Historiallisen ratsastuksen SM-kilpailuja seuraamassa (+vlog)

Satuin olemaan vapaalla, kun täällä Järvenpäässä Ainossa järjestettiin historiallisen ratsastuksen SM-kilpailut. Järjestäjänä oli Historiallisen ratsastuksen seura, joka on SRL:n alainen ratsastusseiura ja edistää nimensä mukaisesti historiallista ratsastus- ja hevosmiestaitoa.

En ollut paikalla koko päivää, mutta katsoin Skill at Arms-luokista vaativimman. Siinä on tuhottoman paljon eri tehtäviä tehtäväradalla ja tuomari arvioi tehtävien teknistä suorittamista että ratsastusta. Ratoihin voit tutustua täällä. Kouluratsastuskin on alkujaan ollut sotilaiden harjoittelua sotatanteretta varten. Jaakko Nuotio kertoi luokan lämmittelyn lomassa lajin historiasta ja esimerkiksi avotaivutus ja pohkeenväistö ovat tärkeitä liikkeitä sotimistilanteessa, tai olisivat olleet, jos hevosia olisi oikeasti käytetty lähitaisteluissa.

Sodissa ei käytettykään raskaasti armoroituja sotahevosia?

Postausta tarkennettu seuraavien kappaleiden kera 28.5.2018

Blogin pitkäaikainen lukija, suuri aasien ystävä ja historianörtti Sari Toivola selvitteli Muuliblogin lukijoille hevosten käyttöä entisajalla. Lähteenä tomi Hannele Klemettilän kirja Federicon haukka ja muita keskiajan eläimiä. Kirja on ilmestynyt 2013 ja sen on kustantanut Atena Kustannus.

Keskiaikaisista sotahevosista puhuttaessa näemme sielumme silmin kohti vihollisten rintamaa laukkaavia ja hevosen selässä urheasti taistelevia ritareita. Ratsuväkeä onkin totuttu pitämään merkittävänä osana keskiajan sodankäyntiä, mutta oletus ratsuväen ja sotahevosten valtavasta merkityksestä keskiajan sodankäynnissä ei nykytiedon mukaan todennäköisesti pidäkään paikkaansa.

Siitä huolimatta, että kallis ja pitkälle koulutettu hevonen kuului kiistatta jokaisen keskiaikaisen ritarin perusvarustukseen, sen rooli varsinaisessa sodankäynnissä lienee ollut luultua pienempi. Keskiajalla sodankäynnin pääpaino oli pitkissä piirityksissä, joissa ratsusotilailla ei luonnollisestikaan ollut mahdollisuutta päästä ratkaisevaan rooliin. Kenttätaisteluita oli vähän ja ritareiden merkitys niiden ratkaisemisessa oli niin ikään suhteellisen vähäinen. Tämä tarkoitti sitä, että arvokkaiden ja pitkälle koulutettujen sotahevosten käyttö painottuikin varsinaisten sotatilanteiden sijaan turnajaisiin.

Turnajaiset olivat järjestettyjä taistelunäytöksiä, joiden tarkoituksena oli toimia viihteen ohella myös sotaharjoituksina. Turnajaisissa järjestettiin kaksintaisteluita niin ratsain kuin jalkaisinkin ja niihin kuului myös ryhmätaisteluita. Turnajaisten merkitys sotataitojen harjoittelussa on kuitenkin osoittautunut verrattain vähäiseksi. Useat ristiretkien kaudelta peräisin olevat esimerkit ovat osoittaneet, etteivät turnajaistaktiikat useimmitenkaan olleet sovellettavissa todellisiin sotatilanteisiin. Sydänkeskiajalta on löydetty merkkejä niin tappioita jalkaväelle kärsineistä ratsujoukoista kuin paikalle ratsain saapuneista ritareistakin, jotka laskeutuivat alas hevosen selästä taistellakseen jalkaisin. Joitain esimerkkejä toki löytyy myös sellaisista tapauksista, joissa turnajaisissa opituista tekniikoista ja liikkeistä on ollut selkeää ja jopa ratkaisevaa hyötyä todellisissa sotatilanteissa, mutta itsestäänselvyytenä sitä ei voitane pitää.

Keskiaikaisten sotahevosten koulutukseen panostettiin paljon aikaa ja rahaa. Nopeiden ja tarkkojen liikkeiden, sekä ihmisen ja hevosen välisen saumattoman yhteistyön huippuunsa hiominen edellytti satojen tuntien harjoittelua. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, sotahevosten ensisijainen paikka ei lopulta ollutkaan sotatantereella vaan turnajaisissa, joissa ritarit hevosineen pääsivät esittelemään taitojaan hurraavan yleisön edessä.

Jaakko Nuotio, joka voitti myös tämän kyseisen luokan.

Keskiajalla turnajaishevoset suorittivat tuosta noin vain levadet sun muut, mutta niitä ei nykyään näillä Skill at Arms-radoilla tarvita. Luokassa oli yksi tuttu osallistuja, Herajoen ratsastuskeskuksen omistaja Pirjo Tani-Koivula. Tiedän Pirjon kisaavan myös Working Equitationissa, joten kysyin miten lajit eroavat toisistaan. Pirjo vastasi, että kun WE:ssä hevosen suoritus ja puhtaat liikkeet ovat pääosassa, on tässä historiaratsastuksessa enemmän painoa tehtävien suorittamisella. Hetkinen, siis jopa Muuli voisi pärjätä tässä, koska WE-radoille siitä ei koskaan ole. Onneksi kummallakaan radoilla ei ole sauvakäveleviä ihmisiä, pelkästään härkää, villisikaa ja peitsiä.

Noin muuten lajit näyttivät melko samanlaisilta, paitsi että Skill at Armsissa oli melkein koko ajan ratsastajalla kourassaan joko peitsi, keihäs tai miekka. Hevosta piti näinollen ohjata yhdellä kädellä, tosin tämän tason hevoset olisivat ratsastettavissa myös pelkällä istunnalla.

Tässäkin lajissa on siis etua, jos hevonen on rodultaan PRE tai lusitano, joka kokoaa jo luonnostaan ja on sen takia nopea kääntyjä.

Historiallisen ratsastuksen seura kertoo nettisivuillaan vielä, että hyvin koulutettu hevonen oli todella kallis ja siitä pidettiinkin erinomaista huolta.

Ratsastajat ja toimihenkilöt olivat pukeutuneet tyylikkäästi keskiaikaisiin vaatteisiin. Katsomassani luokassa yhdellä ratsastajalla oli ratsastuskypärä, muut menivät ilman. Hevosten varusteet olivat upeita! Suosittelen ehdottomasti tutustumaan lajiin ainakin katsojan roolissa. Uskoisin että tämä uppoaa myös perheen kaksilahkesiiin, on nimittäin todella paljon katsojaystävällisempää kuin esteratsastus tai koulunylpytys!

Tapahtuman virallisena kuvaajana oli Tiia Tahvanainen, mutta yritin tosi kovasti saada jotain aikaiseksi omalla kamerallani. Ei ollut helppoa. Videolta näkyy meihinki ehkä helpommin.

Näiltä tyypeiltä katkottiin päät.

Tämä on lempikuvani tältä päivältä.
Siinä lähdetään alkutervehdyksestä suorittamaan.

Pirjo Tani-Koivula ja Xenon tulivat toisiksi.