Muulin viimeinen viikko Sonkajärvellä!

Minulla oli Sannan luona ihan mahtava viimeinen viikonloppu kesä-heinäkuun vaihteessa! Olin Sonkajärvellä kaksi yötä ja ehdittiin tehdä vaikka mitä! Vedin ensimmäistä kertaa mitään ikinä trailerin perässä, kävin countrytapahtumassa, tanssin rivitanssia (huonosti), kävin Muulin kanssa yksin maastossa ja mitähän vielä.. No kaikenlaista tapahtui!

Blogipostaus ei tällä kertaa ole jättipitkä koska videolta näkee kaiken oleellisen viikonlopun kulusta. Kannattaa tsekata se tästä alta tai tästä linkistä.


Aiemmin viimeisellä koulutusviikolla Sanna oli käynyt kerran maastossa ja muuten Muuli oli oloneuvoksena. Kokonaisuutena se liikkui mukavasti, viikolla maastossa, lauantaina lyhyt maasto, sunnuntaina pitkä maasto Dancerin kanssa ja lyhyempi maasto minun kanssani. Ohjelmassa oli myös irtojuoksutusta. Oikein sopiva määrä 5-vuotiaalle Muulille, eikä se varmasti rasittunut liikaa.

Alla olevan videon sain Sannalta keskiviikkona, siinä hän kertoo maastoreissufiiliksiään.


Sain Sannalta myös aivan upean irtojuoksutusvideon! Sanna oli ensin juoksuttanut Muulia irtona ja Muulihan tietenkin alussa juoksee mihin sattuu ja yrittää jäädä kulmiin syömään. Mutta tällä kertaa se oli hyvin nopeasti hakeutunut ympyrälle ja Sanna kokeili laukkaakin. Katsokaas miten hienosti menee!


Kävin jo perjantaina hakemassa trailerin lainaan ja olin yötä vanhemmillani Heinolassa. Lauantaina saavuin Sonkajärvelle kahden maissa ja lähdettiin heti ratsastamaan Muulilla. Tai siis minä ratsastin ja Sanna lähti kävellen mukaan ja dokumentoimaan. En mennyt kauaa, tien päähän ja sieltä takaisin. Pari kertaa keskustelimme Muulin kanssa kulkemisesta ja se singahti myös pellon puolelle, mutta sain sen aika nopeasti etenemään. Suuhun olin laittanut kotoa tuomani Pee Wee-kuolaimet, jotka ovat ohuet hieman kaarevat suorat kuolaimet. Niissä on myös pieni vipu, joka estää kuolaimen lipsahtamisen suuhun. Vipu on samantyylinen kuin raviviiksi. Esittelin kuolaimet tässä postauksessa, mutta ei niitä tullut kovin paljoa tuolloin käytettyä.

Muuli oli juuri sellainen, kuten Sanna on kertonutkin. Se vääntää ja vääntää, mutta kun itse vain odottaa ja ratsastaa, niin jossain vaiheessa Muuli "nöyrtyy", että okei, mennään sitten. En halua edes ajatella, mitä kävisi, jos sille antaisi joskus noissa tilanteissa periksi.. seuraava vänkääminen voisi olla todella pitkä!

Kaikki ratsastuskuvat otti Sanna, kiitos!

Illaksi mentiin takaisin Koljonvirralle Iisalmeen, jossa Sanna oli mukaan Dancerin kanssa. Ratsukko oli mukana rivitanssiesityksessä ja tietty kaksi karjahevosta antoi tapahtumaan oman fiiliksensä. Tapahtuma oli luotu rivitanssin ympärille, mutta nämä tanssijat eivät olleet mitään sunnuntaitanssijoita. Mennessäni rivitanssiopetukseen tajusin, että olin noin kahden valovuoden päässä näistä muista ja ymmärsin pian luovuttaa. Mutta en ole koskaan ollut kovin hyvä pitkissä koreografioissa.

Sanna ja Dancer tanssivat tosi hyvin rivitanssia tanssijoiden kanssa! Varsinkin sidepass mykisti meikäläisen täysin! Dancer ei enää tässä illan näytöksessä ollut parhaimmillaan, mutta paremmin se silti veti kuin moni muu hevonen.

Mukana esiintymässä oli myös Kenneth Puskala, vasemmalla.

Sanna lassosi Dancerin selässä, osuen tietenkin joka kerta vasikkaan.

Itse lassosin maasta ja osuin kerran.

Hevoset saivat tosi paljon ihailua osakseen, eikä suotta. Onhan nämä tosi komeita!

Kennetn antoi lassoamisopetusta. Noin kahdennellakymmenennellä heitolla sain lehmän korvan lasson silmukkaan.

Oltiin kotona joskus kymmeneltä illalla ja katsottiin Kauheaa kankkusta.. Kunnes oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan.

Sunnuntaille olimme etukäteen suunnitelleet lännenratsastuskisojen katsomista, mutta olimme sen veran väsyneitä ja kisat kaukana, että päätimme skipata ne. Menimme sen sijaan yhdessä maastoon, tällä kertaa Sannallakin oli ratsain. Käytiin tosi kiva pitkä lenkki, ajallisesti 1,5 tuntia ja kilometreissä ehkä kahdeksan. Muuli tuntui aika väsähtäneeltä, mutta sain siitä laukkapätkiä irti. Se arkoi jonkin verran teillä, joissa oli irtokiviä. Onneksi suurin osa reitistämme oli pehmeää alustaa.

Ratsastuksen jälkeen koomasimme sohvalla ja illalla jatkoimme Muulin kanssa. Irtojuoksutin sitä kentällä yrittäen saada sen ympyrälle vapaana. Sanna oli nimittäin onnistunut siinä aiemmin viikolla ja Muuli oli hopa laukannut kauniisti siinä vapaana kulkiessaan! Nyt se ei onnistunut, Muuli ehkä hämääntyi kahdesta ihmisestä kentällä ja koska kenttä on iso, se sai aina kulmasta napattua suuhun ruokaa. Siihen jos pääsisi puuttumaan heti, niin vapaana työstäminen helpottuu todella paljon.

Irtojuoksutuksen jälkeen lähdin ratsastamaan, ihan yksin, maastoon. Sanna käveli vähän aikaa mukana dokumentoimassa ja jäi sitten naapuriin odottelemaan paluutani. Reissu kesti ehkä 45 minuuttia ja suuntautui pitkälle metsäautotielle. Juuri sellaiselle, jossa voisi hevosen kanssa paahtaa pari kilometriä täyttä laukkaa! No Muulin kanssa ei paahdettu laukkaa, koska se arkoi kavioitaan aika paljon, mutta tien keskellä pehmeissä kohdissa ravattiin kyllä.

Tuo maasto oli tosi kiva. Muuli oli täydellinen eikä perseillyt yhtään. Pystyin ratsastamaan pitkillä ohjilla koko matkan ja fiilistelin ja testailin, miten Muuli toimii. Se on pienelle pohjeavulle tosi herkkä vaikka toisaalta pattitilanteissa sitä saa rätkiä jaloilla kylkiin ihan kunnolla. Jos raviin siirtyessä annoin pohjetta samalla, kuulin, kuinka häntä viuhahti takana. Jos taas irrotin jalat ja sanoin vain ääneen "ravi", se lähti ravaamaan ilman hännän viuhtomista.

Maanantaina lähdin kotimatkalle Muulin kanssa yhdeltä iltapäivällä, mutta ennen sitä kävimme katsomassa Sannan sukulaisen luokse melkein naapuriin kahta miniaasia. He olivat ostaneet aasit muutamaa viikkoa aiemmin ja aasitkin olivat minulle jo nimeltä tuttuja. Toinen niistä oli ensimmäinen välimeren miniaasi, joka Suomeen tuli ja toinen oli näiden ensimmäisten aasien varsa. Vuolin aasien kaviot ja neuvoin tuoreita omistajia kaviohuoltoon. Sovimme, että käyn vuolemassa ja neuvomassa vielä lisää elokuussa, kun olen Sonkajärvellä katsomassa karjanajokurssia.

Takakaviot jälkeen (vasemmalla) ja jälkeen (oikealla). Näistä sai ihan kunnolla ottaa.

Muulilla oli trailerissa luksustilat, koska väliseinää ei ollut mukana. Täytimme trailerin etuosan irtoheinällä heinäverkon lisäksi ja lähdin matkaan. Vaikka en ollut koskaan vetänyt hevosta tai mitään perässä, on minulle vuosien aikana tullut aika hyvä ajatus siitä, miten pitää vetää. Kiihdytykset, kaarteet ja jarrutukset on tehtävä superhitaasti ja muuten sitten tasaista vauhtia. Muuli ei ainakaan ajon aikana kolannut trailerissa, joten kai se siellä viihtyi. Ruoka maistui hyvin koko matkan ajan.

Komein yhdistelmä ikinä.

Kotimatkalla vessa- ja juottotauolla.

Muuli ei stressannut.

Kuuden ja puolen tunnin jälkeen saavuin kotitallille, jossa meitä jo odotettiin. Tallinomistajan kanssa otettiin Muuli pihalle ja hän talutti sen tarhaan. Muuli ymmärsi selvästi tulleensa kotiin ja oli ihan rauhallinen. Mieheni lähti palauttamaan traileria, jotta minulle jäi hyvin aikaa laitella Muulin tavarat paikoilleen ja seurailla sen toimintaa.