Muulin neljäs viikko koulutuksessa (eka kerta käsimuulina!)

Kaikki kuvat ja videot otti tietenkin Sanna Kauppine

Pääset lukemaan Muulin koulutuksen etenemisen viikkopostaukset tästä linkistä. Ne on kaikki merkitty tunnisteella "koulutus".

Nyt neljännen viikon aikana Sanna on jatkanut siedätyshommia Muulin tissialueella, käyttänyt ekaa kertaa pussiraippaa ja ottanut Muulin mukaan maastoon käsimuuliksi!

Olen aktiivisesti instagrammannut Muulin elämästä koko ajan, kun se on ollut minulla. Instagramissa puolet seuraajistani on Suomesta ja loput tietenkin jostain muualta. Yhdysvalloista seuraajia on luonnollisesti paljon, koska muuleja on siellä runsaasti. Ja jo alkuaikoina sain vinkkejä, että Muuli kannattaisi sitoa joko traktoriin tai toiseen hevoseen ja käydä maastossa kävelemässä sen kanssa. Yritin selittää huonolla englannillani, että täällä Suomessa nuorten hevosten "ponying" ei ole kovin yleistä, ainakaan koulutusmielessä. Se olisi tosi hyvä tapa tutustuttaa nuorta ympäristöön, antaa sille liikuntaa ja opettaa äänikomentojakin. Nuori saa mallia vanhemmasta hevosesta ja tottuu siihen, että ihminen on sitä ylempänä.

Mutta miten tämä muka onnistuisi, kun suurin osa hevosista latoo täysiä, jos niiden viereen tuodaan yhtään vieraampi hevonen? Kouluhevosia ei ole tarpeen siedättääkään kulkemaan porukassa, kun aina voidaan laittaa punainen rusetti häntään.

Mutta NYT Muuli siis pääsi ensimmäisen kerran maastoon käsimuulina kun Sanna ratsasti Dancerilla. Tämä Dancer on kuulemma sellainen, että sen selästä voi taluttaa hevosen kuin hevosen ja se suhtautuu tehtäväänsä hyvin rauhallisesti.

Mennään ensin maanantaihin

Muuli lähetti Sannan kautta terkkuja, että olisi parempi hakea espanjatar etelään tuolta Sonkajärveltä. Lämpötila oli -20, onneksi tulee toppaloimellekin käyttöä. Vastasin Sannalle että lähettää sen suoraan Espanjaan vossikkamuuliksi, varsinkin jos ei rupee homma skulaamaan.

Itse mietiskelin että ai että oli hyvä idea lähettää Muuli just talvella koulutukseen, saa itse vain kääriytyä peiton alle takkatulen ääreen. Vitsi, oikeasti teen tällä viikolla 7 päivää töitä ja näistä kahtena päivänä teen kaksi työpäivää, ei jatkan toiseen duuniin suoraan päätyöstä.

Ihan v*tun kylmä t. Muuli

Muuli ja Dancer palasivat yhteen ja niiden dynamiikka toimii oikein hyvin. Kumpikin saa syödä eikä Muuli ole turhan läheisriippuvainen kun Dancer viedään pois.

Torstai

 

Sanna mallaili satulaansa Muulin mäkivöitä. Satulassa ei ole takana lenkkejä, joten mäkivöitä ei voinut kiinnittää samaan tapaan kuin miten ne omassa länkkäsatulassani/rungottomassa olivat. Pienellä kikkailulla lopputuloksesta tuli täysin ok, alemmat remmit savulavyöhön ja ylempi satulan rungon alle siihen, mistä satulavyö lähtee.

Jos olet uusi lukija blogissa, saatat ihmetellä että mikä helvetin mäkivyö. Tämä on siis samaan tarkoitukseen kuin häntäremmi, mutta on eläimelle noin 100 kertaa mukavampi ja ergonomisempi. Tämä pitää satulan paikoillaan myös alamäissä ja tämän kanssa on periaatteessa mahdollista ratsastaa hieman löysemmällä satulavyöllä, ainakin jenkit kehuvat tekevänsä niin.

Muulin mäkivyöt on jenkeistä tilattu yhdessä muulilännensatulan kanssa, harmi vain että kyseinen satula on Muulille mielestäni epäsopiva.

Tässä remmit menevät samaan kohtaan kiinni satulassa, eli siihen, mistä satulavyö lähtee.

Parempi

Laitoin Sannalle linkin Tuiken kirjoittamaan blogipostaukseen omasta 2-vuotiaasta Manu-muulistaan. Vaikka Manu on syntynyt laumaan ja se on nähnyt ihmisiä alusta asti, on se silti hyvin pakoherkkä ja itsesuojeluvaistoinen. Muulissa ja tässä Manussa on siis paljon samaa, vaikka niiden elämän lähtökohdat ovatkin oletettavasti olleet aika erilaiset. Tai mistäs mä tiedän vaikka Muuli olisi ollut hyvinkin lääpitty ja rakastettu muulivarsa.

Sunnuntai

Nyt päästään siihen viikon kohokohtaan (toivottavasti myös Muulin mielestä). Muuli ei ollut kuulemma yhtään rimpuillut vastaan ja oli ollut niin kiltti, että Sanna oli pystynyt dokumentoimaan tapahtuman! Itseäni nimittäin hirvitti Whatsappia selatessani lähinnä Sannan puhelin, jos se jossain äkkitilanteessa katoaisi metriseen hankeen.

Onneksi Muuli on tottunut omistajansa kanssa näihin tilanteisiin.

 Sanna siedätti Muulia myös pussiraippaan, ei ongelmaa. Ei ongelmaa myöskään tissialueella, mutta kun Muuli oli kiinni kahtapuolta ja Sanna siedätti sitä taas mahan alle koskemiseen, niin se ei tykännyt yhtään! Kehotin laittamaan muovipussin käteen seuraavalla kerralla.