Kaviokyylä on nyt myös läskikyylä

Otsikkokuvan aasilla on "broken crest" eli sen läskiniska on niin paha, että se on pudonnut sivulle.

Kehitin jo aikaa sitten mieleeni "periaatteen", että aasin kaviot kertovat kaiken olennaisen aasin omistajan aasinpidosta. Jos kaviot siis ovat pitkät ja hoitamattomat, ei aasista noin muutenkaan juuri välitetä. Uuden aasin nähdessäni katson siis aina ensin sen kavioihin. Sen jälkeen tiedän, millä tasolla ja mistä omistajan kanssa voi keskustella. Vaikka näkisin aaseja vain ihan sattumalta vaikkapa jollain hevostallilla, katson ihan ensin kaviot. Joskus ne ovat aika surullista katsottavaa. Tiedän olla tukematta kyseistä talliyritystä jatkossa enää koskaan.

Sama pätee muuten huonosti pidettyihin tallikissoihin, mutta mennään niihin toisella kertaa.

Täässä alla on kuvat kahden eri aasin kavioista. Aasin kavioiden ei kuulu näyttää tällaisilta. Näiden vuoluväli on auttamatta liian pitkä. Tällaiset sukset vääntävät aasin jalkaa väärään asentoon ja sen liikerata on virheellinen, kun se joutuu kävelemään eteenpäin varpaat hajallaan. Näissä on todennäköisesti härskiä irtoseinämäisyyttä, joka altistaa sitten muille kaviopöpösairauksille.

Nyt olen laajentanut kyyläystäni kavioista myös muualle aaseihin. Tsekkaan nimittäin aasin lihavuuskunnon heti seuraavaksi. Suurin osa Suomen aaseista on lihavia ja näistä valitettavan moni on sellainen jäätävä sotanorsu. En nyt vielä sano, että elsutapaus, mutta uuden toivottavasti voimaan tulevan lain myötä sotanorsutkin ovat elsutapauksia, eivät enää pelkästään luurankomaiset aasit. Ja se on mielestäni täysin oikein!

Aasin lihavuus on mielestäni vielä helpommin tunnistettavissa kuin hevosen. Kun hevosilla läskiä sitä kertyy ensin hevosen sisälle turvottaen hevosta tasaisesti eri puolilta, tulee aasin läski heti nahan alle ja näkyy paakkuina. Siitä ei siis voi erehtyä. Kannattaa kurkata esimerkkikuvat lihavasta ponista Onnen rippeitä-blogista *klik*.

Oikein extremelihavalla hevosellakin voi muuten olla läskipaakkuja kyljissä. Ne eivät välttämättä näy hevosen ollessa paikoillaan, mutta liikkeessä ne tulevat esiin. Ja joku hassu luulee, että ne ovat lihaksia.

Tässä alla on aasi, joka on extremelihava ja tullee kuolemaan johonkin elintasosairauteen, ellei sitä saada laihdutettua. Omistajalla on se kyllä agendalla, mutta hitaasti projekti tuntuu etenevän. Aasin kyljissä olevat paakut näkee sokeahko apinakin ja ei, ne eivät ole lihasta. Alemmassa kuvassa näkyy vielä niskamakkarakin, eli läskiniska. Ei, sekään ei ole lihasta.

Tähän aasien elintasovalistukseen liittyy sekin, mitä diktaattorimaisesti jaan Suomen Aasiyhdistyksen Facebook-sivuille. Vaikka netissä tulisi vastaa kuinka hauska aasimeemi, mutta siinä oleva aasi on ylipainoinen, en jaa kuvaa tai videota. Kerran jaoin ihan hauskan videon, mihin kirjoitin kuitenkin saatteeksi, että videon laiduntava aasi on äärimmäisen ylipainoinen ja ns elsutapaus. Sain siihen melkein heti kommenttia, ettei ollut kivasti sanottu. Että aasista tuntui pahalta.

Aika usein kuulee kuinka se ja sekin aasi oli koko elämänsä vapaalla heinällä, painoi 100 kiloa liikaa ja eli silti 30-vuotiaaksi. Hei superhieno juttu! Mutta entäs ne 10 muuta aasia, jotka olivat haluttomia liikkumaan, kerryttivät läskiä sisäelintensä ympärille ja kuolivat mystisesti karsinaansa? Niistä ollaan ihan hissukseen.

Aasin selkään ei kuulu pystyä kattamaan lounasta! Aasin selässä ei kuulu pysyä vesi. Aasin selän pitäisi olla niin harjakattomainen, ettei ilman satulaa ratsastaminen tunnu kovin kivalta.

Alla olevan aasin selkään ei olisi ollut mitään ongelmaa kattaa illallinen neljälle, niin lihava se livenä oli. Huomioikaa erityisesti miten sen pylly syö sen hännän ja kuinka niskamakkara erottuu vaikka aasin pää on alhaalla. Ja kylkipaakuistakaan ei voi erehtyä.

Aasi ei Suomessa sovi laiduntamaan, ellei laidun ole oikeasti lyhyt "virikelaidun". Virikelaidun syntyy vaikkapa niin, että muut eläimet kaluavat sen ensin tyhjäksi ja sitten aasi pääsee sinne nyppimään, mitä on jäljellä.

Jep, tiedän että heinä on ylilaidunnuksen takia stressissä ja siihen erittyy paljon sokeria. Paras vaihtoehto on tietenkin pitää aasit hiekkatarhassa, mutta tässä kohtaa puntaroisin myös aasin mielenterveyttä. Laiduntaminen ja ruuan etsiminen on niille 100% luonnollista. Jos sen pystyy kesällä muutaman kuukauden ajaksi turvallisesti tarjoamaan, tarjoaisin sen. Lisäksi tarjoilisin aasille pelkkää olkea, eli se ei kesällä saisi ollenkaan heinää.

Alla olevassa kuvassa on mielestäni mahtava virikelaidun. Aasi ei voi saada sieltä mahaa täyteen, mutta se pystyy laiduntamaan ja varsinkin kävelemään pitkinpoikin etsien syötävää. Noin muuten laitumen ovat kalunneet lampaat.

Jotkut pitävät aasia rajoitetusti laitumella esimerkiksi puoli päivää ja kuvittelevat, että aasi ei silloin saisi liikaa energiaa. VÄÄRIN! Olen kuullut tutkimuksesta, jonka mukaan hevonen pystyisi kolmessa laiduntunnissa syömään koko päivän energiantarpeensa edestä. Osa-aikalaidunnus ei siis toimi mitenkään, jos tarkoituksena on laihduttaa tai edes pitää aasi nykyisessä painossaan. Omasta mielestäni vaihtoehto on joko kuvan kaltainen virikelaidun tai ei laidunnusta ollenkaan.

Hevosten lihavuusluokan voi tarkistaa Henneken asteikolta (suomeksi)
Aasien oma 5-kohtainen kuntoluokitus löytyy Donkey Sanctuaryn sivuilta. Samassa pdf-dokumentissa on myös mittatulukko, jonka avulla voi arvioida oman aasinsa painon.

Tässä alla on kaksi Aasiyhdistykselle tekemääni videota. Ensimmäisellä on kaksi lihavaa aasia ja jälkimmäisessä kaksi normaalipainoista aasia. Toivon, että näiden videoiden avulla oman aasin lihavuuskunto on helpompaa tunnistaa. Kuvien perusteella pystyy erottamaan lähinnä extremet tapaukset. Kuvan perusteella normaalipainoisen ja lihavan erottaminen voi olla hankalaa.