Muulin 23. viikko koulutuksessa (maastoilua ja juoksutusta)

Kuten viime viikkopostauksessa kerroinkin, olin sunnuntaista tiistaihin Sannan luona kyläilemässä ja katsomassa Muulia. Päivät oli ahdettu täyteen toimintaa ja olisi ollut enemmänkin jos kelit olisivat olleet paremmat.

Maanantaina oltiin hieman pidemällä (reilun tunnin) maastoreissulla ihan uusissa maastoissa ja tiistainakin oli tarkoitus mennä, mutta oli niin sheisse keli, että ei pystynyt. Aamulla oli +4 ja satoi vettä. Oltiin sitten juoksutushommissa ja tehtiin pientä maastakäsittelyä kentällä.

Muulin koulutuksen suhteen kesäkuussa onkin kevyempi sopimus. Sannalla on tilan kanssa kiireitä enemmän kuin talvella, joten sovittiin että hän koulii Muulia vain 2-3 kertaa viikossa ja maksan tästä kuukaudesta vähemmän. Se sopii minulle erinomaisesti, voisin vielä nautiskella muulittomasta elämästä ja Muuli saisi kuitenkin tärkeitä maastokilometrejä Sannan ratsastamana. Viikon 23 koulutussessiot olivatkin hyvin pitkälti maanantai ja tiistai.

Maanantaina suuntasimme heti aamupäivästä maastoon, koska silloin ei pitänyt sataa ihan niin paljon. No ei satanutkaan, mutta sai kyllä tulla alas satulasta pukemaan sadetakin päälle. Muulikaan ei vaikuta olevan mikään sadekelin suuri ystävä, se yritti kääntää persettä tuuleen ja päätä piiloon kun se oli mahdollista. Itsehän olen sen verran sokerista, että sateella en koskaan ratsasta ellei ole ihan pakko. Nyt oli, olin kuitenkin ajanut Sannalle viisi tuntia, joten aika oli käytettävä hyväksi.

Mentiin ekaa kertaa ison sillan yli. Periaatteessa siinä ei ole mitään pelottavaa, se on leveä kahden kaistan silta. Mutta se muuttuisi pelottavaksi siinä kohtaa, jos Muuli päättäisi ottaa äkkilähdöt enkä oikein uskaltaisi ratsastaa sitä kaidetta kohti. Olisin vielä itse kaiteen  yli vedessä ja Muuli jatkaisi matkaa. Ratsastin siis tiukasti keskiviivaa pitkin keskellä siltaa ja toivoin parasta. Muuli ei ollut millänsäkään vaikka Dancer oli pelkäävinään sillan ylitystä.

Olen itseasiassa tosi iloinen siitä, että vaikka Dancer pisti edessä liinat kiinni ja säpsähti, Muuli vain katsoi sitä pitkään eikä mennyt mukaan. No, Muulilla on sitten omat hieman suuremmat reaktionsa välillä.. Ei mennä niihin, yritän unohtaa.

Sanna on opettanut Muulin hyvin, se nimittäin nappaa syötävää vain liikkeellä ollessaan ja vain puista. Jos se laittoi pään alas ottaakseen ruohoa, vedin pään tietty ylös ja annoin pohkeita. Olen aina maastossa antanut hevosten ottaa puista jos ne eivät hidasta tai pysähdy. Jos ei muuta niin ainakin se ehkäisee vatsahaavan syntymistä.

Muuli oli maanantaina paljon rauhallisempi kuin edellispäivänä. Se pysyi mukavasti Dancerin takana ja mentiin edelläkin. Se ei muistaakseni lähtenyt kyyditsemään minua mihinkään (ainakaan näin viikon jälkeen en muista) ja hidasti ja kiihdytti pyynnöstä. Mentiin tosi paljon ravia ja laukkaa. Laukkaa tosin aika lyhyissä pätkissä mutta kuitenkin.

Muuli nostaa laukan hyvin. Tiivistin vain istuntaa ja laitoin jalat tukevammin sen ympärille. Mutta kun se alkoi väsähtää (se väsähtää aika nopeasti) ja ylläpidin laukkaa kuitenkin, tuli siltä aika mojova protestipukki. Onneksi se suuntautui eteenpäin ja matka jatkui normaalisti. Satula lätsähti kyllä kuuluvasti takapuoltani vasten. Ja Muuli oli heti hallussa taas ja pystyin antamaan löysempää ohjaa sille. En itseasiassa tainnut tajuta koko tilannetta.

Ja kun normaalisti noiden jälkeen jalkani tärisevät ainakin vartin, ei tuo tuntunut missään.

Yhdessä kohtaa kiersimme pienet hiekkakuopat ja jäätiin vähän Dancerista jälkeen (siis noin 5 metriä). Kokeilin Muulin kiihtyvyyttä ja ai että se lähti! Tai siis otti kahdella laukka-askeleella Dancerin kiinni ja sitten mentiin taas käyntiä. Parhaita juttuja ratsastuksessa on se, kun ratsu oikeasti lähtee ja sen voiman tuntee kun oma perse painautuu takakaarta vasten. Ehkä se tarkoittaa myös sitä, että olen liikkeestä jäljessä, mutta ihan sama.

Sanna otti reissun päältä vähän dokumentointia ja koostin videoista pätkän tähän alle.


Videon alussa on taas selkäännousu dokumentoitu. Siitä huomasin, että Muuli ragoi ainakin siihen, kun jalka osuu sen kylkeen. Mutta on tuossa pyörimisessä muutakin. No, onneksi sinne pääsee selkään ja sen saa bosalilla hyvin haltuun, joten toivon että tuo jää jossain vaiheessa pois. Missään paniikissa se ei näytä olevan.

En kuitenkaan ole ajatellut koskaan nousta selkään niin, ettenkö taivuttaisi sisälle samalla. Ja menen jalustimesta, enkä korokkeelta. Pitänee tosin taivutella itseään vähän lisää, että jalan myös saa jalustimeen helposti. Muuli ei kuitenkaan ole mikään kovin iso.

Tiistaina käytiin vielä myöhemmin ottamassa poseerauskuvia. Kuvasin samalla Sannan ja Dancerin, Giran kanssa oltiin otettu kuvat jo edellisenä päivänä. Näitä Muulin dressagekuvia on luvassa ihan oman postauksen verran jossain vaiheessa kun Minttu ehtii käsitellä kuvat, mutta tässä yksi poseerauskuva esimakuna. Olen näistä superiloinen, Sanna on näin bloginkin kannalta erinomainen valinta kouluttajaksi!

Tiistaina suunnattiin kentälle. Sannahan oli saanut Muulin laukkaamaan liinassa ihan useamman kierroksen putkeen. Hän lupasi opettaa kikat minullekin. Muuli sai satulan selkään, koska ajateltiin juoksuttaa myös sisäohjan avulla, mutta keli oli niin paska ja minä olin niin loppu, ettei sitä sitten toteutettukaan.

Muuli ei todellakaan vaikuttanut reippaalta tai meneväiseltä. Ensin käynnit ja ravit molempiin suuntiin ja sen jälkeen aloin kokeilla laukkaa.. Sanna kehotti ottamaan pääty-ympyrän haltuun, siinä saisi tukea kentän aidoista. Ja Muulille kannattaisi nostattaa laukka kulmaa kohti ja umpinaista päätä kohti, jos se päättää lähteä.

Voin kertoa, ettei se meinannut lähteä yhtään mihinkään, joten aloin pyytää laukkaa myös avointa kenttää kohti. Tai siis pyysin laukkaa suunnilleen puoli kierrosta ja lopulta se nousi missä nousi. Koska olin tosi häkeltynyt ylipäätään siitä, että se nosti laukan, en hämmästykseltäni ja hikoiluni määrältä pystynyt ylläpitämään laukkaa. Mutta eikös nostot ole sitä parasta treeniä muutenkin.


Kun Muuli ei aiemmin suhtautunut isoon määrään painetta kovinkaan hyvin, näette videolta miten juoksen sen perässä, huiskin raipalla ja huudan keuhkojeni pohjalta että "LAUKKA", ja silti se lönköttelee ravissa. Tämä video saattaa herättää kuumia tunteitakin, mutta olen valmistautunut ottamaan ne vastaan. Tämä on kuitenkin tosi iso edistys siihen, mitä Muuli oli. Kotitallilla tallinomistaja treenasi viime kesänä laukkajuttuja sen jälkeen, kun Mulkero lähti toistuvasti minulta hanskasta ja karkasi jopa kentältä hyppäämällä aidan yli. Katselin juuri niitä videoita ja Muulin paras saavutus oli juosta pari kierrosta suuntaansa, mutta liina oli aika pinkeänä ajoittain.

Nyt liina ei oikeastaan kiristy ollenkaan eikä Muuli edes hakeudu isommalle ympyrälle. Liina oli kädessäni niin, että pystyin missä kohtaa tahansa antamaan sille lisää pituutta, mutta ei se edes laukannut suuremmalle ympyrälle. Siis ei se laukannut juuri ollenkaan.

Olin sateen ja juoksemisen takia märkä sekä sisältä että ulkoa joten lopussa en enää jaksanut juosta. Päästettiin Muuli hetkeksi juoksemaan irtona eikä sillä ollut ongelmia laukata kentällä.


Me pidettiin Muuli vain liikkeessä ja siihen suuntaan, mihin haluttiin ja aika pian se tulikin kyselemään että onko pakko. Tapahtui siis join-up. Ei mitään maagista siinä.

Tämän jälkeen laitettiin kentälle vielä puomeja ja Sanna haki Girankin hommiin. Oltiin edellisiltana juteltu Piet Nibbelinkistä, jonka kurssilla olin Muulin kanssa viime viikonloppuna ja suoritettiin yhtä puomitehtävää, jota kurssillakin tehtiin. Siinä eläin pitää ohjailla labyrintin läpi niin, ettei eläin astu puomien päälle.

Tehtävä oli minulle ja Muulille tosi mahdoton, sillä Muulin päähän on iskostunut tosi tiukasti puomien päällä väistäminen. En siis voi vain hengailla puomien läheisyydessä, Muuli liikkuu itse puomin päälle ja lähtee väistämään. Joten lopulta muutin puomien asentoa ja väistettiin niitä. Onhan tuo aika hätäistä, koska minulla on niin hyvät palkinnot, mutta kun pitkään aikaan en ole Muulin kanssa temppujuttuja tehnyt niin laitetaan sen piikkiin.

Gira suoriutui paljon paremmin ja teki sidepassiakin kahden puomin pituudelta. Ilman herkkuja.


Lopuksi Muuli ja Dira pääsivät vielä irtona kentälle. Ne eivät ole aiemmin olleet samassa tilassa vapaana, joten oli hauska nähdä kumpi ottaa osumaa. Gira on kuulemma aikamoinen teurastaja, Dancer on ainut, joka sen kanssa voi olla tarhassa. Muulia ei kuitenkaan vielä teurastettu (ei olisi ollut huono vaihtoehto), vaan tammat olivat oikein siististi kentällä.

Laitettiin niihin vauhtia ja estettiin kulmiin pysähtyminen. Video tästä on vielä tekeillä, mutta tässä on kuvia juoksutuksesta.

Kumpikin otti yhden pitkun ja kumpikin säilyi vahingoittumattomana.

Gira lähti alkuviikosta astutettavaksi ja toiveena on azteka-varsa, eli lusitanon ja quarterin jälkeläinen. Nyt Muuli on taas Dancerin kanssa samassa tarhassa. Ne ovatkin hyviä kavereita ja rapsuttelevat toisiaan.

Käyn nyt vielä juhannuksena ratsastamassa Muulilla, kun olemme vain 150 kilometrin päässä omalla mökillämme. Ja kuun vaihteessa haen sen kotiin. Huomenna minulla on pikku-e:n teoriakoe ja sen jälkeen pääsen varaamaan inssin. Tarkoitus on siis että haen sen kotiin ihan itse. En vain tajunnut, että olisi pitänyt hoitaa teoriakoe jo aikoja sitten, kun sitä ja inssiä ei ihan heti saakaan. Lisäksi pitää lainata auto ja traileri, joten näiden suhteen pitää vähän säätää.

Minun ei kannata ajaa inssiä omalla automaattivaihteisella autollani, koska silloin saisin vetää traileria jatkossakin vain automaattivaihteisella.