Muulin 12. viikko koulutuksessa 2/2 (minä ratsastamassa kentällä)

Jaoin tämän koulutusviikon kahteen (itseasiassa kolmeen) postaukseen. Ensimmäinen osa käsitteli vain Muulin klinikkakäyntiä, kakkososa Sannan ratsastusta lauantaina ja tämän postauksen pyhitin kokonaan itselleni.

Olin siis Sannalla toisenkin yön kyläilemässä nyt maaliskuussa Rukareissun yhteydessä ja tällä toisella kerralla ratsastin sekä Sannan Dancerilla (video tulossa myöhemmin, ei ehtinyt tähän hätään), että Muulilla. Dancer oli tosi kiva ja erittäin kuuliainen ja juuri sopivan kokoinen. Ihan kuten Muulikin.

Mutta siinä Dancerilla ratsastaessani huomasin, miten vammaiset jalat mulla on. Kun vasen jalka on sisäjalkana, se ei millään pysy jalustimessa, vaan koukistuu polvesta. Jalustimet olivat vielä tosi pitkät tottumattomalle tappijalalle, joten ratsastin laukat ilman jalustimia.

Kannattaa muuten kiinnittää huomiota kuviin, Dancerin kuvat on otettu Sonyllä (Sony Alpha A5000) melkein kaikki muut kuvat Canonilla (Canon Eos 600D, 50mm 1.4).

Sitten Muuliin.

Hain sen tarhasta (Sanna heitti ne aamulla pihalle ja antoi mun nukkua, mahtavaa!), harjasin ja varustin. Sovittelin sen kavioihin myös Vainikan aitan Flex Hoof Bootsien pahvilätkät kokeillakseni, kumpi koko sopii. Olin aiemmin saanut jo lätkän koosta 100, mutta se tuntui vähän reilulta, joten pyysin sovitukseen myös koon 90. Se taas oli selkeästi liian pieni, joten valinta oli helppo. Laitoin heti alkuviikosta bootsit nastoineen tilaukseen, ne menevät suoraan Sannalle. Pääsevät sitten maastoon.

Muuli todettiin klinikalla aika painavaksi, joten ensimmäinen vaihe oli leikata sen harja pois. Sillehän ei viime talven kasvatuksen tuloksena kasvanut mitään pitkää tukkaa, vaan harja tippui itsestään kesällä pois talvikarvan kaverina. Se sai siis lähteä. Samalla sen häntä letitettiin quartertyyliin.

Rakennekuva pitkästä aikaa. Tyylikkäästi lumisateessa ja alamäkeen. Tässä kohdaa oli tukasta jo päästy eroon.

Katseltiin hieman bosalia, Muulille sopii mainiosti Sannalla oleva koko. Se on paksuudeltan 5/8 ja pituutta sillä on 29 cm. Jos Muulista tosiaan tulee maastomopo, niin se saa samanlaisen.

Muuli oli jälleen "kesympi" kuin eilen. Kehtasi uhmata minua syöden maasta heiniä (okei, annoin sen, koska tiedän ettei Sanna anna ja etten ehtisi pilata sitä vaikka yhden päivän antisinkin) ja kävellä vähän turhan reilusti sinne, mihin itse halusi.

Kentällä vähän juoksutin/maastakäsittelin sitä. Se reagoi hyvin, eli kuten kotonakin ja tuntui kevyeltä. Okei, raviin se ei siirtynyt niin napakasti kuin kotona, mutta mä vähän säästelin sitä, kun kenttä oli lumen alta tosiaan hiukan liukas.

Mervi hoiti videointipuolen, jotta Sanna pystyi pitämään minulle tuntia. Sanna otti tosin järkkärillä upeita kuvia meistä!

Instahetki

No miltä se Mullukka tuntui? Selkään pääsin hyvin, sen jälkeen oli pientä piruettia, mutta ei pahasti. Ratsastaessa se tuntui tottuneemmalta kuin kotona, eikä esimerkiksi säpsähtänyt jokaista jalan liikettä. Se oli siis hyvällä tavalla turtunut pohkeisiin, mutta ei toki liikaa. Ohjasotteita sai ottaa, eikä Muulilla mennyt hernettä nenään. Se peruutti ällistyttävän herkästi, ja pysähtyi. Noissa asioissa oli kotona ongelmaa, siis selkäännousun lisäksi.

Mieleltään se vaikutti rennolta, vaikka jotain hieman kyttäilikin. Yhdessä kohtaa se oli lähdössä oikealle, minä vasemmalle, joten vasemmalle mentiin. Se kohta videolla saattaakin nostaa kukkahattuilijoiden niskakarvat pystyyn, mutta pyydän huomioimaan, miten hyvin Muuli kääntyi loppuvideon aikana.

tämäkin kuva Sonyllä

Tein rollbackeja aidan kautta, siinä Muuli joutuu ottamaan painoa hieman takajaloille. Siis jos sen tekee oikein, minun rollbackini olivat lähinnä napakäännöksiä.

Sanna huuteli ohjeita kentän keskeltä ja minulla oli haasteita pitää Muuli pois keskeltä. No, edellispäivänä Muuli kampesi kovasti minun luokseni, kun kuvasin keskeltä kenttää.

Muulin on hyvä tottua siihen, että joku on keskellä. Toivottavasti se joku on jossain kohtaa ratsastuksenopettaja, mutta todennäköisemmin se on kuvaaja. Kuvaamiseen Muuli on tottunut todella hyvin, se tajuaa että silloin seistään paikoillaan ja näytetään hyvältä.

Jos jonkun asian Sanna on saanut Muulin päähän iskostettua, niin paikoillaan seisomisen. Ainoastaan ihan ratsastuksen alussa se ei vielä tule Muulin selkäytimestä, mutta myöhemmin ratsastuksen aikana kyllä. Se seisoo aivan paikoillaan eikä lähtenyt kertaakaan omin lupineen liikkeelle. Alkaako siitä siis tulla esiin aasimaisempia piirteitä? Aasithan mielellään säästävät energiaansa, eli jos saavat valita, seisovat paikoillaan.

Kokeilimme väistöä puomin päällä ratsastajan kanssa. Lauantaina selässä oli Sanna ja minä palkkasin ja sunnuntaina toisin päin. Muuli saattoi ehkä tehdä väistön pohkeen vaikutuksesta, mutta ihan satavarma en ole. Kyllä siinä oli palkkaajalla aika iso rooli myös. Muuli ei myöskään mielellään poistunut puomin luota, se tajusi heti että puomiin liittyy herkkuja.

Ensi kerralla sitten neljä puomia neliöön ja kun sen kokonaan väistää, on herkkunsa ansainnut. Nyt mentiin vain muutama askel kerrallaan puomilla edestakaisin.

Myöskään tämä video ei ehtinyt nyt tähän "lähtöön", mutta lisätään tähän myöhemmin.

En vielä uskaltanut tulla alas heilauttamalla jalan Muulin kaulan yli, mutta hienosti se seisoi, kun tulin alas jalustimen varassa. Ja toki se sai sen jälkeen vielä leipäpalan. Sanna on sniiduillut niiden kanssa niin paljon, että pienikin leipäpala muutaman kerran ratsastussession aikana saa aikaan ihmeitä.

Sannalle superpaljon kiitosta Muulin hyvästä koulutuksesta! Seuraavan kerran ajelen Sonkajärvelle neljän viikon päästä. Viikonlopusta jäi niin hyvä fiilis, että tuskin maltan odottaa! Vielä tähän sti olen ollut asenteella, että pysykööt koulutuksessa vaikka koko vuoden, mutta nyt tosiaan olisi kiva jos se tulisi kesäksi kotiin.

Moni on kysellyt, että onko sovittu jotain päivää, kun Muuli tulee. Ei ole. Sitten kun se meistä tuntuu hyvältä. En halua sitä esimerkiksi just nyt kotiin, kun mielestäni se tarvitsee vielä tosi paljon rutiinia ja sitä maastoilua. Ja Muulilla ei ole Sannan luona mitään hätää. Ja mua ei just nyt kiinnosta siivota tarhaakaan.