Muuli on kotona

Tarkempi raportti kuvineen ja videoineen Muulin viimeisesti viikonlopusta Sonkajärvellä on tulossa myöhemmin, mutta nyt halusin vain tulla päivittämään, että Muulin kotimatka eilen sujui oikein hyvin, vaikka trailerina oli yksiakselinen retrosukkula. Matkaan meni kuusi ja puoli tuntia (460 km) ja siihen sisältyi kaksi nopeaa kusi- ja juottotaukoa. Muuli oli tosin pitänyt enemmänkin kusitaukoja.

Tarjoilin sille vettä stoppien aikana, mutta se ei juonut matkan aikana. Trailerin etuosaan ladattu heinä sen sijaan kelpasi oikein hyvin.

Tämähän oli ensimmäinen kerta, kun vedän mitään auton perässä. En siis ole koskaan vetänyt edes kevyttä jarrutonta peräkärryä. Menomatka tyhjän kopin kanssa oli oiva kenraaliharjoitus ja kotimatkalla olin ammattilaistasoa. Ajoin käännökset ja kiihdytykset jopa liiankin maltillisesti, mutta haluan, että Muuli lastautuu helposti seuraavallakin kerralla.

Nätti on!

Sanna lähettää Muulin traileriin.

Ja kotipäässä tallinomistaja otti sen vastaan.

Kotitallilla oltiin illalla seitsemän jälkeen ja tallinomistaja talutti Muulin tarhaan (koska mun piti dokumentoida). Muuli tiesi tottakai, että missä ollaan, ei huudellut mitään ja käyttäytyi ihan normaalisti. Hevosista Tuuli on lopetettu ja tallille on syntynyt suokkivarsa. Noin muuten hevoskokoonpano on sama, kuin lähtiessäkin.

Muuli otti nopeasti tarhan haltuun ja nautiskeli ruohosta ja rikkaruohosta, jota käyttämättömään tarhaan oli kasvanut. Meillähän on siis hiekkatarhat, mutta kyllähän tuollainen rikkaruoho nopeasti tulee paikalle, kun tarha ei ole ollut käytössä. Tällä hetkellä hevoset ovat päivät laitumella ja yöt tarhassa. Muulin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että se on tarhassa 24/7, koska en halua leikkiä kaviokuumeen kanssa.

Illan liikuttavin hetki oli se, kun katsoin Sannan lähettämää videota Muulin kanssa. Sanna oli kuvannut lähtömme Sonkajärveltä ja videolla kuuluu, kun Dancer hirnuu trailerin perään. Muuli kuuli sen kännykästäni, valpastui heti ja hirnui takaisin. Soitin videon vielä uudestaan ja sain Muulin reaktion nauhalle. Alla on tilanteesta kuvaamani video ja pätkiä Sannan lähettämästä videosta.


Muuli ei turhaan huutele. Se saattaa huutaa ruoka-aikaan ja tarhakavereilleen. Esimerkiksi Tuulille se huusi jos Tuuli vietiin talliin tai sillä lähdettiin ratsastamaan. Ja tietenkin se huusi, kun Tuuli palasi maastosta takaisin tallille. Dancerille se myös huusi. Mutta ei se ole muiden hevosten hirnuntaan vastannut. Tiedän, ettei Muuli ole mikään varsinainen Sherlokki, mutta uskon, että se tunnisti videon hevosen nimenomaan Danceriksi.

Tänään olinkin heti maastossa Muulilla. Kylmiltään kentällä selkään ja tallinomistajan kanssa maastoon. Hänen hevosensa on hyvä turvahevonen maastoon. Kirjoitan tästäkin tarkemmin hieman myöhemmin.

Sannan ansiosta minulla on nyt viimeinkin sellainen muuli, kuin pitikin. En tiedä mihin matkan varrelle jäi se muuli joka "hyväksyy ratsastajat selkäänsä ongelmitta", mutta tämä nykyinen muuli on just nyt sillä osaamistasolla, jolla pitääkin olla.

Voin varustaa sen ja lähteä maastoon. Vielä se kokeilee, että onko pakko ja voiko pelästyessään sännätä pakoon (on pakko ja ei voi), mutta eiköhän me löydetä yhteisymmärrys vielä tämän kesän aikana.

Kun vuosi sitten tavoitteena oli pystyä ylipäätään ratsastamaan, ovat tavoitteet nyt lähempänä hienosäätöä. Pyöriminen ratsastuskerran ensimmäisen selkäännousun jälkeen on yksi ongelmista ja jatkan sen työstämistä edelleen. Se kumpuaa Muulista jostain todella syvältä. Onneksi ratsautumiset saman ratsastuskerran aikana myöhemmin eivät ole ongelmallisia, vain tuo ensimmäinen kerta.

Ensimmäiset hetket kotona ja tarhassa.