 |
| Kuvituksena on tällä kertaa Muuli, jolla on pihkaa poskessa. |
Maanantana Muulilla oli vapaapäivä.
Tiistaina juoksutuksessa Muuli oli mennyt tallivihon mukaan todella hyvin. Se oli vain vähän aukonut suutaan, mutta oli rento. Myödännyt hyvin ja näyttänyt hyvältä. That's my girl!
Keskiviikkona juoksuttaessa Sanna kokeili laukkaa liinassa niin, että liina oli naruriimussa. No Muuli lähti ns lapasesta. Kun Sanna siirsi liinan kuolaimiin, meni homma paljon paremmin ja ne tekivät kokonaisen laukkaympyrän vasempaan ja puolikkaan oikeaan! Super!
Keskiviikon treeneistä sain myös videoviestin:
Torstaina Muuli oli yrittänyt piehtaroida juoksutuksen lomassa, no olihan se aika lämmin päivä. Laukkaa oli yritetty taas, pari kertaa Muuli oli lähtenyt mutta oli hommassa myös onnistuttu. Muuli oli akanut lopussa väsyä. Sanna nakitti naapurin lapsen kuvaamaan sessioita ja teroittanut hienosti, että käsi vakaana vaikka mitä tapahtuisi. Hyvää ryöstäytymistä tarttuikin mukaan kuvaan.
Torstain juoksutuksista on tässä alla pidempi kooste. Laitoin siihen kivan musiikin, jotta sitä jaksaa katsoa. Irtiotot on asiaankuuluvasti hidastettu.
Perjantaina oli vapaapäivä ja madotus. Muulilla oli paskanäytteen mukaa matoja 775 kpl/grammassa ja matolääkkeeksi se sai Noromectiniä. Sannan omilla hevosilla oli nollatulokset.
Lauantaina Sanna sekä juoksutti että ratsasti kokeillen ratsastusta ekaa kertaa kuolaimilla. Muuli oli ollut kuin kotonaan, aukonut suutaan, työntänyt kielen ulos ja painanut ohjia vastaan. Se oli kuitenkin myödännyt oikealle paremmin kuin aiemmin.
Sunnuntaina Muuli pääsi maastoon, päävehkeinä bosal. Selkäännousussa se oli hätäillyt mutta ei panikoinut. Ravissa ei meinannut siirtyä käyntiin, joten Sannan oli pysäytettävä se yhden ohjan pysäytykselä. Loppumatkasta Mulkero oli ollut ok.
Kaivoin videoarkistojani ja löysin parilta eri kerralta juoksutuspätkiä tasan kahden vuoden takaa. Silloinkin oli jo niitä hyviä ja huonompia pätkiä, laukka oli Muulille täysn hell no. Näiden yritysten jälkeen en laukkuuttanut sitä liinassa pitkään aikaan.
Muuli on tarhaillut metsä/mutatarhassa ja se edelleen vihaa mutaa, paljon. Se ei tule portille vastaan eikä juurikaan liiku mutaosastolla. Onneksi nyt on jo lämpimämpää ja metsä on kuivempi, jollon Muuli on voinut liikkua enemmän. Mutta ei hätää, Sanna tekee tarharemontin, koska eihän tuota mutalillua kestä kukaan.
Chattailtiin tietenkin paljon tuosta juoksutuksesta ja sen haasteista. Muulille ei ole missään nimessä ongelma laukata ympyrällä, pienelläkin ympyrällä, mutta jostain syystä se vain lähtee ns lapasesta. Sanna ehdotti pyöröaitaa, ja olen sellaisesta haaveillutkin, mutta meidän tallilta sitä ei löydy. En tiedä, saisinko rakentaa sellaisen sähkölangoista vaikka kesän ajaksi, ihan varmuuden vuoksi. Se vain kuluttaa paljon laitumen pohjaa, kun tulee rampattua samassa kohtaa. Tai saisihan se kentällekin sähkötolpista nopeasti rakennettua ja purettua.
Selvitin tätä muulien ryöstämisvimmaa myös jenkkien muulikeskusteluryhmästä ja kyllä se valitettavan yleistä on. Moni juoksuttaa vain ja ainoastaan pyörössä, jotta eivät pääse pakoon ja ehkä parin vuoden päästä isommalla alueella. Sitten jotkut sitovat muuleja tolkkiin "oppimaan olemaan" ja pitävät esimerkiksi trailerissa tuntitolkulla seisomassa. Yksi sanoi, että muuli karkaili tarhamatkalla, joten hän sitoi sen pitkästä köydestä kiinni ja talutti lyhyemmästä. Kun Muuli sitten lähti, päästi omistaja irti, mutta muulin matka pysähtyikin hetken päästä kun se pidempi köysi loppui. Ei kuulemma tarvinnut toistaa.
En siis yhtään ihmettele, miksi jenkeissä on kairattu puhelinpylväs keskelle kenttää. Siihen saa liinan kätevästi kiepautettua ympäri eikä juoksutettava pääse poistumaan paikalta. Mietin myös, miten erilainen kulttuuri Suomessa ja Yhdysvalloissa on. Kun me täällä kauhistellaan sitä, miten joku voi vielä tällä vuosituhannella käyttää nivelkuolaimia, laitetaan jenkeissä muuleillekin kunnon lännenkanget, josta kiskomalla ne istuu perseelleen. Ja se on ihan okei siellä.
Tapahtuuhan Suomessakin kaikenlaista, mutta eipä kaikesta enää kehtaa huudella kun pieni äänekäs vähemmistö R+ -kouluttajia älähtää kovaan ääneen. Yhtään ei saisi antaa painetta, vaan naksuttimella vaan koulutettava kaikki. Ehkä kymmenen vuoden päästä ensimmäinen kokonaan paineeton hevonen on kilparadoilla ja uskon sitten, että sekin voi ainoana menetelmänä toimia. Muuli on sen suhteen jo menetetty tapaus.
Tässä kohtaa googlasin jo vähän muulikuolaimiakin, ja Cindy K. Robertsin Whoa mule Bridle vaikutti aika mielenkiintoiselta. Se on siis kuin bosal (eli kuolaimeton) ja paine tulee leuan alle ja turvan päälle. Hintakaan ei ole paha. Mutta kokeillaan nyt ensin bosalilla.
Noniin, takaisin aiheeseen. Muulilla on todella kova oma tahto ja Sanna miettikin, että onkohan olemassa muulia, joka olisi ns opitusti avuton. Aika pitkään saisi muulia nujertaa, ennen kuin se menee tuohon tilaan.
Selkäännousussa oli ollut taas ongelmia. Muuli päästää selkään, mutta lähtee siitä sitten hätäilemään liikkeelle ennen lupaa. Ottaa leivän, mutta sen jälkeen soronoo. Muuli ei tunnu panikoituvan kuitenkaan. Ratsastuksessakin Muuli on edelleen alussa testannut että onko pakko kuunnella ja voiko kuitenkin mennä miten haluaa. Onneksi selässä on Sanna, joka ei todellakaan anna Muulille sellaisia mahdollisuuksia. Ja kun Muulille pari kertaa muistuttaa ettei kannata tehdä omia kuvioita, on se kiltti. Varsinkin kotimatkalla se on kiltti ja rauhallinen, onneksi.
Juteltiin myös Muulin jatkokoulutuksesta, koska Sanna arveli, ettei ryöstämistä välttämättä saa siitä koskaan pois, mutta Muulia on vain opeteltava lukemaan ja ennakoimaan tilanteet. Pääsääntöisesti Muuli toimii ja menee hyvin, mutta sen oma tahto on niin kovin vahva. Sovittiin, että Muuli on vähän vähemmällä liikutuksella kesäkuun (ja halvemalla kuukausimaksulla) ja heinäkuun alussahan haen sen kotiin. Silloin alkaa kesälomani ja ehdin hyvin ratsastaa Muulilla joka päivä. Tulee se minuakin ihan varmasti testailemaan kotona ja saan ainakin alussa olla supernapakka sen kanssa. Onneksi se on yötäpäivää ulkona kesän ajan ja kumpa helle riittäisi heinäkuullekin, siitä on Muulin kanssa pelkästään etua.
On se vaan aika epeli tuo Muuli! Näyttää mun silmään vähän välinpitämättömältä hölkätessään ympyrällä, jopa hitaalta, ja sit kun haistaa rakosen niin jukupliude miten terävästi lähtee. Ja pukittaa! Olen ihaillut täältä sun blogista kaimani työskentelyä muulin kanssa ja hän tekee kyllä hienoa työtä hienolla asenteella. Ja ylipäätään nostan hattua tälle koko koulutukseen laittamiselle! Musta tuntuu että ns. tavisharrastajien kesken vallitsee olosuhde että kaikki tarttis itte osata ja avunpyytäminen olisi jotenkin noloa. Vaikka se juuri on fiksuutta, joka nostaa sekä hevosen että omistajan elämänlaatua ja pitää meidät hevostyöläiset leivässä! Arvostan myös sitä että näin avataan kouluttamisen sisältöä: se ei ole temppuja eikä rakettitiedettä, vaan osaamista, hevosenlukua ja tavallista työtä, toistoja, onnistumisia ja rajojen hakemista ja venyttämistä. Hyvä teidän tiimi!
VastaaPoistaMinusta on helpottavaa kun ammattilaisia on eikä tarvitse itse murehtia, että pilaanko eläimeni tänään vai vasta huomenna :D Annoin Muulin kasvaa rauhassa ja odotin oikeaa kouluttajaa ja sieltähän se vähän vahingossa tuli.
PoistaKoulutysprosesseista en ollut aiemmin juurikaan tiennyt. Tai siis tiesin että Sanna aloittaa ihan alusta, mutta että mitä ja missä järjestyksessä tehdään, oli vähän vierasta. Olisi myös ollut kamalaa jos Muuli olisi mennyt jollekin sellaiselle, joka ei kunnolla raportoi siitä, miten on mennyt! Okei blogi on ollut hyvä syy nyhtää raporttia, mutta onhan sitä muutenkin tosi kiva saada. Luin jotain hevosblogia missä hevonen oli koulutuksessa ja parin viikon välein tuli lyhyt videoklippi. Eihän siinä voi edes varmaksi tietää, onko hevosta ratsastettu!
Minulle on tosi helpottavaa kun Muuli on ollut Sannalla ja näen ja opin miten hän handlaa tilanteet ja opin joskus handlaamaan itsekin. Tuota ryntäilyä ei ehkö saada pois, mutta kuten Sanna sanoikin, sitä voi oppia ennakoimaan. Jos ehtii ennakoida, se on estettävissä. Ainakin melkein aina.
En ymmärrä miksei Muulia voi juoksuttaa pienemmässä tilassa näin aluksi? Nyt joka kerta kun se pääsee irti niin sama ryöstäytymismalli vaan vahvistuu ja vahvistuu. Kenttä puoliksi tai kolmasosaan parilla narulla ja juoksuttaa siinä niin kauan kunnes homma sujuu pikkurillillä. Sitä mukaan alueen suurentamista pikkuhiljaa. Se ei saisi päästä ollenkaan enää karkuun tai tämä tapa voi olla toivoton kitkeä pois. Miksi sitä edes pitäisi pystyä juoksuttamaan jos se kerta karkailee joka kerta? Juoksuta sitten irtona jos on ihan pakko juoksuttaa, muuten ei ollenkaan. Toki Sanna on oikeassa, tilannetta pitää ennakoida ja siihen reagoida sadasosasekunnin nopeudella tai muuten on pulassa.
VastaaPoistaPienempää tilaa ei ihan just tähän hätään ole ja eihän Muuli joka kierroksella lähde lapasesta. Toisella kerralla se sai vähän liikaa painetta ja lähti sen takia, eli kun itse handlaa tilanteen ja paineen, ei Muuli koe tarvetta lähteä.
PoistaToki Muuli näkee omia mörköjään myös ja ottaa lähtöjä edelleen ilman mitään näkyvää syytä. Pyöröaitaushan olisi todella ihana ja käytännöllinen, mutta sitä ei meidänkään tallilla ole. Pakko vain selvitä isolla kentällä. Sannan esimerkistä opin kuitenkin sen, ettei se kaada maata jos Muuli huitelee vapaana, haetaan se takaisin hommiin ja jatketaan. Tietenkin se saa aina hetken rauhan lähdettyään käsistä, mutta kun hommasta tulee sille tutumpaa ja rutiinia tulee enemmän, en usko että se kokee tarpeelliseksi poistua paikalta.
Irtojuoksutusvideota onkin luvassa seuraavassa viikkokoosteessa ja siitä tuleekin varmaan ihan säännöllistä jatkossa nyt, kun kentällä on portti.
Olihan siellä hyviäkin pätkiä. Mutta miten näyttää että satula nousee takaa ilmaan joka askeleella?
VastaaPoistaNiin oli :) Ja näit ihan oikein, satula ihan oikeastikin nousee takaa ilmaan. Se on aika yleinen vaiva muuleilla ja olenkin tässä juuri googlannut asiaan auttavia padeja. Tämä minun satulani on "muulirungolla", eli on astetta normaalia kapeampi, mutta se on silti liian leveä. Sen alla on edestä kohottava padi, mutta siinä ei ole niin paljoa fylliä kuin mitä vaikka Reinsmanin edestä korottavassa on.
PoistaJenkeissä jotkut käyttävät ihan hevossatuloita muuleillaan ja ne mallataan sopiviksi erilaisilla korjaavilla padeilla. Niitä olen tässä juuri googlaillut. Suurin osa korjaa takaa nousemisen kuitenkin kiristämällä takavyön jopa etuvyötä kireämmäksi, muulillahan ei takavyötä olekaan.
Mie oon kyllä ollut vähän siinä uskossa, että länkkäsatulat on aina vähän takaa irti, kun painoa ei ole kyydissä ja hevonen juoksee. Niissähän usein tuo kiinnityskin on etupainotteinen.
VastaaPoistaMuuli-ihmisistä osa käyttää näissä "central rigging"-vyötä, mutta mä en usko että se meillä auttaisi kun Muulin kroppa on päärynamallinen ja vyö valuu ihan luonnonlakien takia kainaloon. Jos siis vyö olisi keskellä satulaa, olisi satula pian ihan kunnolla sään päällä. Just toi ongelma on rungottomissa, jossa vyö tulee aikalailla keskele satulaa.
Poista