Muuli on ollut nyt siis kuusi viikkoa Sonkajärvellä ja sen elämä on ollut tasaista. Sanna on siedättänyt sitä siihen, että ihminen hyppii ja riehuu vierellä, roikkuu jalustimesta ja rynkyttää satulaa. Käsimuulina se joutui ensimmäisen kerran laukkaamaan, Sanna kertoi että oli joutunut omaa hevostaan usuttamaan kunnon kiitolaukkaan ennenkuin tuleva Vermon voittaja oli vaihtanut kiitoravilta laukkaan. Nopeus oli tuossa kohtaa ollut 22 km/h. Aika kova homma Dancerille kiskoa kyntömuulia perässään. Ravissa Muuli kuulemma sipsuttelee oikein sievästi.
Keliolosuhteet tuolla pohjoisessa ovat olleet vaihtelevia ja just nyt Muuli hiukan liukastelee tiellä ja kentälläkin, joten maastolaukat käsihevosena ovat nyt pois päiväohjelmasta jonkin aikaa. Olen toki harkinnut nastabuutsien hankkimista Muulille, mutta haluaisin kokeilla sellaisia ensin. Ja siis saisin niitä kyllä tutuilta kokeiluunkin (juuri niitä Vainikan aitan tossuja, jotka ovat vähän soikeammat kuin hevostossut), mutta pääsen testaamaan niitä vasta ensi kuussa, kun menen Muulin luokse ensimmäistä kertaa. Tossut saattaisivat tulla juuri silloin tarpeeseen nastoineen kun kevään pääkallokelit tekevät tuloaan.
Tuommoiset tossut ovat niin kallis hankinta, että sovittamatta en kyllä uskalla tilata.
Edellisestä viikkopostauksesta jäi muuten kertomatta, että Sanna sanoi "Hirmu kivasti myötäs nyt ohjalle sivuille ja eteenkin. Kokeilin myös et käänsin sen päätä ja pompin siinä vieressä niinkuin olisin hyppäämässä selkään. Oli ihan cool."
Linkitin Sannalle YouTubesta pari muulivideota, joissa kummassakin oli vähän haastetta ratsautumisessa. Toisessa kaveri juuri käänsi muulin pään sisälle, kiipesi selkään ja pysyi siellä. Toisessa ratsastaja kyllä pääsi selkään ja muulilla oli taluttaja, mutta sen jälkeen meno näytti hyvinkin tutulta.
Tiistaina sain kuulla, että Dancer on Muulin ja Dancerin laumassa ottanut pomon paikan itselleen, erittäin hyvä uudistus! Mutta loppuviikosta Sanna joutui laittamaan Dancerin takaisin oman tammansa kanssa, koska tamma reagoi kaverin puutteeseen syömättömyydellä. No, Muuli nautiskelee yksinelämisestä nyt hetken aikaa, onhan Ken, sen suuri rakkaus, heti aidan toisella puolella.
Selkäännousuharjoituksiakin Sanna jatkoi ja kertoi "Tänään pompin satulassa puolittain, eli siis maasta käsin ponnistin osittain roikkumaan siihen. Te olitte vissiin jonkun jalustan päältä nousseet aina? Se olis parempi Muulia ajatellen, pysyisi paremmin tasapainossa eikä satula keikkaisi... pitää yrittää joku jakkara kehitellä." Satula oli kuulemma pysynyt paikoillaan ihan ok, mutta minä ja stuntit tosiaan noustiin selkään aina Ikeajakkaralta tai puntaten. Kuulin itseasiassa sellaista, että rungottomaan ei saisikaan koskaan nousta jalustimen varassa, eikä kai mielellään nuorten hevosten selkään muutenkaan.
Sain myös kuulla, että Muuli ravaa talutuksessa hienosti perässä jos taluttaja kävelee tai juoksee ja ettei se pelkää autoja ollenkaan.
Yllä olevan keskustelun aikana olisin toki voinut kehua kuinka ollaan joka päivä menty motarin viertä, mutta ei siis olla. Muuli oli jo alussa ihan ok autojen kanssa, eli en ole sitä juuri erikseen opettanut, paitsi alussa tein sille mielleyhtymän kauralla, että autot on jees.
Satulaannousua Sanna on valmistellut kovasti ja mulla on mustaa valkoisella, että hän suunnittelee ratsautumista viikonloppuna, kun Kenin omistaja eli hovikuvaaja palaa viimeinkin lomalta!
Muulin muihin koulutusviikkopostauksiin pääset klikkaamalla tunnistetta "koulutus". Koulutuspostauksia pitäisi myös ilmestyä tähän alle.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti