden takia. Tosin en usko, että olisin kovinkaan paljoa aikaisemmin maastoon suunnannut, vaikka tiet olisivat olleet sulat.

Alkuun maastakäsittely, sitten varusteiden kanssa maastakäsittelyä, selkännousua, perusasioita selästä käsin eteen-taakse-sivuille-pysähdys. Sitten pikkuhiljaa maastoon ja pitemmälle ja pitemmälle. Maastossa ravailua ja pikkuhiljaa laukkaakin. Kenttätyöskentelyt jätin vähemmälle loppuvaiheessa, koska a) halusin Muulille kilometrejä maastossa ja b) Muuli ei kenttätyöskentelystä niin kiinnostunut.

Missä mielestäni onnistuin Muulin kanssa? No, ainakin tavoitteet saavutettiin! Kaisa halusi maastomopon, jolla voi mennä turvallisesti löysin ohjin maastossa. Check! Tämä on todistettavasti tapahtunut, ja vaikka niitä heikkojakin hetkiä on ollut, Muuli on toiminut jopa turvaratsuna toiselle hevoselle. Kyllä minä näillä näytöillä sanoisin, että tavoite täytettiin. Peruskenttätyöskentely sujui ihan ok ja tämän lisäksi oli kiva kuulla jälkeenpäin, että Muuli oli rauhoittunut noin muutenkin esimerkiksi sen seistessä kahta puolta kiinni, taluttaessa jne. Sain myös Muulin laukkaamaan liinassa, joka oli ISO saavutus! En tiedä onko siitä koskaan mitään hyötyä, mutta oikeastaan tämän episodin lopputulema oli, että Muuli ei saanut slaagia, vaikka sitä hieman paineistikin kovasti. Eli vaikka Muulia ei koskaan laukkuutettaisi liinassa, ainakin oletan, ettei se ole heti sinkoamassa ilmaan kuin raketti, kun on käynyt läpi ”taistelun” jossa se joutui toteamaan, että ihmistä ei vedetä kuin kyntöruunaa hiekkaa pitkin vaan mennään mihin ihminen käskee.

Mikä jäi mieltä kaihertamaan Muulin koulutuksessa? Kaikki taistelut sen kanssa. Sitä miettii tottakai tekikö itse jotain väärin, onko se kipeä tms.? Tästä ollaan Kaisankin kanssa puhuttu. Muuli on todella voimakastahtoinen ja sillä on hyvin selkeä tapa ilmaista, mitä mieltä se on asiasta. Paikalta poistuminen on melko sisäänrakennettua muuleihin. Silti tottakai mietin, että olisinko voinut tehdä jotain toisin? Esimerkiksi se kaikkein pahin keskustelu Muulin kanssa taloni risteyksessä mennäkö eteenpäin vai ei? Tämä keskustelu kesti sen puolisen tuntia ja sisälsi pystyynhyppimistä, 180 asteen käännöksiä puoliksi ilmassa, sinkoilua, tiukkoja ympyröitä, yhden klassisen ryöstön, kirosanoja… Olin aivan hiestä märkä ja niin oli Muulikin. En tiedä mikä sillä oli ongelmana, halusiko se Dancerin luo vai mikä ihme ahdisti…? Sitten yhtäkkiä se suostui hieman vastahakoisesti kävelemään ojan viertä eteenpäin, rentoutui pikkuhiljaa ja kävimme heittämässä kivan maastolenkin. Niin ristiriitaista!

Nämä Muulin päähänpistot tulevat todennäköisesti olemaan läsnä vielä pitkään ja näitä onkin Kaisan postauksissa jo nähtykin. Paikalta poistuminen salamannopeasti, se on sen bravuuri. Kaula ylös, 180 astetta käännös ja vauhtia, siinä ei ehdi välttämättä tehdä mitään. Jos ehtii ennakoimaan, Muuli on pysäytettävissä. En tiedä miten tämän saisi koulutettua pois, ja saako edes, vai onko parempi vain oppia ennakoimaan. Nyt puhutaan kuitenkin MUULISTA, joka tuskin koskaan on ihan niin täysin kesytettävissä kuin hevonen. Ne ovat kuitenkin ainutlaatuisia. Toki on myös niitä superkilttejä muuleja, kuin on myös olemassa niitä sekopää hevosia. Luulen, että muulien persoonaan vaikuttaa jonkun verran myös aasin kanssa risteytetyn hevosen rotu. Muulissa on andalusialaista, joka ei ole ihan helpoin rotu muutenkaan. Oma tammani on lusitano eli lähestulkoon sama asia, ja Kaisa saikin todistaa tammani luonnetta karjakurssilla. Tämä yhdistettynä aasin itsepäisyyteen… Mukava combo on valmis.

Kenttätyöskentelyä olisi ollut kiva kehittää vielä Muulin kanssa, toisaalta se ei ollut Kaisan ykkösprioriteetti eli sille ei niinkään ollut tarvetta. Muuli oppi tosiaan perusasiat sekä väistämään hieman pohjetta, joka on hyödyllinen, kun esimerkiksi pitää väistää tien sivuun autoja kohdattaessa. Muuli myös ihan selkeästi inhosi kentällä pyörimistä. Kokeilin kerran laukkaa kentällä ja se oli ison työn takana. Se laukkasi, mutta todella, todella nihkeästi. Maastossa se nostaa laukan miltei suoraan käskystä. Katsoin Kaisan linkittämän videon aasista, joka oli Jeffin kurssilla Itävallassa. Jeffkin totesi videolla, että aasit ja muulit eivät tykkää kenttätyöskentelystä. Siksi olen nyt hokenut Kaisalle, että hänen täytyy tulla ensi vuonna Jeffin kurssille Muulin kanssa! Lehmä antaa kaikelle kenttätyöskentelylle ihan uuden ulottuvuuden ja tarkoituksen, ja tiedä millainen atleetti Muulistakin kuoriutuu! (voin nähdä Kaisan pyörittävän silmiään tässä vaiheessa ja toteavan että ”kyllä, siinä vaiheessa kun on ensin metätetty se muiden kurssilaisten kanssa lähitienoon metsistä, kun se sai slaagin nähdessään lehmän lähempänä kuin 10 metriä”)

Kiitän Kaisaa luottamuksesta, että hän tohti tuoda Muulin luokseni. On ollut ilo tutustua Kaisaan ja tietenkin Muuliin, ja uskon että olen saanut näistä kahdesta pitkäaikaiset kaverit, mikä on ihan mahtavaa 😊 Oli ihana lukea kaikkien blogin lukijoiden kommentteja koulutussession aikana. Kiittelinkin teitä jo aikaisemmassa postauksessa mutta kiitän vielä uudestaan! 😊

Meidän poppoon elämää voi muuten seurata Facebookissa ”Hietaniemen tila *klik*”, ja ehkä kun ensi vuonna Giran varsa (toivottavasti) syntyy, aloitan sen elämästä ja koulutuksesta oman blogin. Tilaukseen on siis laitettu azteca-hevonen (lusitano x quarterhevonen), jolla olisi lusitanon liikkeet ja quarterin mieli. Palomino-väritys olisi mukava lisä. Nyt syksymmällä saattaisi olla koulutuspaikka auki hevoselle, jos tuntuu että tarvitsee apua hevosensa kanssa tai haluaa startin ratsukoulutukselle. Ja voihan se paikka olla auki muulillekin… kestäisiköhän minun psyykeeni toista muulia samalle vuodelle, hehheh…

Muuliterveisin, Sanna

Teimme Sannan kanssa viimeisenä viikonloppuna videon, jossa hän vastailee englanniksi blogin lukijoiden kysymyksiin. Videolla on YouTuben automaattisesti tekemä tekstitys, jota olen hieman alusta korjaullut fiksummaksi. Tarkoituksena on kääntää video myös suomeksi, kunhan siihen löytyy aikaa.

Jos siis Muulin koulutus kiinnostaa vielä tarkemmin, kannattaa katsoa tämä video.