Muulin 22. viikko koulutuksessa (Muulilla maastossa)

Kuva: Sanna Kauppinen

Ai että mulla on takana ihana viikonloppu ja alkuviikko! Olin katsomassa Muulia viiden viikon tauon jälkeen. Viime kerralla käytiin ensimmäisenä päivänä maastoilemassa Sannan ja Dancerin kanssa ja toisena päivänä kävin yksin ja Sanna kävelytti kameraa. Ette uskokaan, miten hienoa on, että tämä Muuliprojekti tulee niin hyvin dokumentoitua. Muuten aika saattaisi kullata muistoja liikaa.

Tässä ensin Muulin viikko-ohjelma tiivistettynä ja sen jälkeen mennään itse asiaan.

Maanantaina Sanna oli Muulin kanssa maastossa ja oli mennyt hyvin. Olivat menneet pitkästi ravia ja laukkapätkiä ja sonniaitauksenkaan kohdalla Muuli ei peljästynyt. Mutta pensasaidan takana kykkivälle naapurin isännälle ei ollut toleranssia. Muuli oli hypähtänyt, mutta ei poistunut paikalta.

Tiistaina Sanna oli ratsastnut kentällä. Muuli oli ollut tahmea, ratsastus takkuista ja sisältänyt paljon kyttäilyä. Muuli oli puskenut kättä vastaan. Sanna oli kuitenkin urakoinut kentällä laukkaa. Muuli oli siinä ollut laiska.. Selkeää maastomuuliainesta

Keskiviikkona oli vapaapäivä

Torstaina Muuli oli pitkästä aikaa käsimuulina maastossa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai niin Sanna kuvitteli, Muuli oli hyvin perässävedettävää mallia ja enimmäkseen taakka. Siitä on video alempana postauksessa.

Perjantaina Sanna kävi kesyttämässä Muulia minulle maastossa. Reissu oli mennyt hyvin ja se oli sisältänyt laukkapätkiä. Jotain se myös pelästyi ojassa, pukitti, mutta pysyi hanskassa. Tältäkin reissulta Sanna dokumentoi pätkiä, jotka löytyvät tästä postauksestaä.

Lauantaina oli vapaapäivä

Sunnuntaina meillä olikin sitten tosi toimelias ilta. Saavuin Sonkajärvelle neljän maissa. Ensin kuvasin Sannaa ratsastamassa Giralla ja sitten varustimme Muulin ja Dancerin (ja minut) parhaimpiinsa. Muuli sai ensin päälleen kouluratsastusmuulin varusteet ja Aaveen.netin Minttu kävi kuvaamassa meitä molempia kentällä ja vähän tiellä. Ai että odotan kuvia innolla! Ratsastin Muulia kentällä tietenkin kuolaimilla. Kieli viuhui välillä ulkona ja taivutus oli mitä oli, mutta onneksi kuva on vain sekunnin tuhanensosa tai jotain. Yhdessä kohtaa se ei olisi halunnut mennä kentän uralle, koska sonnit ovat siellä puolella. Annoin lisää pohjetta, se otti herneen nenään, meinasi lähteä ja tempaisin sen kaulan linkkuun ja jatkoin. Ja sinne reunaan todellakin mentiin.

Vaihdettiin vielä varusteet ja lähdettiin vielä maastoreissulle. Siellä olikin sitten vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joista lisää pitkällä maastovideolla tässä postauksessa.

wuhuu!

Olin löytänyt FB-kirpparilta Muulille oman edestä kohottavan padin, ihan samanlaisen, kuin mikä sillä oli ollut Kentsulta lainassa, paitsi eri värisenä. Sanna olikin ottanut Kentsun padin Dancerin käyttöön ja Muulin uusi oma oli todella hyvä. Se vaikutti todella vähän käytetyltä ja oli tosi siisti muutenkin.

Muulin mäkivyöt kaipaavat vielä tämän kesän aikana pehmustamista. Ne liikkuvat kuitenkin aina sen verran, vaikka eivät mitenkään kireällä olekaan, että karva kuluu niiden alta. Erityisesti tuosta pepun päältä karva on kulunut. En kyllä ihmettele, sen verran "rouheasti" ne on siitä ommeltu kiinni. Luulen, että pieni lampaankarvapehmuste toimii siinä oikein hyvin. Nämä mäkivyöt tuntuvat käteenkin tosi karheilta, vaikka pesin ja öljysin niitä uutena. Ei ihme, että karvat katkeilevat.

Muulissahan on vielä aika paljon höttöistä ja huonokuntoista talvikarvaa. Se tiputti loput viime kesänä vasta heinäkuussa. Tuo vanha karva on tosi altis katkeilemaan ja näyttää aika kamalalta. Tämä on sitä aasilta perittyä puolta. Aaseillehan kasvaa vain yksi karva vuodessa, eikä niillä ole alusvillaa. Ne pudottavat pitkäksi kasvaneen entisen karvan keskikesällä ja alta paljastuu uusi lyhyt karva. Tämä uusi karva kasvaa sitten taas koko vuoden ja putoaa vuoden kuluttua pois.

Torstain käsimuulireissusta on videokooste tässä. Sanna kertoo siinä myös tiistain ratsastuksesta.


Perjantain maastolta postasin pisimmän videon blogini Facebooksivulla. Ja tässä se on upotettuna. Kannattaa kuunnella äänillä. Sanna kertoo videolla maastoreissusta muutenkin.


Lisäksi tässä on tuolta reissulta vielä fiilistelykuvia, joita Sanna nappasi matkan varrelta.

Sunnuntain dressagemuulista on tulossa ihan oma kuvapitoinen postauksensa myöhemmin, mutta sen jälkeiseltä maastolta Sanna kuvasi tosi paljon materiaalia! Uskalsin vähän ennen kotitallia kuvata myös itse, ensimmäisen kerran ikinä Muulin selästä käsin! Tuossa kohtaa Muuli oli todella lunki. Julkaisin videon YouTubessa heti tuoreeltaan ja tekstitin sen myös suomeksi, koska oma ääneni kuuluu siinä ajoittain aika huonosti. Video olikin saanut jo 200 katselukertaa ihan vain YouTubesta! En siis ollut jakanut videota missään somekanavallani. Mieletöntä!


Jos et jaksa katsoa noin pitkää videota, kerron maastoreissusta myös tässä.

Muuli tuntui vähän sähäkältä. Se tuntui siltä, kuin olisi mielellään painellut Dancerin ohi ja sai pieniä sätkyjä välillä ja jännittyi, mutta ei onneksi tehnyt mitään. Ensimmäinen tilanne oli, kun laukattiin loivaa ylämäkeä ja Sanna sanoi että kannattaa pitää välimatkaa. Tien yli oli taipunut ohut puu, joka tulisi meidän naamaan Sannan jäljiltä. Se todellakin tuli naamaan. En tiedä, säikähtikö Muuli sitä oksaa, vai sitä, että tehtiin Danceriin välimatkaa (ihmeen hyvin se himmasi muuten), mutta risun kohdalla se sai köyrypukkikohtauksen, Sanna ei todellakaan ehtinyt blokata tietä ja paineltiin ohi. Vedin kaikilla voimillani päätä oikealle ja toisella kädellä pidin nupista. Lopulta sain pään haltuuni ja Muuli kääntyi.

Huusin sille muistaakseni perkelettä (perkele toimii aina) ja käänsin pari kertaa ympäri ja ratsastin Sannaa kohti. Tilanne oli taas ihan hallussa. Harmi, ettei tullut videolle.

Seuraava pieni tilanne tallentuikin videolle. Tultiin ihan pienen ojan kohdalle. Tai se oli oikeastaan vesivana, joka meni metsäautotien yli. Pohjakin näytti sorapohjalta, eli ei upottavalta mudalta. Videolla näkyy, kuinka yritän mennä Muulin kanssa edeltä. Ei menty. Yritettiin toistamiseen, hell no. Sitten Sanna ja Dancer menivät edeltä, ylittivät puron ja Muuli loikkasi perästä.

Kolmas kerta tapahtui taas loivassa ylämäessä laukkasuoralla. Sanna meni edellä ja Muuli tuli oikein kivasti perässä. Sitten Sanna kiihdytti, Muulikin lisäsi hieman vauhtia, mutta ei tuntunut sellaiselta missään nimessä, että lähtisi lapasesta. Sitten välimatka Danceriin kasvoi Muulin mielestä liikaa ollen ehkä 10 metriä. Muuli otti köyrypukkilaukkaa ja spurttasi kiinni. Revin sen taas vähemmän kauniisti pysähdyksiin, mutta haltuunhan se oli otettava. Loppumatka meni hyvin.

Ja uskalsin tosiaan kuvata myös itse selästä käsin, pätkä näkyykin tuossa pitkän maastovideon loppupuolella.

Sannalle ISO kiitos reissun dokumentoinnista!! Ja näin hienon maastomuulin tekemisestä!

Muulilla on pihkaa naamassa.. tämän jälkeen hieroin pään täyteen oliiviöljyä ja pihka lähti saman tien!

Olin Sannan luona vielä maanantain kokonaan ja tiistaina lähdin ajelemaan kotiin iltapäivällä. Näistä kerron kuitenkin vasta seuraavassa viikkopostauksessa. Käytiin toistamiseen maastossa, pidemmällä lenkillä ja kokeilin juoksutusta ja maastakäsittelyä kentällä. Kelit eivät meitä hellineet, tuo sunnuntai-ilta oli paras päivä. Maanantaina ja tiistaina satoi vettä, paljon.

Tiesit varmaan muuten jo blogin lukijana, että aasit ja muulit nukkuvat ja makoilevat aika paljon makuultaan. Nyt kun kelit ovat lämpimät ja tarha on kuiva, on Muulikin ottanut aurinkoa makuullaan aika paljon. Sanna lähetti nämä kuvat minulle. Ei pidä huolestua, tuo on ihan tyypillistä.