Karjatyöskentely on siisteintä mitä hevosella ja ruualla voi tehdä!

Viime viikonloppuna Jeff Sanders saapui Espanjasta Suomeen pitämään kolmipäiväisen karjakurssin Sonkajärvellä. Kurssi oli Hietaniemen tilalla, jossa Muuli oli kuusi kuukautta koulutuksessa palaten kotiin pari kuukautta sitten, joten paikka, järjestäjä Sanna Kauppinen ja hänen hevosensa olivat jo hyvin tuttuja ennestään.

Olin alunperin osallistumassa vain kuunteluoppilaaksi. Ajattelin, että istun kaikessa rauhassa retkituolissa kentän laidalla siideriä imeskellen. Suunnitelmat menivät mönkään siinä vaiheessa, kun huomasin ilmoittautuneeni kurssille mukaan Sannan toisella hevosella, paintruuna Dancerilla. Siiderit ja retkituoli vaihtuivat satulaan ja kameramiehen rooliin. Tai oli retkituoli kyllä messissä, istuin siinä viikonlopun aikana ehkä pari minuuttia.

Karjatyöskentely on melko vierasta minulle. Olen nähnyt juuri Sannan ja muun Ranch Horsemansip-yhdistyksen porukan vetämiä esityksiä kaksilla eri messuilla ja olin tutustunut Jeff Sandersiin etukäteen videoiden avulla. Toki Sanna oli myös kertonut lajista paljon. Karjalajit eivät ole Suomessa kovin yleistä, mutta täällä etelässä sitä voi harrastaa esimerkiksi Lopella Launoisten kartanolla. Siellä järjestetään myös kilpailuja.

Olin toki tietoinen siitä, että Yhdysvalloissa muuleillakin ajetaan karjaa ja jotkin muulit ovat tosi hyviä "cuttingissa". Laitan alle  yhden sellaisen videon. Cuttingissa karjaa siis erotellaan eli valitaan yksi nauta ja pidetään sitä muista erossa.


Jos olet katsonut videoita pro-tason cutting-hevosista (esim tässä YouTubevideossa), viuhtovat ne menemään kintereet hiekassa ja reagoivat koko ajan naudan liikehdintään. Sen Jeff kertoikin olevan isoin ero texasilaisen ja Kalifornian vaquerotyylin välillä. Kun Texasissa hevonen reagoi naudan liikkeisiin, vaqueron nauta reagoi hevosen liikkeisiin eli hevosen kanssa laitetaan nauta kääntymään eikä odoteta, että se itse kääntyy ja reagoida siihen. No ei se ihan näin mustavalkoista ole, eihän nautoja voisi ollenkaan siirrellä, ellei niihin vaikutettaisi mitenkään.

Jeff kertoi eroksi myös sen, että perinteisessä cuttingissa hevonen on tosi suora, haluaa hän "old vaquero"-tyylissä nähdä paljon väistöjä ja taivutuksia hevosen kanssa. Karjaa myös ajetaan matalalla nopeudella ja tosi rauhallisesti. Kun itse pääsin kokeilemaan ja taivutin Dancerin banaaniksi niin totta, hieho vastasi paineeseen ihan eri tavalla kuin, jos olisin vain ratsastanut suoralla hevosella sen ohi.

Tiivistän tähän hieman vaquerojen historiasta muutakin. Jeff Sandersin kotisivuilta voi lukea historiasta vielä lisää.

Vaqueron nimitys tarkoittaa espanjaksi karjaa paimentavaa ratsukkoa ja vaquerot ovatkin alunperin Espanjasta Meksikoon muuttaneita hevosmiehiä ja näiden perillisiä, jotka tulivat Kaliforniaan töihin 1600-1700-lukujen taitteessa. Kun Texasissa karjapaimenella eli cowboylla saattoi olla monta hevosta koulutettavana, ei niihin ollut käyttää aikaa niin paljon. Edelleen käytetään paljon sanaa "break a horse" ja monissa tapauksissa se tarkoittaa juuri sitä. Kokematon hevonen laitellaan pyörötarhassa ratsastuskuntoon jopa tunnissa. Jatkokoulutus tapahtuu hevosen selästä käsin, eli hevonen vain viedään töihin ja sitä opetetaan siinä ohessa. Niitä kavereita arvostettiin eniten, jotka pysyivät pisimpään pukittelevan hevosen selässä. Ja sieltä koko rodeoharrastuskin on saanut alkunsa.

Vaquerot taas satsasivat paljon enemmän aikaa nuoriin hevosiinsa. Hevoset käsiteltiin ensin maasta ja oli kunnia-asia, jos hevonen ei koskaan myöhemmin ratsuna pukitellut tai hangoitellut mitenkään vastaan. Sanders kertoo sivuillaan vielä, että kun cowboy saattoi vaihtaa työpaikkaa useasti elämänsä aikana ja tehdä kausiluontoista työtä, oli vaquero arvostettu työntekijä joka työskenteli samalla tilalla koko elämänsä. Vaqueroilla oli siis erinomainen hevosenkäsittelytaito ja hevosia ei koulutettu pakottamalla.

Postauksen kuvia otettiin porukalla ja kuvaajissa oli minun lisäkseni Sanna Kauppinen, Sabina Ede, Kenneth Puskala ja Terhi Anttila. Nämä kuvat ovat lauantailta. Lauantaina minulla siis oli päälläni tämä pinkki paita.

Karjakurssi alkoi jo perjantai-aamuna, muut osallistujat saapuivat paikalle jo torstaina illalla ja olivat käyneet heittämässä pienen maastoreissunkin! Siitä Sannan veli kuvasi hienon ilmavideon. Se on nähtävissä tästä linkistä. Fyysisesti video sijaitsee Facebookissa mutta pitäisi näkyä myös ilman kirjautumista. Varsinaisella kurssilla oli jokaisena kolmena päivänä kaksi noin 1,5 tunnin pituista sessiota, eli ratsastusta oli ainakin riittävästi. Tästä ajasta ei tosin karjan kanssa menty kuin pieni hetki. Sessiot olivat suurimmaksi osaksi sellaisia, että yksi teki ja muut odottivat vuoroaan hienosti rivissä. Muiden työskentelyä katsellen oppi paljon itsekin.

Perjantai-iltana meillä oli kahden tunnin teoriasetti Jeffin vetämänä. Hän on näitä biomekaniikan kannattajia ja on monista asioista samaa mieltä kuin Bent Branderup. Ollaan muuten Sannan kanssa menossa lokakuussa katsomaan Branderupin klinikkaa. Teorian pointti härskisti kärjistettynä oli se, että pää alhaalla kulkeva hevonen ei voi rehellisesti olla peräänannossa ja käyttää selkäänsä ja samalla sen selän ligamentit eli nivelsiteet venyvät ja menevät rikki, joka taas voi liittyä siihen, miksi meillä on niin paljon kissing spines-hevosia nykyään. Ja tämä ei liity pelkästään kouluhevosiin, vaan tätä on paljon myös pleasure- ja reininghevosilla, joita usein ratsastetaan päät liioitellun alhaalla.

Kun katselimme vanhojen mestareiden piirroksia ja maalauksia hevosista, jotka ovat äärimmilleen koottuina takajalat alla, on niiden kaikkien päät pystyssä. Jeff selitti ja seuraavana päivänä vielä näytti, että on ihan mahdotonta että hevonen pysyisi terveenä, jos se aina ratsastetaan eteen ja alas.

Ja toinen iso "ahaa" tällaiselle tavikselle oli se, että kun me vouhkataan tosi paljon hevosen selkälihaksista, kuinka sieltä tulee hevosen kokoaminen, tulee kokoaminen oikeastaan vatsalihaksista. Eli sieltä hevonen kokoaa itseään ja samalla selkä nousee ja pyöristyy ja takajalat on mahdollista saada alle. Hyviä tehtäviä kokoamista ajatellen ovat kaikki erilaiset sivuttaisliikkeet, avot, sulut, väistöt ja roll back. Askellajeista taas laukka on sellainen, jota kannattaa mennä paljon.

Jeff kertoi kuulleensa usein selityksiä, kuinka se ja se hevonen ei pysty kulkemaan koottuna, mutta hänen mukaansa kaikki hevoset kyllä pystyvät siihen ja jopa aasit ja muulit.

Selkälihaksista hän kertoi vielä, että miksi ihmeessä sekä hevosen että naudan lihasta filet mignon on parasta. Se on siis sisäfileen kapeneva takaosa. Voisi luulla, että se on paljonkin hevosella käytössä, varsinkin jos se kulkee selkä pyöreänä, mutta asia ei ole näin. Tämä laatupihvi leikataan selästä juuri siitä, missä satulan takakaari on.

Myöhemmin keskustellessamme hevosista, jotka ihan itse venyttävät päätä eteen ja alas, Jeff sanoi että hevonen olisi hyvä nostaa sieltä ylös varsinkin ravissa. Mutta käsitin, että jos hevonen tai muuli maastossa käynnissä pitkin ohjin kulkiessaan pitää päätä sään korkeudella tai alempana, on se ihan ookoo, kunhan turpakin on luotiviivan edessä. Jos western pleasure on tuttu laji, niin siinähän hevoset kulkevat todella luonnottomassa asennossa päät alhaalla. Kauhistelimme yhtenä viikonloppuna Sannan kanssa videota, joka on kaksivuotiaiden hevosten kilpailuista. Se löytyy tämän linkin takaa, jos haluat kauhistella itsekin.

Kirjoitin teorioista kattavat muistiinpanot, mutta jos asiaa tarpeeksi hyvin tuntematta kirjoitan siitä liikaa blogiini tapahtuu kolme asiaa a) asia voidaan ymmärtää väärin, koska olen irroittanut näitä juttuja kokonaisuudesta c) olen saattanut itse ymmärtää jonkin asian väärin ja Jeff lynkataan sen takia c) kukaan ei enää tule kurssille, kun tieto tarjoillaan ilmaiseksi muulisuodattimen läpi vedettynä.

Jos siis nämä aiheet kiinnostavat, kannattaa tulla ensi vuonna mukaan tai sitten osallistua Bent Branderupin klinikalle lokakuussa.

Minä pääsin itse hommiin lauantaina. Olin mukana kakkosryhmässä, joten ehdin katsoa melkein kokonaan ensimmäisen ryhmän tunnin. Ohjelmassa oli harjoitella erilaisia väistöjä, taivutuksia ja roll backeja. Kaikki niiden eri nimitykset tulivat tietenkin englanniksi ja vaikka kuinka yritin muistella mikä on shoulder in, shoulder out, hindquarters in jne niin olin ihan sekaisin. Onneksi tehtävä oli sinänsä helppo, ihan sama mitä näistä tekee, kunhan tekee. Itse tein avoa, sulkua ja väistöä. Travers-sana toistui monta kertaa, olen kuullut sen klassisen ratsastuksen valmennuksessa usein mutta en millään saanut päähäni tunnin aikana, että mikä hitto se on. Onneksi selvisin ilman sitä tietoa. Myöhemmin Sanna linkitti sen minulle Wikipediasta.

Tuntien välissä oli pikainen lounastauko. Ajoimme siis kaikki majoitustiloihin ja roiskeläpät ja lihikset jonottivat hetken aikaa mikroon. Itse olin käynyt perjantaina Sonkajärven K-marketissa hakemassa paketin lihiksiä, kinkkua, juustoa ja ketsuppia. Niillä saa erinomaisen lihiksen.

Lounaan jälkeen palattiin tallille ja oli taas ratsastuksen vuoro. Sanna houkutteli hiehot herkkuämpärin kanssa kentälle ja ensimmäinen ryhmä pääsi aloittamaan. Lauantain tunneilla ei vielä tehty mitään vaikeita juttuja, ohjeena oli vain valita joukosta joku nauta ja seurata sitä hetken aikaa. Koostamaltani videolta tehtävät aukeavat varmasti paremmin, kuin näin kirjoitettuna.

Ekasta tunnista karjan kanssa jäi tosi kiva fiilis. Kerroin muuten vielä ennen tuntia Jeffille, että minullahan ei sitten ole mitään kokemusta tästä. Hän sanoi että minulla on niin hyvä hevonen alla, että "just ride and enjoy". Olen ratsastajana sellainen, että minä tykkään jos kentällä on puomeja ja törppöjä tehtävien merkiksi. Silloin on paljon helpompi kääntyä oikeassa kohdassa ja tehdä oikean kokoinen ja varsinkin muotoinen pääty-ympyrä. Nautojen kanssa tuli ihan samanlainen fiilis, paitsi että vielä parempi. Dancerhan imee itse nautojen luokse, joten piti vain valita hieho, tuijottaa sitä herkeämättä ja ratsastaa sitä kohti. Dancer tajusi heti, mitä hiehoa oli tarkoitus seurata ja alkoi itsekin tuijottaa sitä. Jos taas vilkuilin muita hiehoja, ei Dancerkaan enää tiennyt, mitä oltiin tekemässä.

Ja mikä oli mielestäni vielä siistimpää, myös hiehot tuntuivat tuntevan katseen selässään. Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö seurattava hieho tietäisi olevansa seurattu. Ja samalla muut hiehot huokasivat pitkään että huh, me saadaan olla rauhassa.

Lauantaina en tosin vielä uskaltanut tosta noin vain ratsastaa lauman läpi ja kohti epäkiinnostavia hiehoja, mutta sunnintaina sain lisäohjeistusta ja tosiaan, voin ihan muina naisina ratsastaa lauman läpi ja vaikka törmätä toiseen hiehoon, jos se ei tajua itse väistää. Lauantain tunnin jälkeen olin todella fiiliksissä!

Nämä kuvat ovat sunnuntain ensimmäiseltä tunnilta, silloin satoi.

Dancer komentaa

Sunnuntain tunneilla jatkettiin karjan kanssa. Harjoitukset vaikeutuivat hieman, enää ei riittänyt hiehon seuraaminen vaan se piti saada erotettua ja se piti saada kääntymään. Ei siis niin, että olisin odottanut naudan kääntymistä, vaan siihen oli tarkoitus vaikuttaa itse. Jeff huuteli kentän reunalta ohjeita jatkuvasti ja tunsin itseni ajoittain ihan robotiksi. Vaikka tehtävässä ei ollut sinänsä mitään vaikeaa, en aina ymmärtänyt että pitääkö siis ratsastaa hiehoa päin (to the right eye), leikata sen kulkureitti sen edestä vai vain ratsastaa samaan suuntaan sen kanssa ja ohittaa se. Olin lauantain ekan tunnin näiden asioiden suhteen todella pihalla ja tuntui, että tein koko ajan väärin.

Mutta siinä kun seurailin muiden toimintaa, aloin päästä jyvälle siitä, miten hiehoja ajetaan. Sunnuntain toinen, ja samalla viimeinen, tunti menikin sitten jo paljon paremmin. Minulle olisi ollut tosi hyödyllistä katsoa vähän viime vuoden kurssin videoita etukäteen, niin olisin tajunnut jujun paremmin. Tosin Jeff kiinnittää tosi paljon huomiota meidän ratsastajien ratsastamiseen, istuntaan ja apuihin. Hiehot ovat ikään kuin sivuroolissa. Me emme siis aktiivisesti pyrkineet tekemään erottelua vaan opettelimme ratsastamaan hevosiamme.

Hauskinta tunneilla olivat mielestäni ryhmätehtävät. Yhden kerran meidän piti erottaa joukosta pareittain yksi hieho ja pallotella sitä hetki välissämme. Toisessa tehtävässä meidän kaikkien piti toimia tiiminä, erottaa kolme hiehoa, pitää ne toisessa päässä kenttää ja ajaa loput portista ulos. Seuraavan ryhmän tehtävä oli omalla tunnillaan erottaa hiehoporukasta meidän "käyttämämme"kolme hiehoa pois porukasta lepäämään ja tehdä harjoituksia sellaisilla, jotka eivät olleet jo meillä käytössä. Heillä taisi mennä siihen peräti tunti, kun hiehot luiskahtelivat saippuoiden takaa hevosrivistön väärälle puolelle.

Viimeistään tässä tajusi sen, kuinka karjanajossa jokaisella on tärkeä tehtävä. Hevosrivistöstä ei saa lähteä leikkimään sankaria, sillä silloin riviin tulee aukko ja kaikki naudat karkaavat. On ihan ok jos yksi pääsee karkuun, se tulee itsestään takaisin, mutta koko lauma ei saisi karata.

Ja nämä kuvat, joisa minulla on harmaa paita, ovat sunnuntain toiselta tunnilta.

Kurssilla oli eri tasoisia ratsastajia ja hevosia. Pari hevosta ei ollut nähnyt karjaa ennen ja niiden kurssisaavutus olikin se, että hevoset uskalsivat seurailla nautoja ja kiertää lauman ympäri sekoamatta. Hevoselle ei ole todellakaan helppo paikka seisoa keskellä laumaa, vaikka hiehot aika pieniä olivatkin!

Koska tehtäviä tehtiin tunneilla pääsääntöisesti yksitellen, antoi Jeff jokaiselle oman tasoisiaan tehtäviä. Edistyneimmät saivat kunnolla erotella hiehoja ja aloittelijat kävivät nuuskimassa nautojen takapuolia. Jeff toivoo kurssilaisille jatkumoa, hän kertoikin että viime vuoden osallistujat olivat edistyneet huimasti hevostensa kanssa ja toki hän haluaa nähdä kaikki jälleen ensi vuonna. Silloin tämän kesän untuvikkohevosetkin uskaltavat varmasti jo kulkea lähellä hiehoja ja suorittaa erottelua.

Kaikki hevoset taisivat ainakin jonkin ratsastuksen ajan, ellei kaikkien, saada bosalin päähänsä. Jeff kehui välinettä maasta taivaisiin ja varsinkin nuorten tai kokemattomien hevosten kanssa se on erinomainen. Kun parin hevosen kanssa oli pieni tilanne ja ne jouduttiin ottamaan yhden ohjan pysäytyksellä haltuun, olisi niiden suut ottaneet tosi paljon kipeää kuolainten kanssa. Bosal on siinä mielessä lempeä mutta kuitenkin aika jämäkkä eli sillä saa kyllä keskivertohevosen hallintaan. Yhden ohjan pysäytystä Jeff kuitenkin korosti meille, vain sillä on mahdollista ottaa hevonen hätätilanteissa haltuun ja se ei tee hevoselle mitenkään kipeää. Sitä vain on aika ajoin muistuteltava hevoselle ja pidettävä huoli, että se tosiaan myötää ja on pehmeä.

Jeff Sanders, Sanna Kauppinen ja lusitanotamma Gira.

Kurssista tosi iso osa oli tosiaan ratsastusta, ei karjanajoa. Mukana oli yksi estetykkipuoliverinen, joka toimi karjan kanssa, kuin olisi karjahevoseksi syntynyt. Jeff kertoi energioista, karjahevosen pitää pystyä laukkaamaan tarvittaessa täysiä naudan perässä ja toisaalta pysähtymään ja rentoutumaan heti, kun se pysäytetään. Karjahevoselle ei siis saa jäädä kierrokset päälle, vaan sen on reagoitava ihmisen apuihin. Karja auttaa tässäkin, usein nämä hevoset  ymmärtävät nopeasti milloin tehdään töitä ja milloin saa vain hengailla ja katsella muiden tekemistä.

Muuleista Jeff kertoi minulle vielä erikseen, että ne on tärkeää "turn off" harjoituksen välissä ja sen jälkeen. Hän neuvoi minua rapsuttamaan Danceria erään tehtävän jälkeen isosti sään alueelta. Kuulin tosin ensin että leuan alta ja häkellyin kovasti. Tällä tavalla hevonen oppii, että työ tehtiin hyvin ja saa hetken hengähtää. Jos Muulille ei kerro, että nyt on tauko, se ottaa tauon itse, kieltäytyy työskentelemästä tai poistuu kokonaan paikalta. Kuulosti erittäin tutulta.

Kuvasin kurssilta videopostauksen, jonka julkaisinkin jo muutama päivä sitten YouTubessa. Videolla puhe kuuluu joissakin kohdissa tosi huonosti, mutta tekstitin videon YouTubessa suomeksi. Klikkaa siis tekstitykset siihen päälle, niin siitä saa selvääkin. Videolla sanon muuten virheellisesti useaan kertaan että lehmät. Me siis emme käsitelleet suinkaan mitään lehmiä, vaan hiehoja. Hieho on poikimaton lehmä ja yleensä hieho on enintään kaksivuotias, koska yleensä parivuotiaana noi pullauttavat ensimmäisen vasikan maailmaan.


Jeff tulee Suomeen jälleen ensi kesänä ja Sonkajärvellä on kurssi taas perjantaista sunnuntaihin 16-18.8. Kurssi maksaa noin 400 euroa ja lisäksi tulee päälle oma majoitus (hyvin edullinen kommuuniasuminen 15e/yö) ja hevosen majoitus 20e tai 15e/vrk sisältäen heinät. Eli saahan siihen hevosen kanssa palamaan rahaa, mutta on tämä niitä kursseja, joita uskallan kehottaa edes kerran elämässä kokeilemaan.

Tämä kommuuniyöpyminen vaatii vielä loppuun oman kappaleensa. Majoituimme siis vanhassa kyläkoulussa, joka on remontoitu leirikeskukseksi. Nukuimme melkein kaikki samassa isossa huoneessa, joka oli varusteltu kerrossängyillä. Minulla ei ole ongelmaa nukkua kymmenen muun kanssa samassa tilassa, nutta ymmärrän, että jollekin se on ongelma. Olen tässä muutaman leirin itsekin järjestellyt ja joillekin osallistujille on ehdottoman tärkeää saada oma huone omalla vessalla mutta samalla halvalla hinnalla. Jos olet itse tällainen henkilö niin suosittelen hankkimaan majoituksen jostain muualta. Jos tulet kommuuniin, mutta olet herkkäuninen, ota ihmeessä korvatulpat mukaasi.