Olen tehnyt jo pitkään kahta työtä, yhteensä olen päätyöni ohella istunut kaupan kassalla viiden vuoden ajan. Tässä välissä olin kolmen vuoden ajan "vain" yhdessä työssä, mutta jotenkin ajauduin takaisin vanhaan tuttuun kauppaan. Kaupassa teen kaksi vuoroa viikossa, eli sentään joka päivä en siellä istu.
Minulta kysytään kuitenkin usein että "miten sä jaksat". Vastaan aina etten aina jaksaisikaan, mutta raha on ihan ok. Eniten tässä ahdistaa vapaapäivien puute. Meillä kassasoppari on siis sellainen, että toinen vuoro on arkena ja toinen viikonloppuna, tosin hyvin joustavasti sitten omien menojen mukaan. Minulla saattaa siis olla molemmat vuorot arki-iltoina, jos olen toivonut viikonlopulle vapaat muiden menojen takia. Joskus olen kassalla molemmat viikonlopun päivät, erityisesti silloin, jos joku on tarjonnut sunnuntaita. Keskimäärin teen työtä viikon aikana 55, tämä sisältää siis päätyön, osa-aikatyön ja toiminimityöt. Lisäksi istun autossa 5-7 tuntia viikossa.
Kuten olen kertonutkin, perustin viime vuoden lopussa myös toiminimen, jonka alla urakoin lomitushommia ja ihan pienesti muutakin. Eli tässä on nyt sykitty joulukuusta tähän päivään asti ihan kunnolla.
Koska tykkään laittaa asioita exceliin, kokosin kaksi piirakkaa. Tässä ensimmäisessä olisi vapaan, työn ja unen jakautuminen, jos työskentelisin vain pääduunissani. Harmaat ovat työtä ja työmatka-ajoa (olen päivässä tunnin verran autossa), vihreä vapaa-aikaa ja sininen untapalloon.
Piirakassa on siis koko viikko sillä oletuksella, että unta on 8 tuntia yössä, eikä ylitöitä tehdä.
Toiseen piirakkaan laskin keskiarvot tämän vuoden yhdeksältä ensimmäiseltä viikolta, eli miten työni jakautuivat oikeasti. Unen määrän pidin vakiona, sillä jos en nuku kahdeksaa tuntia yössä, tulen varmasti ottamaan päiväunet korvatakseni puutteellisen unen. Tämä eroaa siis sillä, että harmaita työhön viittaavia lohkoja on enemmän ja vapaa-aikaa vähemmän.
Eihän ero näiden piirakoiden välillä näytä kovinkaan isolta, työn osuus viikossa on keskimäärin 55,6 tuntia, eli vajaat 19 tuntia teen muuta työtä päätyöni lisäks, keskimäärin. Jonain viikkona teen ekstraa vain 6 tuntia ja toisena 30. Eli en juuri mitään. Vitsi.
Helmikuussa, siis koko helmikuun aikana, minulla on vain yksi vapaapäivä. Se oli viime viikon sunnuntai. Se oli ihana päivä. Tammikuussa minulla oli vapaapäiviä kokonaiset viisi, eli ei tässä vielä pääse sädekehää kiillottamaan. Maaliskuussa vapaapäiviä näyttäisi tulevan ihan kunnolla, sillä olen viikon Rukalla.
Ruka on hyvä esimerkki siitä, miksi edes teen näin montaa työtä, pidän vapaasta! Olen siis valmis uhraamaan normiviikkojen tunteja lisätöihin, että voisin olla mahdollisimman paljon lomalla yhteen menoon vuoden aikana. Päätyöni lomat ovat jo käytetty, eli Rukaviikko on palkatonta. Ja se on ihan ok. Aina, kun työpaikalla on ollut mahdollista vaihtaa lomarahat vapaaksi, olen ne myös vaihtanut.
Eli jos tarkastelisin piirakkakuvia koko vuoden ajalta, olisi vapaan osuus varmasti nykyistä suurempi ja töiden osuus vastaavasti pienempi. Mutta just nyt viiden viikon kesäloman ajattelu ei saa minua jaksamaan paremmin. Sanoisin että kolme viikkoa jaksaa sykkiä, sitten on pakko saada yksi vapaapäivä.
Kolmen työn yhteensovittaminen ei onnistuisi mitenkään elleivät molemmat työnantajani ja lomituspaikkani olisi niin joustavia, kuin ovat. Kiitos siis heille tämän mahdollistamisesta! Päätyössäni minulla on liukuva työaika, kauppaduuniin voin toivoa vapaapäiviä ja ne on ainakin tähän asti aina toteutunut. hätätilanteessa olen aina onnistunut vaihtamaan vuoron jonkun toisen kassan kanssa, mutta vain äärimmäisessä hädässä yritän hankkiutua vuorostani eroon. Lomituspaikkani kanssa sovitaan lomituspäivät hyvissä ajoin etukäteen, sinne tarvitsen kuukauden varoitusajan.
Pelkästään työnantajien jousto ei riitä sille, että voin tehdä näin. Rakas mieheni (aka Muulin toinen omistaja) pitää kodistamme huolta ja huolehtii kissojen ruokinnasta. Itselleni jää kissojen hiekkalaatikkojen putsaus. Olemme sellaisia kummallisia tyyppejä, että viihdymme omien harrastustemme parissa. Mieheni viihtyy autotallissamme, hän laittelee siellä autoaan ja minä taas omalla tallillani. Tai siis nyt niin kauan kun Muuli on koulutuksessa, olen lähinnä töissä.
Sen sijaan, että nauttisin vain viikonlopun vapaista, olen oppinut nauttimaan pienemmistäkin jutuista. Nautin ihan suunnattomasti sellaisesta arki-illasta, kun tarvitsee korkeintaan käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Nautin viikonloppuisin niistä työaamuista, kun vuoro alkaa vasta kymmeneltä, eli voin nukkua pitkään.
Ja sitten jos minulla sattuu olemaan kokonaan vapaa viikonloppu jostain syystä, se tuntuu oikeasti lomalta eikä itsestäänselvyydeltä! Tätä oppii arvostamaan vasta sitten, kun on sykkinyt useamman vuoden yhdellä vapaapäivällä viikossa.
Jos ja kun kalenterissa on ihan kokonainen puhdas vapaapäivä, en järjestä siihen juuri mitään ongelmaa, olen vain ja nautin tekemättömyydestä.
Päätyöni siistissä sisätyössä ei ole kovin fyysistä, mutta kauppaduunin kuuden tunnin iltavuorossa saa jo päivän askeltavoitteen täyteen lomitushommista puhumattakaan. Lomituspäivinä askelmittariin kilahtaa 30-40 000 askelta. Ehkä olen siis myös terveempi, koska en harrasta liikuntaa noin muuten.
Miksi teen tätä? No kuulkaas ihan rahan takii. Eläisin ja hoitaisin Muulin ihan päätyöni palkalla, mutta silloin rakas toinen harrastukseni, lomailu, kärsisi kovasti.
 |
| Lomitusmesta |
Nythän tämä menee vielä hyvin, kun Muuli on koulutuksessa. Ja sen varaan tässä olen laskenutkin. Kun Muuli tulee takaisin, siirryn kaupalla tekemään vain yhtä vuoroa viikossa, sen pitäisi mennä ihan tosta vaan. Toiminimihommiakaan ei kesällä pitäisi olla, koska hevoset ovat laitumilla eikä lomittajaa kannata tuhlata noin kevyisiin hommiin.
Mutta jos blogi hiljenee ilman ennakkovaroitusta, löytynen Kellikseltä.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti