Kyllä kiitos kotimaiselle käsityölle! Esittelyssä maailman ihanimmat aasitossut

Pidän käsitöistä. Tekisin niitä itsekin, ellen olisi niin laiska kuin mitä olen. Ompelisin verhot ja lyhentäisin lahkeet, ellei anopillani olisi paljon siistimpi ompelujälki. Tiedän, miten paljon käsitöihin menee aikaa ja kuinka vähän niitä osataan arvostaa. Siis maksetaan vain langat, just ja just, mutta käytetystä ajasta ei olle valmiita maksamaan. Okei, maksoin just työkaverille vain langoista, kun hän teki minulle kahdet ratsastustumput.

Kotimaisen käsityön siivellä ratsastelee kuitenkin kaikenlaisia tuotantoja. Ihan kuin sen varjolla, että on kotimaista työtä, voisi tuottaa millaista ompelujälkeä tahansa? Jouduin melko hiljattain reklamoimaan ja palauttamaan aika kalliin mittatilaustuotteen. Odotin saavani sen hinnalla todella korkealaatuista ompelujälkeä. Tai ainakin parempaa, kuin mihin itse pystyn seiskan käsityöllä. No en saanut, joten tuote lähti takaisin myyjälle.

Jonkin aikaa kirosin kaikki käsityöläiset helvettiin, kunnes Instagramissa #naisyrittäjiensomehaaste-kamppiksessa tuli vastaan alla oleva kuva. Tiesin heti, että noi mun on saatava. Eikä suinkaan hevosena tai koirana, vaan tietenkin aasina.

Tossut tilattavissa nyt verkkokaupasta😀https://www.marianikkila.net/tuotteet.html?id=49659/ #suomalaistalampaanvillaa #käsintehtysuomessa #heppahommia #niksulandia #naisyrittäjiensomehaaste

A post shared by Niksulandia (@niksulandia) on Mar 9, 2018 at 4:38am PST

Laitoinkin pian Niksulandian Marialle sähköpostilla tilauksen. Piti saada aasitossut nahkapohjilla koossa 36. Aasilla oltava valkoinen turpa ja mustaa korvien päässä. Moni ei ehkä ole huomannut, mutta harmailla aaseilla on tosiaan mustaa korvien päässä ja korvien taustoissa.

Maria otti haasteen vastaan ja lähetti jossain kohtaa tossuista kuvan. Vielä nahkapohjat alle ja tossut mulle postiin. Maria laittoi vielä messiin virkkaamansa aasifiguurin. Olin ajatellut, että se on pikkuinen, mutta sehän oli huisin iso! Siis sellainen A4-paperin korkuinen! Se pääsi paraatipaikalle hyllyyn muiden aasipehmojeni joukkoon. Kyllä, näin 32-vuotiaanakin on ihan okei ostaa aasipehmo, jos sellaisen jossain näkee.

Tossut pääsivät tietenkin heti testiin. Koeajoin niitä myös töissä yhden päivän. Teen siistiä sisätyötä, joten kovin rankassa kulutuksessa tossut eivät olleet. En kehdannut jättää näitä työtossuiksi, tai tulisi toinenkin hullun leima otsaan. Suurin osa työkavereista ei luultavasti tiedä, että minulla on muuli. En ole myöskään kovin isoa meteliä asiasta pitänyt, mutta en kielläkään jos asia tulee puheeksi.

Yksi työkaverini, jonka värväsin ottamaan tossukuvia, esitteli minut toiselle jotenkin näin "Siis Kaisahan on Aasiyhdistyksen puheenjohtaja, sillä on oma muuli ja tosi suosittu muuliblogi ja nyt sillä on nää tosi hienot aasitossut!" Itse olin siinä että nooooh, otetaan ne kuvat vaan.

Nämä kaksi kuvaa: Maiju Pieskä

Aaseilla tutkat päällä

Villa on jämäkkää ja paksua ja tossut vaikuttavat pitävän muotonsa jatkossakin.

Tossujen aukko, siis se, mistä jalka laitetaan sisään, on tosi iso ja väljä ja aluksi pelkäsin että ei nämä pysy jalassa ollenkaan, mutta sukan kanssa pysyvät vaikka jalkaa ravistelee. Paljain jaloin tossutellessa on varpaita hieman rapuissa kipristeltävä. Kehitysehdotukseksi antaisin tämän aukon pienentämistä hieman, jos käyttäjä on hyvin pienijalkainen.

Kissat ovat ottaneet tossut hyvin vastaan. Kissathan yleensä kiihottuvat kovasti lampaanvillasta (huom, kotimaista lampaanvillaa) ja olen testannut kissakestävyydenkin. Toinen on hieman nuhjuuntunut käsittelyssä, mutta saan tossun fiksattua neulahuovutusneulalla. Ja kyllä, oli ihan oma syyni, että olen antanut kissan raadella tossua. Uutena nämä eivät olleet yhtään nuhjaantuneet.

Aasien korvat ovat hauskat. Välillä ne ovat pystyssä ja pian luppakorvina ja sitten taas pystyssä. Elävät ihan omaa elämäänsä. Korvat ovat tossuissa tiukasti kiinni.

Kuvassa mukana myös Marian tekemä aasi-poniini. Tähän kuvaan tuli jostain syystä tosi oudot ja tunkkaiset värit. Muissa kuvissa tossut ovat lähempänä oikeaa väriään eli ne ovat tuollaiset harmaan rusehtavat.

Nämä ovat ehdottomasti uudet suosikkituotteeni ja hiihtelen ne jalassa aina kotona! Kun ne ottaa pois jaloista, tuntuu jaloissa inhottava kylmyys! Nopeasti ne tottuvat huopatossuihin.  Nahkapohjat lisäävät kestävyyttä.

Voiko näitä ylistää edes riittävästi?

Hintaa heppatossuilla on 45 euroa tai 57 euroa. 57 eurolla saa ne nahkapohjat, jotka minullakin on. Postimaksu on 5 euroa. En saanut tossuista alennusta näkyvyyttä vastaan, mutta miten voisin näin hienot tossut pitää piilossa?

Otin myös asiakseni kuvata kaikki sisällä olevat aasiasiat (älkää kysykö, paljonko niitä on autotallissa) ja kirjat ja esittelen ne mitä pikimmiten. On ihan ok olla 32 ja omistaa hyllyllinen aasipehmoleluja. Vai pitäisikö käydä ilmoittautumassa Kelliksellä?

Tästä myyjän kotisivuille.

Ja tässä vielä kuvia.

Kun kuitenkin kysytte, niin kuvassa on kaksivuotias mustahopea abyuros Stinde, Taiga-Kissat Silver Miio. Se on rek, rok, mad, leik ja ulkoilee valvotusti aidatulla pihalla.