Muuli maastoesteillä eli pelkoa ja kauhua derbyllä

Meidän tallilla on yksi laidun, jota kutsutaan derbyksi, ja jolla saa ratsastaa. Siellä on muutama agilityestekin, tai ehkä niitä pitäisi kutsua trail-esteiksi, kuulostaisi hienommalta. Viime syksynä menin niitä liinassa Muulin kanssa, olin turvallisesti liinassa. Nyt ajattelin kokeilla uudestaan ja samalla treenata varmuutta selkäännousuun. Siinähän oli ollut hoitaja-Sonjallakin vaikeuksia (vieraskynäpostaus), enkä minäkään sinne niin sujuvasti ollut päässyt, kuin Sannan luona. Muuli lähti pyörimään jo ennen, kuin ehdin antaa sille selästä käsin herkun. Ja se on tosi ärsyttävää.

Kuvailin päivän treeneistä myös videon, se löytyy upotettuna postauksen lopusta.

Ensin laitoin Muulin liinaan ja siinä talutin/juoksutin sen esteiden läpi. Palkitsin myös. Se suoritti kaikki tosi hyvin, joten siirryin nopeasti selkäännousureeniin. Kuten kerron videollakin, päivän pääpaino oli selkäännousussa, ratsastaisin vasta jos se menee hyvin. Pyörittiin siinä kyllä hetki ja Muuli on tosiaan keksinyt myös peruuttaa selkäännousussa. Se vastusteli taipumista sisään ja ennemmin peruutti kuin myötäsi. Loppua kohti opin itse myötäämään sille jo siinä kohtaa, kun Muuli ajatteli myötäämistä ja se tuotti tuloksia.

Selkäännousussa Muuli silti pyörähti, ja se tulikin videolle. Tuo pyörähtäminen on hyvin tyypillistä siltä, ja sitä on ollut koko ajan koulutuksenkin ajan.

Melkein kaikki kuvat ovat tällä kertaa videolta, pahoitteluni!

Ratsastin siinä sitten agilityesteitä jonkin verran ja tulin alas selästä ajatellen, että treenaan lisää selkäännousua. Tässä kohtaa kävi sitten pieni onnettomuus joka ei tullut videolle. Olin siis nousemassa selkään ja viemässä toista jalkaa Muulin yli, kun se lähtikin täysiä haneen. Ikuisuudelta tuntuvan hetken ajan kuvittelin pääseväni vielä selkään, mutta ymmärsin luovuttaa. Ohjasta pidin kiinni niin pitkään kuin pystyin, pidän ohjat aina pudotessa kädessä, sillä sisäohjasta vetämällä saa hevosen tai muulin väistämään itsestä poispäin, jolloin mahdollisesti sattuu vähemmän.

Toki hevoset ja muulit ovat myös tosi tarkkoja jaloistaan ja usein ylijuoksussa säästyy kaikilta kaviokontakteilta. Noh, keräilin sieltä itseni ja totesin, ettei pää tärähtänyt vaikka lippa irtosikin. Selässä ei ollut mitään tuntemuksia, koska selkäpanssari oli päällä.

Muuli jäi seisomaan kymmenen metrin päähän, josta hain sen, vaihdoin hieman selkäännousupaikkaa ja jatkoin harjoituksia. Ne onnistuivatkin nyt tosi hyvin. Nousin monta kertaa selkään, pystyin palkitsemaan ja tulin heti alas asettamatta edes toista jalkaani jalustimeen. Jostain syystä Muulilla ei ole toleranssia siihen, kun haen jalalla jalustinta. Sitä siis treenaamme jatkossa myös.

Ratsastuksen jälkeen päästin Muulin hetkeksi syömään vapaana. Se pysyi koko ajan samassa paikassa ja antoi ongelmitta kiinni vartin kuluttua. On se vaan välillä niin superkiltti!

Nyt ratsastuskin sujui hyvin kunnes... olin ohjaamassa Muulia Muulin mielestä tosi pelottavan märän kohdan yli. En edes tajunnut selässä, että se on tosiaan hieman märempi kohta, koska siinä kasvaa pitkää heinää. Muuli sen tiesi. Sillä meni heti herne tosi pahasti nenään, että miten voin pakottaa sen märästä. Se näkyykin sitten videolla, kuinka se sujahtaa täysiä "agilityratani" läpi ja hyppää rengaspinon yli.

Tämä episodi on myös omasta pikkuvideostaan, jonka upotin tähän alle.


Koska rengaspino ei kuulunut ohjelmaamme, en myöskään kerännyt siihen nojaavia talikkoja pois. Toinen kaatuukin hypyn aikana. Tilanne tuli tosi yllättäen ja ajattelin renkaita lähestyessämme, että saan sen käännettyä oikealle tai että se pysähtyisi niiden eteen, mutta se menikin empimättä yli.

Tämän jälkeen se kuskasi minua 1/4-osaa laidunta, kunnes kaksin käsin sisäohjasta (oikeasta) vetämällä sain sen pään kääntymään minua kohti ja se pysähtyi. Sen jälkeen ratsastus jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen tässä puolen vuoden aikana siissiintynyt jonkin verran, mutta siitä märästä en enää Muulia laittanut menemään. Ensi kerralla sitten.

Laitoin Sannalle heti tuoreeltaan viestiä että mitä tapahtui ja hänkin sanoi, että olen rohkaistunut paljon. Ja se on ihan totta, vuosi sitten olisin kutsunut satulansovittajan tsekkaamaan, oliko tapahtunut kuitenkin jonkinlainen kipureaktio. Nyt ymmärrän, että se on Muuli, joka ei ollut vielä valmis ylittämään märkää kohtaa ratsastajan kanssa.