Muulin 17. ja 18. viikot koulutuksessa (karkailua, hieroja ja juoksutusta)

Oman elämän kiireistä johtuen niputin Muulin kaksi koulutusviikkoa samaan. Palaan normaalirytmiin heti tästä viikosta lähtien. Kuten kerroin jo aiemmin, Muulin hakupäivä on sovittu, se palaa etelään heinäkuun alussa. Käyn sitä tässä välissä kerran katsomassa, kesäkuun alussa ja vietän Sannan luona muutaman päivän silloin, kun haen sen. Huom, minä, ajan pikku-een vielä ennen heinäkuuta.

Viikolla 17 Muulin kalenteri näytti tältä:

Maanantai VP.
Tiistai VP.
Keskiviikkona kentällä hommia, voltteja ja taivuttelua käynnissä. Selkäännousussa oli jännittynyt, muuten ok.
Torstaina kentällä alkuun käyntiharjoituksia, taivutuksia jne ja Muuli olikin ollut parempi kuin edellispäivänä. Kentän jälkeen Sanna suuntasi Muulilla maastoon ja se meni ok paitsi pelästyessään vierestä lentoon lähteviä sorsia, jolloin Muuli oli näyttänyt köyrypukkilaukkaa. Maastoreissun kääntöpaikalla Muuli ei olisi halunnut lähteä takaisin kotiin päin.
Perjantaina kentällä vielä käyntijuttuja, taivutuksia, väistöjä ja voltteja. Oli kytännyt lehmiä. Sen jälkeen vielä maastoon ja Sanna kävi kahlaamassa metsäautotiellä. Muuli oli mennyt hienosti!
Lauantaina VP.
Sunnuntaina VP.

Perjantailta Sanna lähetti kuvan ja pari videota.

Viikolla 18 Muulin tallivihko näytti seuraavanlaiselta:

Maanantaina Sanna juoksutti ja ratsasti Muulilla, samoja juttuja kuin edellisviikolla. Muuli oli kytännyt tosi paljon kentän toista päätyä. Paljon ravivoltteja ja pehmeyden hakemista, Muuli oli jopa hionnut kevyesti.
Tiistaina Muuli sai juoksutusta pelkopäädyssä, oikea puoli oli jäykempi. Selkäännousussa oli kännittynyt ja jännittyi välillä muutenkin. Sanna kävi Muulilla maastossa samalla metsäautotiellä ja ravasikin. Homma oli mennyt hyvin, paitsi että Muuli ei suostunut pysähtymään kun Sanna oli kääntämässä sitä takaisin kotiin päin. Myöhemmin tiistaina Muuli oli karannut tarhasta, siitä video alla.
Keskiviikkona hieroja kävi hieromassa Muulinkin.
Torstaina Sanna ratsasti kentällä. Käynnissä ok, ravi aluksi ok kunnes Muuli alkoi kyttäyllä samaa kentän päätyä. Selkäännousussa oli ongelmia. Muuli oli ollut todella jäykkä, eikä halunnut myödätä oikealle puolelle.
Perjantaina VP.
Lauantaina olikin juoksutuspäivä ja suussa kolmipalakuolain, Turtle Top with Flex, jonka pitäisi suunmittauksenkin mukaan Muulille soveltua. Sanna käytti apuna avo-ohjiaan kiristäen sisäohjaa sen verran, että Muulille tuli kuolaimeen painetta.
Sunnuntaina juoksutus jatkui samaan tapaan ja Muuli tajusikin homman idean edellispäivää paremmin. Näistä on video alempana postauksessa.

Alla on pari yhdistettyä klippiä siitä, mitä tapahtuu muuleille, jotka karkaavat mutatarhoista.


Muulin tarha on tallin kuivin, mutta kun Sannan toinen hevonen sai rivin, ylennettiin se kuivaan tarhaan ja Muuli pääsi takaisin Dancerin kanssa, mutta mutatarhaan. Muuli ei ole Suomessa koskaan mutatarhassa ollutkaan, ensin Tukkilassa se asusti isossa pihattotarhassa, jossa oli aina myös kuivia kohtia ja meillä kotitallilla on hyvät hiekkatarhat, jotka upottavat korkeintaan puoleen kavioon. Muta ei todellakaan ole Muulin mieleen.

Se kuulemma päivystää tarhan kuivassa osassa eikä edes tule syömään, jos heinät ovat muta-alueella. No omia valintoja. Onneksi aurinko alkoi nyt paistaa Sonkajärvelläkin ja Muuli pääseekin metsätarhan puolelle.

Hieroja, Hanna Lappalainen, ei löytänyt Muulista mitään sen suurempia jumeja. Jotain häikkää oli lavan alueella molemminpuolin ja lantiossa vasemmalla puolella. Selässä ei ollut mitään.

Muuli sai viikonloppuna kuolaimet suuhunsa ekaa kertaa Sannalla ollessaan. Bosal on hyvä kapine mutta... jos Muuli ihan kunnolla vänkää vastaan, rikkoo bosal sen ihon leuan alta. Ja kun iho on rikki, ei Muuli todellakaan taivu.

Olen itsekin saanut ihon rikki samasta paikasta montakin kertaa ihan tavallisella turparemmillä. Kerran huomasin messujen jälkeen, kuinka nahka oli jäänyt turpikseen kiinni. Olin palkannut Muulia tietenkin runsaasti kauralla ja sitä syödessään sen leuka oli hankaantunut rikki turpista vasten. Turpis oli vain näön vuoksi ja se oli niin löysällä kuin mahdollista, silti näin pääsi käymään. Muulilla ei tietenkään ratsastettu eikä kuolaimiin kohdistunut juurikaan painetta Muulia taluttaessa. Iho leuan alla vain tuntuu olevan tosi herkkä.

Kuolaimilla pystyy hienosäätämään paremmin ja Sanna otti vanhat hevosenkoulutusoppinsa käyttöön Muulin taivuttelun suhteen. Itse olen Vepsän ohjeistamana tehnyt samaa jo aiemmin, mutta en niin kovin paljon enkä systemaattisesti. Ja toki pelkäsin silloinkin koko ajan isoa paskamyrskyä, mitä ei ihme ja kumma koskaan tullut.

Sannan kanssa ollaankin jännitetty että milloin sitä shitiä oikein alkaa tippua. No nyt viimeistään pitäisi tulla, koska naruriimusta ei pitäisi juoksuttaa, apuohjia ei pitäisi olla ja ympyrällä liikkuminen on muulille erittäin epäluonnollista ja sen jalat menevät rikki ennemmin tai myöhemmin. Mainittakoot juoksutuspäivistä, että kestoltaan ne ovat olleet noin 30 minuuttia ja suuntaa on vaihdettu välillä.

Kukkahihhuleille tiedoksi, olisin Muulin enemmän kuin mielelläni vapauttanut luontoon jo monta kertaa mutta kun sekin on Suomessa eläinrääkkäystä!

Kentällä on porttikin nykyään! Ei lähde Muuli kylille huitelemaan.

Muulin tarhan juoma-astia sijaitsee muta-alueella, Muuli EI voi juoda sieltä.

Sanna kokeili garrochaa Muuliin, ainakaan maastakäsin ei ollut mitään reaktiota. Jännä nähdä miten selästä.