Muuleissa on joitakin tosi tyypillisiä, melkein lajinomaisia käytösongelmia. Todennäköisesti niistä jokainen tulee ainakin kerran jokaisen muulinomistajan eteen. Kun yhdestä selviää, kurkistelee seuraava ongelma heti kulman takana. Hevosten kohdalla yleisin ongelma tuntuu olevan lastaus, muulin saa sisälle onneksi vinssaamalla.
Nämä käytösongelmat toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan muulinomistajien keskusteluryhmissä. Koska suurin osa englanninkielisestä keskustelusta käydään Yhdysvalloissa, ovat ratkaisuehdotuksetkin vähintään omaperäisiä. En epäile hetkeäkään, etteikö Muulin raahaaminen traktorin perässä ratkaisisi montakin ongelmaa, mutta se saattaa olla Suomessa kiellettyä.
Ne tyypillisimmät ongelmat ovat nämä
Hard to catch mule eli hankala kiinniotettava. No tämä on onneksi jo selätetty. Se hoidettiin herkkujen kanssa ja nykyään Muulin voi ajaa myös kulmaan, jossa Muuli "nöyrtyy" ja tulee luokse. Silti se säännöllisesti kokeilee, onko pakko antaa kiinni.
Mounting issues eli selkäännousun ongelmat. Sanna ratkaisi asian hyvin, lähinnä herkuilla ja sadoilla toistoilla. Ei ongelmaa.
Bolting eli ryöstäminen. Muuli kyllä yrittää tätä, mutta sen saa haltuun melko nopeasti.
Buddy sour eli läheisriippuvaisuus. Ja nyt Muulilla on siis tämä. Tai oli ainakin koulutusviikolla 24 sitä ilmeni. Onhan se aiemminkin kieltäytynyt poistumasta pihasta ja kun Sanna on sen kanssa jonkin aikaa keskustellut, on pihasta poistuttu hyvässä yhteisymmärryksessä. Jos keskusteluun meni aiemmin 10 minuuttia, joutui Sanna jumppaamaan Muulin kanssa peräti 45 minuuttia tämän koulutusviikon sunnuntaina! Mennään tähän tarkemmin hieman myöhemmin.
Viikon 24 treenit
Sanna koulii Muulia nyt 2-3 kertaa viikossa tämän kesäkuun ajan omien kiireidensä takia. Samalla minulla "säästyi" rahaa sen hakureissulle. Vuokraan trailerin ja toki diesel maksaa.
Maanantaina Muulilla oli vapaapäivä
Tiistaina Sanna kävi sen kanssa maastossa ja Muuli oli mennyt tosi kivasti. Muuli oli tosin vähän arkonut kavioitaan sorateillä. Seurailemme tilannetta ja todellakin toivon, etten joudu investoimaan kesäbootseihin.
Keskiviikkona vapaapäivä
Torstaina vapaapäivä
Perjantaina vapaapäivä
Lauantaina Sanna vei Muulin taas maastoon mutta varusti sen tällä kertaa suitsilla ja kuolaimilla. Kuolaimet olivat Turtle Top with Flexit, eli ne ovat ergonomisimmasta päästä mitä kuolaimia on. Tai voivatko kuolaimet koskaan olla kovin ergonomiset, eivät varmaan. Muulin bosal ei välttämättä ehdi tulla minulle heinäkuun alussa, joten on hyvä, että Sanna totuttaa Muulia myös kuolaimiin.
Muuli oli taistelutahtoinen eikä olisi halunnut liikkua kuin korkeintaan matona kiemurrellen tietä pitkin. Mutta kun Sanna sai sen tuupattua liikkeelle, oli se mennyt hyvin ja olivat menneet paljon ravia ja laukkaakin. Yhdessä ojakohdassa Muuli oli laittanut kovasti vastaan ja lähti ryöstämään tilanteesta pois. Siitä Sanna kertoo tarkemmin alla olevalla videolla.
Jälkeenpäin hän antoi suoraan vinkiksi minulle, että alas vaan samantien ja taluttaen yli. Niin Muuli kyllä tulee. Tai sitten leipäpaloilla olisi alettava palkkaamaan jo ennen, kun se pistää liinat kiinni.
Sunnuntaina Sanna joutui kunnolla koville. Tallivihkoon on piirretty pääkallo, luut ristiin ja salamoita. Sainkin heti tuoreeltaan WhatsAppiin viestiä että "Vitun muuli" ja arvasin, että nyt ei mennyt putkeen. Taustatietona kerrottakoot, että Muuli on ollut nyt samassa tarhassa Dancerin kanssa, kun Gira oli naimalomalla. Muuli ja Dancer ovat tosi läheisiä nyt, kun tontilla ei ole muita hevosia.
Täsmennettäkööt vielä, että Dancer on ollut puolet ajasta Muulin ja puolet ajasta Giran kanssa tarhassa. Kaikkia kolmea ei voi laittaa samaan tarhaan, koska Gira ei pidä muista hevosista kuin dancerista. Muuli ei siis ole ollut koko puolta vuotta yksintarhauksessa, mutta välillä se on ollut. Nythän se joutuu yksintarhaukseen myös kotitallillaan kesän ajaksi, koska muut hevoset ovat laitumella. Vielä ei ole se hetki, kun tappaisin Muulin kaviokuumeeseen.
Sunnutnaina Muuli oli siis kieltäytynyt poistumasta pihasta tielle. Se oli hyppinyt pystyyn, kääntynyt siinä 180 askelta, yrittänyt ryöstää kotiin jne temppuja. Sanna kuvaili tilannetta "kuin tiessä olisi ollut näkymätön muuri, jota se ei suostunut läpäisemään". Epätoivoisten 30-45 minuutin kuluttua muuli nöyrtyi yhtäkkiä ja pääsivät maastoon. Siellä Muuli oli ollut kiltisti ja olivat menneet ravia ja laukkaakin.
Sanna teki kaiken oppikirjan mukaan. Kun Muuli katsoi tietä kohti tai liikkui sinne, Sanna kehui kovasti. Ja jos ei, muulin karkausyritykset estettiin ja sen olo tehtiin epämukavaksi. Kuolaimilla se oli sentään pideltävissä, bosalilla se olisi varmaan kuskannut Sannan tarhan luokse. Tämä oli kuulemma hankalin vääntö Muulin kanssa koko koulutusjakson aikana. Ja ai että mä olen tyytyväinen, että se tapahtui vielä Sannalla ollessaan eikä minulla kotona! Sanna jos joku laittaa Muulin ruotuun ja vie just sinne mihin pitikin. Mä olisin kotioloissa tilaillut teurasautoa.
Itseasiassa Sannakin muisteli jo päässään Atrian numeroa siinä kohtaa, kun roikkui kirjaimellisesti sisäkuolaimessa ja ihmetteli, miten samalla puolella näkyy molemmat kuolainrenkaat. Helposti, onhan kyseessä Muuli.
Olen muuten varmaan ainoa, jonka kuolainten kriteerinä on se, etteivät ne tule suusta läpi. Se varmaan kertoo riittävästi Muulin taistelutahdosta ja siitä, että sitä ei tosiasiassa pidellä millään päävehkeellä vaan vankkumattomalla kärsivällisyydellä ja mustavalkoisuudella.
Reissun jälkeen molemmat valuivat hikeä. Muuli meni tietty piehtaroimaan ja lepäämään.
Mä olen ihan varma, varmasti sinäkin, että näitä episodeja tulee meillä kotonakin. Pitää vain pysyä tiukkana ja uskoa siihen, että jossain vaiheessa Muuli nöyrtyy ja tekee mitä pitääkin. Tämä on blogin kannalta mielenkiintoinen ihmiskoe siinä mielessä, että tällaiset toimintatavat tuovat aina shitiä niskaan jos niistä julkisesti kirjoittaa. Nykyään kun äänekäs vähemmistö olisi heti kuskaamassa eläintä klinikalle sulkeakseen kivun pois. Sen jälkeen aloitetaan satularumba ja kuolainrumba. Sitten kokeillaan erilaisia lisäravinteita ja vaihdetaan säilöheinästä pois tai siirrytään kokonaan siihen. Lopulta, ehkä, joku tajuaa että Muuli oli vain huomannut, että tässä sillan edessä kun riittävästi pörrää, pääsee takaisin kavereiden kanssa.
Oot niin oikeassa! Eikä tarvitse edes olla kyse muulipäisestä muulista vaan ihan keskiverto, jopa herkkis hevonen joskus vaan päättää että ei, en muuten rupee. Ja siihen voi olla syynä ihan vaan se että ei, se ei aio nyt ruveta koska sen mielestä asiat x, y ja z olisivat mielekkäämpiä kuin ihmisen totteleminen. Olen myös sitä koulukuntaa että joskus on vaan pakko, koska minä sanon, eikä siinä sitten sen enempää. Räävitöntä väkivaltaa en käytä, mutta voimakeinoja tarvittaessa kyllä.
VastaaPoistaSain blogiin viime kesänä noottia kun kerroin ettei Pena halunnut paarmasäällä stunttiratsastajansa kanssa mennä eteenpäin kentällä. Ensin kun piti kävellä, se vain ravaili, ja kun piti ravailla ja laukata, se jäkitti paikalleen hyppimään. Minä kävin mojauttamassa sitä raipalla persauksille ja sitten sillä syttyi järjenvalo päähän ja se alkoikin mennä sinne minne kuski sanoi ja siinä askellajissa kuin kuski sanoi. Mutta joku pahoitti mielensä tästä toimintatavastani. Ei, en piiskannut hermostunutta, pelokasta hevosta. Vaan sanoin mullittavalle hevoselle että nyt muuten menet kun käsketään. Mutta minun olisi varmaan myös pitänyt varata klinikka ja satula-auto ja reikihoitaja.
Ja eläinkommunikoija ;) olen muuten tosissani (skeptisenä) ajatellut hommata sellaisenkin. Sannan kanssa mietitään välillä että mitä helv.. Muulin päässä liikkuu. Eläinkommunikoija voisi auttaa siinä ;)
PoistaHauskaa näissä episodeissa on muuten just se että KAIKILLE käy näitä mutta näistä ei puhuta. Sit kun jonkun rakas ensihevonen tekee stopin ja alkaa possuilla, ei edes ajatella mahdollisuutta, että se kokeilee vaan. Lähdetään heti klinikalle ja tehdään kaikki voitava. Jos näistäkin jutuista uskallettais puhua avoimesti talliympäristössä ja netisaä, niin ihmiset ei tekis näistä niin isoa numeroa.
Jos vaikka menet ongelmahevosen kanssa klinikalle ni yleisössä kuiskitaan että v*ttu mikä epäonnistuja.
Eikö Muuli ole aiemmin tarhannut Sannalla yksinään ja nyt on vasta laitettu Dancerin kanssa? Alkoiko Buddy sour pian sen jälkeen, kun pääsi kaverin kera tarhailemaan? Voisi olla ihan odotettavissa oleva reaktio, ja varmaan vähenee pian, kun tajuaa pääsevänsä takaisin kaverin luo lenkin jälkeen..?
VastaaPoistaSe on ollut tähän asti enemmän kavetin kanssa kuin yksin. Tässä keväällä Dancer oli paljon Giran kanssa (kaikki 3 eivät voi olla samassa) ja nyt Dancer oli pitkästä aikaa Muulin kanssa taas. Gira oli tuolloin astutusreissulla joten se ehkä vaikutti kun Muuli luuli Dancerin olevan ainoa hevonen koko maailmassa.
PoistaSehän teki kevättalvella tuollaista samaa mutta paljon lievemmin. Tosin silloin se oli ehkä ennemmin jännitystä maastoilua kohtaan ylipäätään.
Edelleen Muulin nimen tilalle voisi vaihtaa mun edesmenneen PRE-hevosen nimen, niin yks-yhteen ovat elkeet :D 8 vuotta maastoilin sitkeästi n. viikottain omalla "muulillani", porukassa ja yksin, mutta ei se koskaan siitä muuttunut. Saattoi mennä pitkäänkin aika ok, sitten tuli kausia että ihan kaikesta neuvoteltiin, ja lujaa. Toisten peesissä meni aina hyvin, eli suosittelisin ehkä sulle alkuun että maastoilet paljon muiden kanssa. Tulee ne maastot Muulillekin tutuiksi, auttaa varmaan. Mun hevonen meni myös jäkityskohdista ihan hyvin taluttamalla, tosin ihan ekoina vuosina en uskaltanut koskaan tulla selästä alas, koska se myös osasi erittäin näppärästi taluttajalta riistäytymisen, ja selässä ollessa oli ainakin teoreettinen mahdollisuus pysyä yhdessä :D Ihme kyllä, en koskaan pudonnut maastossa. Muutaman kerran oltiin kyllä erittäin hilkulla kaatua, kun hevonen keuli ja peruutteli ojiin.
VastaaPoistaJa sitten lohdutusosuus: mulla on vino pino aivan mahtavia muistoja omasta hevosesta nimenomaan kahdenkeskisiltä maastoreissuilta. Kun unohtaa ne jäkittelyt (jotka kuitenkin on joka maastokokemuksesta yleensä vain pieni osa), se oli mahtava maastoratsu. Eli 90% ajasta täydellinen, 10% ihan paska. Kun asennoiduin hevoseen niin, että tämä nyt vain on tämän yksilön pysyvä ominaisuus hautaan asti (kuten olikin), helpotti itseä kummasti :)
Toivotan hyvää, kesyä ja leppoisaa maastoilukesää teille molemmille, ja tietysti odotan suurella mielenkiinnolla uusia Muuli-tarinoita!
t. Sanna
Hah, mahtavaa kuulla! Tai siis "mahtavaa", eihän tällaista perkelettä toivoisi kenellekään :D Mä yritän kovasti myös sisäistää sen, että tämä on rotuominaisuus, jonka se on todennäköisesti saanut emältään. Jotenkin en nimittäin usko, että ne parhaimmat PRE-tammat astutettaisiin aaseilla.. Musta kans tuntuu, että handlaan sen paremmin selästä kuin maasta, mutta toisaalta luulisi sen oppivan siihen, että kun kuski tulee alas, saa aina paljon herkkuja.. ja jos nopeasti ylittää ojan, ja äkkiä selkään, niin se ei ehdi miettiä pakenemisvaihtoehtoja.
PoistaMeillä on onneksi tallilla maastoilijoita, niin pääsen seurassakin maastoon. Tosin mun suunnitelma oli maastoilla mahdollisimman paljon yksin, ettei yksinmaastoilusta tule sitten ongelmaa jossain vaiheessa.. Mutta ehdottamasi tapa tutustuttaa se maastoihin kaverin kanssa on kyllä sivullistenkin kannalta kaikista turvallisin.
Kerro ihmeessä sinäkin lisää muisteluitasi omasta hevosestasi, varsinkin jos se vaikuttaa hyvin muulimaiselta. Kohtalotoverit ovat aina tervetulleita ja meitä muulinomistajia on Suomessa kovin vähän, joten tämäntyyliset hevosetkin kelpaavat kohtalotovereiksi. Minäkin odotan mielenkiinnolla ekoja maastoreissuja kotitalilla.. Erittäin mielenkiinnolla ;)