Olimme sopineet Sannan kanssa jo aikoja sitten, että 18.3. on se kovin tärkeä päivä, jolloin saapuisin katsomaan Muulia ensimmäisen kerran. Ei olisi ollut mitään järkeä mennä aiemmin rapsuttelemaan, kun selkään ei olisi kuitenkaan minun kannattanut kiivetä. Tässä oli myös yksi deadline Muulin koulutukselle, siitä piti saada sen verran maastovarma, että pääsisin sen selkään, kun se on käsimuulina Sannalla.
Sanna valmisteli Muulia koko viikon. Alkuviikosta hän kävi sen kanssa ensimmäisen kerran maastossa itse yksin ratsastaen. Muuli oli mennyt hyvin, mutta yhden pihan kohdalla se oli kytännyt tuulessa heiluvaa pressua, joka piteli aloillaan moottorikelkkaa. Muuli oli pitänyt koko ajan silmällä pelon aiheuttajaa ja askel kerrallaan puhisten se oli talon ohittanut ja jatkanut matkaa.
Sain tuolta reissulta pienen videonkin, jonka julkaisin blogin Facebook-sivulla, se sai yllättävän paljon katselukertoja ja tykkäyksiä! Mun ensireaktio tähän videoon olu että "etkö sä yhtään aattele mitä sun puhelimelle voi käydä!"
Muulilla oli toki ratsastettu myös kentällä ja se kävi maastossa myös käsimuulina.
Jälleennäkeminen Muulin kanssa ei enteillyt hyvää. Kun menin sen tarhaan, se poisui heti paikalta eikä todellakaan antanut koskea. Se vain puhisi kauempana sieraimet suurina. Sannalta sain pienen leipäpalan ja kun Muuli oli syönyt sen, oltiin taas bff.
Muulilla oli olkea tarjolla ja olinkin tosi iloinen siitä! Sanna huolestui, että onko Muuli kamala ihrapallo, mutta minusta se oli ihan hyvässä lihassa oleva. Muulilla on käytännössä vapaa olki ja se myös syö sitä. Toki se saa vähän heinää sen lisäksi. Tällainen ruokavalio sopii Muulille erinomaisesti. Lisäksi se saa nyt vielä Blue Chipin Nativea säkin loppuun ja sen jälkeen uutta aasirehua. E-vitamiinia se saa kaksi painallusta päivässä. Yksinkertaista.
Sannalla oli suunnitelmana, että lähdetään samantien maastoon. En ehtinyt siinä juurikaan empiä, kun Muuli ja Dancer oli varustettu ja lähdettiin kenttää kohti. Muuli sai päähänsä sidepullin, koska sen alle pystyi jättämään naruriimun. Bosalin kanssa se ei onnistu.
Mervi kuvasi meille ystävällisesti videot kentältä ja Sanna riskeerasi taas puhelimensa hyvinvointia ja otti pätkän maastossa.
Onhan minun myönnettävä, että se oli aika kuumottavaa ja jännittävää. Tuon vaquerosatulan jalustimet olivat lyhimmillään ja silti tuntui siltä, kuin olisin osunut niihin vain varpaillani. Fenderit ovat myös tosi jäykät, jos halusin pitää varpaat menosuuntaan, oli mun oikeasti nähtävä vaivaa siihen. Jalustin siis käänsi jalkaterää sisälle.
Mentiin Sannan arvion mukaan noin 4 kilsan maasto, ensin tietä toiseen suuntaan ja samaa tietä takaisin. Alussa Muuli tuntui siltä, että se oli kovin hämillään selässä olevasta ratsastajasta. Että ketä sen kuuluisi siinä kuunnella, minua selässä vai Sannaa, joka piti narusta. Sanna sai Dancerilla blokattua Muulin matkan, jos se yritti mennä ohi, ja jos se pääsi ohi, tehtiin pyörähdys ja Muuli oli taas takaviistossa.
Kokeiltiin raviakin, siinä Muuli alussa kiihdytteli, mutta huh, ei tuntunut siltä, että olisi lähtenyt lapasesta, kiihdytti vain. En tiedä mitä Sanna oli sen raville tehnyt, mutta noin tasaista ravia se ei kyllä kotona mennyt. Aasiratsastajat tietävät mitä tarkoitan, kun ravi on sellainen, missä ei edes voi keventää. Se on sellaista mukavaa matkaratsun ravia.
Maastoilun jälkeen Dancer pääsi takaisin tarhaan ja Muulille vaihdettiin Bosal. Mentiin kentälle ja Sanna näytti vielä, mitä kaikkea on tehnyt Muulin kanssa. Mervi hoiti videointipuolen ja mä otin kuvia.
Selkäännousut eivät tällä viikolla ole olleet enää pyörimistä, vaan Muuli seisoo kiltisti paikoillaan, toki silti taivutettuna. Läpimurto tapahtui, kun Sanna alkoi palkita sitä leivällä selkäännousussa. Nyt Muuli seisoo ja odottelee leipää.
Käynnissä Muuli kääntyi ja taipuikin jo hienosti. Sanna kääntää niin, että ensin näyttää ohjalla suunnan, sitten toinen ohja vastakkaiselle kaulalle ja sitten ulkokyljelle pohjetta. Nämä on näytetty paljon selkeämmin videolla
Tekstitin videon ensimmäistä kertaa YouTubessa, joten jotenkin videoon saa klikattua suomenkieliset tekstit päälle. Mobiilissa onnistuu niin, että klikkaa videon päällä tai yläpuolella olevia kolmea pistettä ja valitsee tekstitykset - suomi.
 |
| Todiste siitä, että Sannakin antaa leipää Muulille. |
Ravissa Muuli ei taivu ihan niin hyvin, mutta ei taistele kovasti vastaankaan. Kyselee vain, että onko pakko. Pysäytykset "wooou" ja peruutukset menivät hienosti. Väistö onnistui aitaa vasten pari askelta kerrallaan. Muulista ei mitään dressagemuulia ole (vielä tässä koulutussessiossa) tulossa, mutta väistöstä on maastoillessakin hyötyä.
Puhuimme laukasta sellaista, että se saa tulla itsekseen jos tulee, mutta Sanna ei sitä aktiivisesti sieltä treenaa. Muulin olisi tärkeintä toimia käynnissä ja ravissa ja laukassa sitten joskus. Luulen, että kun sillä ratsastaa enemmän, niin yhden kerran se nostaakin laukan ihan tuosta noin vain kentällä tai maastossa. Sillä on kuitenkin laukassakin ratsastettu, joten sen ei pitäisi saada siitä mitään paskahalvausta.
Muuli oli koko lyhyen ratsastussession ajan tosi levollinen ja rauhallinen eikä ollut sinkoamassa mihinkään. Oli tosi hienoa nähdä livenä, miten hienoa työtä Sanna on tehnyt Muulin kanssa, ja tulee vielä tekemään. Itse en olisi rehellisesti sanoen koskaan päässyt tuohon pisteeseen. Tietenkin Muuli on tässä koko ajan myös aikuistunut, joten ehkä kaikki sinkoilu olisi jäänyt jossain vaiheessa itsestään pois, mutta ei ole kovin mielekästä pitää Muulia täysihoidossa ja odotella, jos se aikuistuisi joskus. Muuleistahan sanotaan, että ne muuttuvat aikuisiksi vasta kymmenvuotiaina. Tässä on enää viisi vuotta odoteltava.
Koska olimme jo maastoilleet ja Muuli näytti todella valmiilta, ei ratsastussessio kestänyt pitkään. Kuvaussessio ratsastuksen jälkeen sen sijaan kesti. Mutta siitä tulikin hyviä kuvia!
Raspasin vielä Muulin kavioita lyhyemmiksi. Ne olivat kasvaneet pituutta, mutta kaviokulma oli jälleen pysynyt ihan oikeanlaisena, joten hinkutin kavioita vain lyhyemmiksi. Niissä oli aika paljon otettavaa, joten raspi sanoi jossain kohtaa itsensä irti, tai sitten omat voimat ehtyivät. Sovittelin kavioihin myös Flex Hoof Bootsien koon 100 sovituspahvia, mutta se oli minusta kuitenkin liian pitkä vastavuoltuun kavioon, joten pyysin, jos saisin sovituspalan myös koosta 90. Olin mitannut kaviot viime kesänä ja tullut silloin siihen tulokseen, että koko 100 olisi oikea. Jos 90 on liian nakki, tilaan tietysti isomman koon.
Kuten eräässä taannoisessa ostospostauksessa kerroin jo, olin ostanut nahkaisen blingiäkin sisältävän riimun Muulille. Mallailin sitä sen päähän ja se olisi voinut olla hieman isompi, mutta tarpeeksi sopiva kuitenkin. Se on isoimmilla säädöillä Muulin päässä.
Näin juuri facebookissa videon, jossa oli opetettu hevonen nostamaan hanska ratsastajalle. Aloitin sitä siis Muulinkin kanssa. Heitin rukkasen tarhaan ja odotin, että Muuli nostaa sen. Koska olen tehnyt sen kanssa paljon nostotehtävää erilaisilla asioilla, ei se kauaa empinyt ja nosti hanskan. Pääsin siis heti palkkaamaan sitä siitä, että se nosti hanskan. Muussa tapauksessa olisin joutunut aloittamaan ihan alusta, eli siitä, kun se katsoo hanskaa, nuuskii hanskaa, koskee huulilla jne.
Hanska tuli kuolaiseksi, mutta en silti lyhyen koulutussession aikana saanut pidennettyä aikaa, jonka Muuli pitää hanskaa suussaan. Tämä on mun ongelma monessakin asioissa, osaan opettaa perusteet, mutta kun temppu pitäisi viedä pidemmälle, en enää tiedä, miten pitäisi toimia.
Opettaessani kissaa soittamaan soittokelloa jumahdin pitkäksi aikaa siihen, että se kyllä koski kelloon, mutta ei painanut kellon nappia. No sitten pääsin pari kertaa nappaamaan oikean toiminnon ja palkkaamaan ruhtinaallisesti.
Kuvasin hanskan nostelusta pienen pätkän Instagramiin.
Ja sitten pari muuta juttua
Hietaniemen tilalla on nyt oma Instagram-tili, käyppä ottamassa seurantaan! Sinne on varmasti tulossa kuvia ja juttua Muulistakin vielä tulevaisuudessa.
Ja Muulin poikaystävä Ken on myynnissä, sen myynti-ilmoituksen näet tässä. Sitä on säästeliäästi mutta hyvin ratsastettu. Sanna menee sillä kentällä ja maastossa.
Oi super! Muuli on edennyt nyt kyllä tosi hienosti!
VastaaPoistaÄlä!! ja kun tämä maastoreissu oli vielä aika kuumottava, niin viikkoa myöhemmin kentällä Muuli tuntui jo tosi turvalliselta :) Ja vaikka sillä oli oma tahtoa kulkusuunnasta, ei se vetänyt hernettä nenään, kun ohjasin sen sinne mihin halusinkin :)
Poista