 |
| Kuva: Suvililja Photography |
Muuli on ollut nyt kaksi vuotta Suomessa. Olin ostanut sen muutamaa kuukautta aiemmin ja se jäi koulutukseen Espanjaan. Tai siis olin ostanut toisen muulin, mutta sen kerrottiin olevan turhan haastava, joten jossain kohtaa vaihdoin tähän, mikä minulla nyt onkin. Muulikaupan kiemuroista avasin tarkemmin tässä postauksessa, ei mennyt ihan kuin Strömsössä kun tällainen amatööri on ostamassa ensimmäistä hevoseläintä ulkomailta.
Helmikuu 2016
Muuli saapui Suomeen 20.2. ja päätyi porvoolaiselle tallille. Koska oli melko ilmeistä, että Muuli oli hankala kiinniotettava eikä tulisi pysymään matalissa sähköaidoissa, vaihdoimme parin päivän päästä tallipaikkaa ja Muuli muutti Porvoossa toiselle tallille, Tukkilaan. Se oli todella arka ja vältteli ihmistä kaikin tavoin. En saanut sitä lopulta kiinni tarhasta enää ollenkaan, joten siellä se oli yötäpäivää toppaloimi päällä ulkotarhassa.
Maaliskuu 2016
Opin ottamaan Muulin kiinni aidan yli, toiselta puolelta. Kun se oli narussa, oli se käsiteltävissä. Muuli muutti pihattotarhaan aasien kanssa, jolloin ei tarvinnut stressata siitä, saiko sen illalla kiinni. Totuttelin sitä rauhassa kiinniottoon, käytin paljon kauraa ja loppukuusta sain sen jo talliin sisälle hoidettavaksi. Etukavioitakin sain raspattua, takakavioihin ei ollut asiaa.
Huhtikuu 2016
Takapääkin vuoltiin ensimmäisen kerran ja etukaviot sain putsattua jopa Muulin ollessa vapaana. Tämän jälkeen olen hoitanut kaviot itse. Tarhassa se seurasi minua vapaaa kauran toivossa ja pystyin kiertämään sen takaa ilman, että se singahtaa eteen, siis kiinniollessaan. Tähän asti jouduin aina kiertämään sen etukautta tai sitten hyvin kaukaa takaa jos en halunnut pelästyttää sitä.
Toukokuu 2016
Kävimme ensimmäistä kertaa kävelyllä talliympäristön ulkopuolella. Sain riisuttua loimen Muulin ollessa vapaana ja loppukuusta muutettiin uudelle tallille. Muuli meni hienosti vinssaamalla koppiin, kun en antanut sille mahdollisuutta paeta paikalta.
Kesäkuu 2016
Uudella tallilla Muuli jäi heti 247 ulos yötäpäivää, koska oli kesä. Se sai tarhakaveriksi eestinponin, Tuulin. Muulin liikunta koostui juoksutuksesta, myös puomien yli. Kokeilin myös agilityä erilaisilla tehtävillä ja se meni hyvin. Kokeilin ohjasajoa ensimmäistä kertaa ja Muuli ei paennutkaan paikalta vaikka olin sen takana.
Heinäkuu 2016
Teimme lisää ohjasajoa ja ratsastukseen liittyviä harjoituksia ja kuun lopussa istuin kokonaisen kierroksen tarhassa sen selässä ilman satulaa. Tallinomistaja talutti. Aloimme myös käydä taluttaen kävelyllä tallipihan ulkopuolella, sekä yksin että hevosseuralaisen kanssa. Tätä tehtiin silloin tällöin koko sulan maan ajan.
Elokuu 2016
Jatkoimme ratsastusteemalla satulan kera ja liinassa. Selkään pääsi, mutta Muuli jännittyi ajoittain tosi pahasti ilman mitään näkyvää syytä. Kävimme Muulin kanssa Kouvolassa maatalousmessuilla, jossa osallistuimme myös agilitykilpailuun.
Syyskuu 2016
Ratsastustreeni jatkui ja alamäiltä ei vältytty, Muuli veti välillä tosi hyvin ja välillä köyrypukkilaukkaa. Selässä oli ostamani lännensatula ja se tuntui nousevan takaa aika paljon, se varmaan osaltaan "auttoi" asiaa. Tein edelleen ohjasajoa, agilityhommia, muuta siedätystä ja aloin opettaa siihen, että nousen jakkaralle sen viereen. Kävimme naapuritallilla hevostaitotreeneissäkin.
 |
| Kuva: Aino Holmberg |
Kokeilin ensimmäisen kerran aisoja, jotka tein estepuomeista. Liikutus oli ohjasajoa ja juoksutusta, molemmista Muuli saattoi yhtäkkiä saada hepulin ja lähteä käsistä, karkasi se myös kentältä aitojen yli hyppäämällä.
Marraskuu 2016
Ohjasajossa Muuli tuntui tajuavan entistä paremmin ohjauksen ja ohjasotteiden merkityksen mutta saattoi saada slaakin jos ohjat kiristyivät sen takapuolta vasten. Muulilla kävi hieroja, joka ei löytänyt mitään erityisiä jumeja mistään. Olimme messuilla Helsingissä Elmamessuilla, jossa kaikki meni hyvin.
Joulukuu 2016
Emme tehneet paljon mitään, lähinnä maastakäsin ja temppujuttuja. Kengättöntä muulia ei oikein viitsinyt juoksuttaa kentällä, koska sen kaviot lipsuivat, niin teetätin sillä pieniä tehtäviä tarhassa.
Tammikuu 2017
Samalla linjalla jatkoimme kuin joulukuussa, koska oli liukasta ja jäistä. Juoksutin, jos pystyin ja opetin uusia temppujakin. Olin ostanut Muulille kärryt ja valjaat, sovittelin silat päälle ja näytin Muulille kärryt. Muulia päästin laitumelle juoksemaan höyryjä pois, koska tarhassa se oli liukkauden takia hankalaa.
Helmikuu 2017
Sama talvi jatkui, valitettavasti. Opetin Muulin nostamaan palloa ilmaan. Kokeilimme ottaa Muulin käsihevoseksi, kun tallikaveri ajoi omalla hevosellaan. Kaikki meni hyvin raviin asti, jolloin Muuli iski liinat kiinni ja poistu paikalta. Olimme onneksi suljetulla alueella. Jatkoimme tuon jälkeen vielä hetken ja Muuli ravasi hienosti perässä kun hevonen käveli niin reippaasti.
Maaliskuu 2017
Pyysin tallillemme maastakäsittelyopettajan, joka on Monty Roberts-lisensoitu ohjaaja. Isoja ahaa-elämyksiä ei tullut, mutta Muuli suoritti hienosti ja opin kiinnittämään enemmän huomiota omaan kehonkieleeni. Paineeseen myötäämistä mietin enemmänkin ja totesin, ettei Muuli ole koskaan oppinut myötäämään oikeasti paineelle. Se on asia, jota ei voi naksuttimella opettaa. Talutusreissut tallin ulkopuolelle saivat aika ison kolauksen, kun Muuli lähti käsistäni ja juoksi aika pitkälle.
Huhtikuu 2017
Kenttä suli ja oli aika palata itsekin Muulin selkään. Varusteena oli ratsastusriimu. Aloitimme treenausta tallinomistajan kanssa toki ensin selkäännousuilla. Sain myös hienoja kokemuksia "libertystä", eli, kun Muuli on vapaana kentällä ja teen sen kanssa hommia.
 |
| Kuva: Heidi Blom |
Tallinomistajan avustuksella aloimme opettaa Muulia laukkaamaan myös liinan päässä, sieltä tuli laukkaa, mutta tuli myös jumalatonta hangoittelua vastaan. Kavalettien yli juoksutusta aloiteltiin ja se sujui hyvin. Olin toukokuun kehityspostaukseen kirjoittanut, että Muuli tulee tarhasta aina luokse ja tekee mielellään hommia. Sain ostettua Muulille Freemaxin rungottoman tilpehööreineen. Toukokuun lopussa tallikaverini oli selässä ensimmäistä kertaa ja kouli Muulia oikein hyvin.
Kesäkuu 2017
Kivi putosi sydämeltäni, kun tallikaveri ratsasti Muulilla ja koko kesäkuu menikin ratsastushommissa. Muuli laukkasikin rennosti ratsastajan kanssa, liinassa ei niinkään. Ohjaus tuotti vaikeuksia, varsinkin Muulin väsähtäessä, vaikka ratsastussessiot olivatkin lyhyitä, 20-30 minuuttia. Ihan kuun lopussa kävimme Kari Vepsän luona Muulin kanssa. Sieltä saimmekin läjän kotitehtäviä, erityisesti myötäämiseen liittyen.
Heinäkuu 2017
Opetin Muulia myötäämään, mutta kotioloissa sen myötäsi minulle heti. Teimme temppuhommiakin, olin ostanut Parellin ison hevospallon, jota opetin Muulin potkimaan. Lopulta se potki sitä vapaanaollessaankin. Loppukuusta osallistuimme Piet Nibbelinkin viikonloppukurssille, siinä oli sellainen höpölöpöviikonloppu, jossa meni kyllä suurin osa rahoista hukkaan. Olisin saanut kuunteluoppilaana paremin vastinetta rahoille.
Elokuu 2017
Muuli pääsi stunttikuskin kanssa ratsain maastoon ensimmäistä kertaa, taluttaja ja seurahevonen olivat toki mukana. Olimme Aasileirillä Mikkelissä, jossa Muuli kruunattiin vuoden harrasteaasiksi ja saimme ohjaajalta todella paljon vinkkejä naksutinkoulutukseen ja agilityyn. Nousin itsekin Muulin selkään pitkästä aikaa, kun tein liinan päässä agilityesteitä. Netistä sain vielä vinkin ohjasajo-opettajasta ihan meidän läheltä, joten hän kävi pitämässä ensimmäisen tunnin. Olisimpa ymmärtänyt ottaa siihen opettajan jo paljon aiemmin, niin ohjasajoonkin olisi saaut heti alusta paremman pohjan.
 |
| Kuva: Emmi Jormanainen |
Syyskuu 2017
Meillä oli toinen ohjasajotunti, joka ei enää mennyt niin putkeen. Muulilla ei ollut yhtään toleranssia siihen, että joku vieras on sen takana tai takaviistossa. Jatkoin ajo-opetusta kakkuloita testaten ja valjaat päällä ja kävin itsekin Muulin selässä, koska stunttikuskin poni muutti toiselle tallille. Blogin pitkäaikainen lukija kävi ohjaamassa meitä Masterson Methodin pariin, ensimmäisellä kerralla Muuli ei ihan hiffannut mutta myöhemmin syksyllä ainakin kuvittelin saaneeni tuloksia aikaan.
 |
| Kuva: Heidi Blom |
Lokakuu 2017
Muuli oli todella vähällä liikutuksella, mutta tein sentään ohjasajon kotitehtäviä. Olin viikon Tukkilassa lomittamassa ja Muuli oli mukana, en kuitenkaan ehtinyt tehdä sen kanssa juuri mitään. Loppukuusta olin vielä lomalla ulkomailla. Ohjasajotunteja meillä ei enää ollutkaan jatkuvien päällekkäisyyksien takia, minulla ja Ullalla oli kummallakin työkuviot esteenä.
Marraskuu 2017
Olimme Muulin kanssa Elmamessuilla ja se käyttäytyi tosi hyvin, paljon paremmin ja rennommin kuin edelliskerralla. Opetin Muulia ravaamaan vierelläni ja lopulta se onnistuikin. Kävimme toista kertaa Vepsän luona ja saimme suunnilleen samat kotitehtävät matkaamme. Kotimatkalle Vepsä lastasi Muulin traileriin. Muuli muuten kulki Suomessa ensimmäistä kertaa toisen hevosen kanssa, vieläpä täysin vieraan hevosen!
Joulukuu 2017
Olin itse kolmen työn tekijä, joten Muuli oli aika surkealla käsittelyllä koko kuukauden. Sain sovittua sille koulutuspaikan, joten huokaisin pitkään helpotuksesta, antaisin Muulin nollaantua kokonaan omista säädöistäni. Vepsäkäynnin jälkeen Muuli ei enää antanutkaan tarhasta kiinni, vaan lähti pois päin, kun menin hakemaan sitä. Illalla sisääntuloaikaan se toki antoi normaalisti kiinni. En ensin tajunnut yhteyttä, mutta kun "vaiva" ei tuntunut menevän ohi ja se alkoi selkeästi Vepsäkäynnistä, yhdistin sen siihen. Ensin otin Muulin kiinni juoksuttamalla (juokse tai anna kiinni) ja sen jälkeen kauralla. Kaura toimi paljon paremmin.
Tammikuu 2018
Muuli vietiin tallinomistajan kanssa Sonkajärvelle Sannan luokse 1.1. ja tammikuun aikana Sanna teki sen kanssa vain maastakäsin hommia ja vei tämän jopa loppukuusta käsimuulina maastoon toisen hevosen perässä! Alussa Muuli taantui paljon, eikä antanut koskea, mutta jo viikon päästä Sanna pystyi hyppelemään sen vierellä.
Helmikuu 2018
Itse tein kolmea työtä ja Sanna panosti Muuliin toisaalla. Muuli oli maastossa käsimuulina ja maastakäsitellen kentällä. Sanna totutti sitä jo kovasti ratsastushommiin ja juuri ennne, kuin Muulin kaksi suomivuotta tuli täyteen, kiipesi hän selkään ja ratsasti kentällä. Ilman ryöstämisiä, köyrypukkeja tai muutakaan draamaa. Taipuminen tosin tuotti hankaluuksia, Muulilla on kova oma tahto menosuunnasta ja se on tuossa saanut niin monta kertaa periksi.
Mitkä hetket vaihtaisin pois?
Tietty kaikki epäonnistumiset, mutta vain niiden kautta voi kehittyä. Alamäkiä tulee kaikkien hevosten, varsinkin nuorten, kanssa ja niille ei voi mitään. Olen todella tyytyväinen että Muuli oli valmis lähtemään koulutukseen, vuotta aiemmin koulutuksesta ei välttämättä olisi ollut niin paljon hyötyä, kun perusjutuissakin oli niin paljon puutteita. Mietin usein, missä olisimme, jos olisin käynyt joka päivä tallilla ja jos minulla olisi ollut enemmän kokemusta nuorista. Voisimme olla vaikka missä. Sitten muistan taas,että nämä muulieläimet kehittyvät aika hitaasti, enhän halua pilata sen kasvua.
En usko, että parin vuoden höntsäily on pilannut sitä, päinvastoin! Se on saanut kasvaa rauhassa ja olen kokeillut kaikenlaista sen kanssa. Se ei enää vierasta uusia ihmisiä niin paljon ja sillä on enemmän itseluottamusta. Oma itseluottamukseni kasvaa juuri nyt kun näen, mitä Sanna on saanut tehtyä Muulin kanssa. Minä olen niitä tyyppejä, joiden pitää päästä näkemään Muuli jonkun taitavamman kanssa, että Muuli tosiaan pystyy monenlaisiin asioihin. Silloin alan ajatella että hei, kyllä minäkin voisin sen kanssa tehdä noin!
Eli vaihtaisinko mitään? Ehkä kuitenkaan en.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti