Nyt mä olen valmis siihen, että Muuli tulee kotiin

Muuli tulee kotiin parin viikon päästä. Vielä kuukausi sitten mietin, että ei hitto, haluanko mä sen vielä kotiin ja että huh, kun se on Sannalla vielä koko kesäkuun. Jotenkin oli sellainen fiilis, että en millään vielä jaksaisi ottaa sitä. Olen nautiskellut vapaa-ajasta ja tallittomuudesta. Olen nauttinut siitä, kuinka ei "pidä" mennä mihinkään, paitsi töihin. Olen ollut tosi paljon kotona ja toisaalta poissa kotoa. On ollut jees tehdä jotain muuta ja olla tuntematta huonoa omatuntoa siitä, kuinka en ole nähnyt Muulia kolmeen päivään.

En ole tänä aikana hevostellut juuri ollenkaan. Minulla oli kaunis ajatus siitä, että kävisin tunneilla ja treenaisin omaa ratsastustani paremmalle tolalle. Olenkohan ratsastanut pari kertaa nyt puolen vuoden aikana? Toisella kerralla ratsuna oli aasi. Niin ja toki olen ratsastanut Muulilla Sannan luona ja kerran Dancerilla.

Ajattelin, että laitan itseni tosi fitiksi muutenkin. Kävisin lenkillä, ehkä juoksisin. Tekisin jotain pilatesta himassa, tai joogaa, mitä tahansa. No en ole tehnyt.

Olen lähinnä maannut sohvalla kone sylissä ja lihonut. En ole koskaan painanut näin paljon kuin nyt. Olen vielä aika kaukana sotanorsusta, mutta en kaukana kuudestakympistä. Ihannepainoni on 50 kiloa. Silloin sovin myös kaikkiin vaatteisiini. Viimeksi olin tuossa painossa, kun Muuli tuli. Se oli tosi stressaavaa aikaa, ja laihduin sen takia. Ilo ei ollut pitkällinen, puolen vuoden kuluttua olin entisissä painoissa. Kaikki ekstra tulee minulla mahaan. Onneksi on kaikenlaisia kuristavia mummokalsareita. Ja onneksi on Nanso.

Muuliin palatakseni, mietin jossain vaiheessa että otanko sitä koskaan takaisin vai laitanko vain makkaraksi. Olenhan päättänyt, etten missään nimessä laita vahinkoa kiertoon. Tulin kuitenkin heti järkiini, en tietenkään söisi Muulia kun sen koulutukseen on panostettu niin paljon.

Sitten koin suurta epätoivoa siinä kohtaa kun tajusin, Sannakin tajusi, ettei siitä saa kaikkea ryntäilyä varmaan koskaan pois. Että se on siinä sisäänrakennettuna, sitä on vain opittava ennakoimaan ja hallitsemaan. Jääkööt kaulanaruni ikuisuuslainaan, olihan sen ostaminen muutenkin aika typerää.

Nyt tuo epätoivo on jo laantunut, paskat on jo housussa. Ei kannata murehtia sellaista, mille ei mitään voi.

Olin todella helpottunut siinä vaiheessa, kun ajettiin tallinomistajan kanssa kotiin uudenvuodenpäivänä. Sinne jäi mulkero jonkun toisen huolehdittavaksi ja minä voisin lopettaa stressaamisen. Kuin iso kivi olisi pyörähtänyt sydämeltä. Että nyt tähän hommaan tulee joku tolkku. Tuossa kohtaa mietin vain, että toivottavasti Muuli on koulutuksessa mahdollisimman pitkään.

Kesälomahan on onnistunut, jos loman loppuvaiheessa tulee se fiilis, että "voisin oikeastaan mennä jo töihin takaisin". Se on siinä kohtaa, kun kaikki on jo tehty, puolison naama alkaa ärsyttää ja kun rahat loppuvat. Minulla on kerran ollut tuo fiilis, ja silloin kesälomani oli karvan vaille kuusi viikkoa. Se oli ihanaa aikaa, mutta viiden viikon jälkeen oikein pelästyin, kun aloin haaveilla töihinpaluusta. Oli lähellä, etten mennyt viimeisen lomaviikon torstaina töihin.

Mulla on nyt sama fiilis. Muuli voisi tulla jo. Laittaisin sille satulan ja bosalin ja lähdettäisiin maastoon. Tutkittais sen kanssa kaikki meidän lähimaastot ja pyörittäisiin vähän kentälläkin. Vaikka siitä ei tulisikaan dressagemuulia, niin olisihan se nyt hyvä, että sillä voisi edes vartin verran pyöriä kentällä ennen maastoonmenoa. Ajattelen sen haltuunottotilaisuutena. Katsotaan, myötääkö ja kääntyykö se ja stoppaako se. Uskoisin, että se alkaa digata kenttääkin, jos sen jälkeen pääsee aina maastoon.

Voisin ottaa jotain 15 minuutin minitunteja opettajilta, jotka käyvät meidän tallilla pitämässä tunteja. Siinä olisi ihan riittävästi minulle ja Muulille.

Rakentaisin kentälle agilityradan ja harjoittelisin sitä sekä maasta että ratsain. Ollaan sitten Elmamessuilla tikissä. Ne on muuten seuraavan kerran vasta kevättalvella 2019.

En unohtaisi maastakäsittelyä, vaan vapaana kentällä työstäminen tulee entistä isompaan rooliin. Se tosin vaatii ensin kentän aitojen korottamista, koska en halua metsästellä Muulia kyliltä.

Pääni pursuaa kaikkia ideoita, joita Muulin kanssa tehdään jatkossa. Tämä ratsastustouhu antaa ihan uuden vaihteen harrastamiseen, vaikka olenhan jo aiemminkin tehnyt kaikkea aika monipuolisesti sen kanssa. Mutta kun tuohon lisätään ratsastus, niin Muulista tulee hyvä. Ainakin alkuun suunnitelmani on ratsastaa niin paljon kuin mahdollista, vaikka joka päivä, vaikka se on vasta 5v. Maastoni eivät kuitenkaan ole niin rankkoja. Enkä kuitenkaan pääse ihan joka päivä tallille. Saan sille hyvän rutiinin ja pohjan alle, kun talvella ei kuitenkaan tule ratsastettua niin paljon pimeyden takia.

Muuli, nyt olen valmis. Toivottavasti sinäkin.

En vitussa t. Muuli