Muuli turvamuulina maastossa, kyllä, luitte oikein!

Ei ole montaakaan viikkoa siitä, kun me Muulin kanssa tarvittiin maastoon turvahevonen, ihan varmuuden vuoksi. Halusin jonkun soittamaan ambulanssin ja näyttämään reittejä ja tallinomistaja lähtikin meidän kanssa reissuille mukaan. Sen jälkeen ollaan maastoiltu toisenkin hevosen kanssa ja tietty yksinään. Tällä hetkellä en Muulin ratsastettavuudessa huomaa eroa, oli kaveri mukana tai ei. Ja se on muuten pirun hieno juttu!

..valehtelin vähän, huomaa siinä eron kaverin kanssa. Jos kaveri nimittäin menee edellä ja katoaa mutkan taakse, tulee Muulille iso hätä. Jos taas mennään Muulin kanssa edellä, se ei huomaisi vaikka kaveri jäisi takana junan alle.

Viime viikolla olin yksi ilta tallilla tapani mukaan ja mietin, että mitäköhän sitä tekisi. Kysyin toiselta hevosenomistajalta, joka oli juuri varustamassa omaansa, että mites olis pieni iltamaasto, kun oli niin kiva keli. Hän siinä vähän empi huonojen maastoilukokemusten takia, mutta lähti messiin. Heillä oli ollut talvella accident, jossa hevosvoimat ja pilotti palasivat tallille hieman eri aikaan. Hän ei antanut sen häiritä, mutta otti silti miehensä turvamieheksi messiin. Jollain ainakin olisi jalat maassa, puhelin taskussa ja 112 näppäiltynä valmiiksi.

Sovittiin, että mennään vain käyntiä vaikka laukkaylämäki polttelikin mielessäni. Ehkä ensi kerralla.

Muulin ja hevosen, Polakin, kanssa maastoilu on tiety vähän haastavaa. Jos siinä on vierekkäin karvan yli 140 cm korkea muuli ja tallin suurin puoliverinen, onhan siinä pakosti käyntitahdissa eroa. Muuli kyllä pisteli menemään tosi reippaasti, mutta loppuvaiheessa oli pakko luovuttaa johtavan asema Polakille.

Turvamuulina Muuli toimi tosi asiallisesti eli oli ihan oma itsensä. Se ei hötkyillyt mitään idioottimaisuuksia ja jos Polakki steppasi, ei Muulia kiinnostanut. Kuivuneet entiset vesilätäköt Muulia sen sijaan kiinnostivat vähän liikaakin, niiden yli ei nimittäin voi todellakaan kävellä. En kuitenkaan jaksanut alkaa taistella sitä niiden yli tai olisimme maastossa vieläkin. Taistelen sitten, kun kyse on elämästä ja kuolemasta.

Kummankin hevosen taustan tietäen vaaratilanteita olisi voinut olla, mutta niiltä onneksi vältyttiin. Meille sydämentykytyksiä aiheutti yksi radanvartta täysiä pyöräillyt maastopyöräilijä, joka pääsi yllättämään Muulin vasta ollessaan kohdalla. Tarrauduin oikeaan ohjaan automaattisesti ja käänsin Muulin pyörää kohti. Tilanne oli ohi parin sekunnin kuluttua ja matka jatkui niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Eipä tästä(kään) maastoreissusta ole sen enempää kerrottavaa, kuin että mentiin vain 5 kilometrin minilenkki ja siinä kesti tunnin verran. Kuvasin pari pientä videota, jotka koostin tähän alle.

Tyytyväinen Muuli siellä

Muuli on alkanut reagoimaan satulavyön laittoon nostelemalla takajalkaansa. Se ei ole lopettanut sitä vaikka olen herkkujen kanssa siedättänyt sitä vyöhön. Se nostelee koipeaan silloin, kun otan vyön mahan alta toiselta puolelta ja pujotan remmin sen läpi. Laitan satulan sisällä vain löysästi kiinni, talutan kentällä muutaman kierroksen ja kiristelen siinä samalla. Kentällä Muuli ei enää reagoi satulaan mitenkään.

Videolla kerron myös että sama rutiini minulla on palatessamme, kun tulen alas satulasta, löysään vyötä ja talutan muutaman kierroksen ennen kuin vien Muulin sisään ja otan satulan pois. Sen pitäisi vaikuttaa siihen että nesteet (?) satulavyön edellä ja poistuvat. Joo vihaan näitä mutujuttuja, mutta en just nyt jaksa etsiä lähdettä tälle tavalle. Tämä on minulle tosi uskottavasti joskus kerrottu ja näillä mennään.

Tuo jalan nostelu alkoi pari viikkoa sitten ja se on tehnyt sitä joka kerta sen jälkeen. Siinä kohtaa mikään ei muuttunut Muulin elämässä tai varustelutasossa. Jäämme seuraamaan tilannetta.