Muuli on ollut vasta vajaan viikon koulutuksessa, mutta se on ahkeroinut sitäkin enemmän! Se on aktivoinut Sannaa paljastamalla rakenteiden heikkoja kohtia, aikaansaanut itselleen läheisriippuvuuden ja päättänyt taantua melkein sille tasolle, joka se oli Espanjasta tullessaan. Sinällään olen ihan tyytyväinen, että se näyttää kaikki puolensa (eikä säästele niitä vain minulle), mutta toivon, että Sanna ei lannistu tästä. Onneksi blogissani on runsaasti todistusaineistoa myös kesymuulista.
Maanantai
Veimme Muulin Sonkajärvelle noin klo 13.10 ja se jäi tallin taakse katokselliseen tarhaan, joka ei ole ihan hevosten tarhojen vieressä. Sain illalla viestiä, että Muuli oli mennyt nätisti omaan karsinaansa, vaikka sähköt olivat vielä silloin pois navettaäksidentin takia. Ei, ei ollut yövaloa. Tehkää nyt joku elsu!Tiistai
Muuli oli edelleen samassa tarhassa, eli rajanaapureina ei ollut hevosia. Sanna kävi aktivoimassa sitä kentällä.Keskiviikko
Muuli pääsi hevosten viereisiin tarhoihin ja sai rajanaapurikseen Kenin, johon se tietenkin heti ihastui. Videon heidän tapaamisestaan näet tästä. Linkki vie YouTubeen.Aidassa oli tässä kohtaa sähkö ja Muuli olikin pöyristynyt, saadessaan tällejä. Sanna laittoi myös rapsaa noin muuten "Ujo on kyllä. Kauhean varauksellinen. Taitaa ekat viikot mennä siihen, että käyn sitä aina paijaamassa tarjassa, että se alkaa pitää mua hyvänä tyyppinä.. ei taida olla turja sanonta, että aasit ja muuli ton yhden ihmisen hevosia."
Kiinniottaminen oli haastavaa jo kotona loppuaikana, eikä se todellakaan uudessa paikassa ole muuttunut mihinkään. "Lähtee mullakin karkuun kun menen ottamaan kiinni, utta totesin, että ei ehkä nyt alkuun kannata jahdata sitä, pitää yrittää vähän lempeämmin kun muuten meistä ei ikinä tuu kavereita."
Muuli oli myös nysvännyt koko päivän Kenin tarhan vieressä melko pienellä alueella ja jättänyt jopa ne heinät syömättä, jotka olivat kauempana Kenistä. No tämä ei sinänsä ole mitään uutta, kun Muuli ja Tuuli tutustuivat, tuli Muulista tosi nopeasti läheisriippivainen.
Illalla Muuli antaa kyllä sisääntuloaikaan kiinni.
Torstai
Muulin läheisriippuvaisuus oli jo sitä tasoa, ettei se kyennyt aamulla syömään ruokaansa kupista samaan aikaan, kun Ken vietiin ulos. Muuli vain pyöriskeli karsinassaan hädissään. Sietää tottua, aina ei voi olla kaveri vieressä. Onneksi se ei meillä kotitallissa ole ollut ihan noin vauhkona.
Muuli rampannut pitkin väliaitaa päivän aikana, Sanna arveli, että Ken oli ollut kauempana omassa tarhassaan. Voisi sanoa, että oli vedetty jopa jonkinlaista paskarallia. No, läpi ei oltu menty ja lumivallia tarhojen välissä (aidan alla) ei oltu kuovittu kokonaan pois.
"Ollaan paljon tehty Muulin kanssa tuttavuutta. Oikeastaan aina, kun tuosta ohi menen, niin menen sen tarhaan ja jään vain hengailemaan siihen odottaen, että se tulisi mun luokse. Tänään oli hyvä, kun se oli syömässä ja menin sinne, niin se lähti tietenkin poispäin ja oli selkeästi turhautunut ja ärsyntynyt kun seisoin sen heinäkasan vieressä. Se visko päätään ja käveli tarhan viertä. Sit se lopulta tuli siihen, anto rapsuttaa, annoin leipäpalasen ja se jopa jäi siihen syömään ja anto rapsuttaa." Sanna kirjoitti Whatsappiin.
Lohdutin, että itselläni meni kolme kuukautta tuohon, että sain hengailla sen vieressä. Joskus puolen vuoden kuluttua muistan harjanneeni Muulin ensimmäistä kertaa tarhassa vapaana. Se oli iso hetki tällaiselle kaltaiselleni kukkikselle. Toki olin harjannut sitä kiinniollessa jo monta kertaa ennen sitä.
Varsinainen pommi tuli kuitenkin illemmalla, kun Muuli oli sitten päättänyt nöyryyttää väliaitaa ja oli mennyt Kenin tarhaan. Muulin edessä nöyrtynyt tolppakin näkyy kuvassa. Tiedustelin, olivatko ne siis samassa tarhassa ja mitä Kentsu oli mieltä "Se oli hieman hämmentyneen oloinen Muulista. Seisoskeli kauempana ja välillä tuli korvat luimussa Muulin perseeseen."
Vitun muuli.
Perjantai
Koska tilalla oli ihan tarpeeksi hommaa romahtaneen kylmäpihaton takia, jäi Muuli koppilepoon päiväksi. Ihan omien ansioidensa takia. Heti aamusta se oli testannut karsinan yläosan kaltereiden testävyyttä (pyysin lisäämään mun exceliin) ja saanut ne hieman taipumaan. Osan heinistä oli syönyt, osaa ei, mutta päivällä seisoskeli jo karsinassa rauhallisena. "Ehkä se muulien koulutustyyli siinä tolpan päässä ei olekaan huono idea (vitsi). Väsytystaistelu tuntuu toimivan". Olin aiemmin vinkannut Sannalle, että rakentaisi patience polen.Mutta, ei voi olla kova stressi, jos ruoka maistuu.
Lauantai
 |
| Nyt tehdään Muulinpitävä aita 😈 t. Sanna |
Sanna korotti väliaitaa kuten jokainen hevosnainen, nippusiteillä ja lasikuitutolpilla. Tiedättekö, talvella sellainen pysyvämpi aitaratkaisu on pikkuisen hankala toteuttaa, joten näillä mennään. Meidän omalla tallillahan aidat ovat jossain 160 cm korkeudella (joudun kurkottamaan laittaessani kahvaa tolpan päähän), eikä Muuli ole koskaan yrittänyt nöyryyttää aitoja. Me kuitenkin kaikki tiedämme, kuinka sujuvasti Muuli hyppää vapauteen, joten lisäkorotus ei ole pahitteeksi. Sanna laittoi myös reilusti vahvemman paimenen toimintakuntoon ja testasi sen tehon.
Sanna kuvasi ystävällisesti myös pari pätkää videota, joissa Muuli ottaa ensituntumaa uuteen korotettuun aitaan. Teksteihin otin ideat eräältä ruskealta foorumilta, jolla joku joskus jo vuosi sitten vertasi Muuliprojektia kiroilevaan siiliin, eikä mitenkään negatiivisessa mielessä!
Ainakin toistaiseksi Muuli on siis pysynyt aidoissa, eikä ole tarvinnut käydä hakemassa torilta.
Sunnuntai
Outo valoilmiö kosketti melkein koko Suomea ja Muulikin oli viimein rauhallisempi ja malttoi heti aamusta syödä heiniään vaikka hevoset olivat kauempana omissa tarhoissaan. Tarhakaveria Muuli ei vielä saanut, koska kaikki sähkö oli johdettu vain sen tarhaan, mutta pienten muutostöiden jälkeen Muuli saa kyllä Dancerin kaverikseen. Kunhan ne bondaavat sopivasti, voisi Muulin ottaa käsimuuliksi mukaan maastoon.
Muuli ei onneksi ollut enää niin suppeakaan "Tänään oli jo hetkiä, että kun menin Muulin tarhaan, niin pystyin suoraan kävelemään sen luokse, eikä se lähtenyt mihinkään. Oli kerran jopa syömässä, menin suoraan sen luokse ja se jäi siihen." Yksi uusi ongelma kuitenkin ilmaantui, ja se on Muulin korvat. Se ei ole meillä kotona ollut herkillä korvistaan, mutta keskustelun lomassa muistin yhden kerran joulukuussa, kun Muuli väisti todella selkeästi pois, jos koskin sen kaulaan vasemmalta puolelta. Oikealta puolelta en saanut aikaiseksi mitään reaktiota. Hieroin Muulin tuona päivänä Masterson Methodia käyttäen ja kun saavutin vasemman puolen, ei siinäkään ollut enää mitään ongelmaa. Ehdin unohtaa koko asian, koska pidin sitä vain sattumana, mutta nyt herkkyys on palautunut Muuliin.
"Se on kauheen herkkä korvistaan ja päästään. Teen paljon sitä, että pyydän sitä myötäämään niskasta, eli painan korvien takaa ja kun laskee päätä, löysään paineen pois. Tätä teen aamuin illoin karsinassa, aina ennen kuin vien sen ulos, että se hetken rauhoittuisi. Samalla käyn läpi sen korvia, kun se on aivan ylihysteerinen niistä." Sanna kirjoitti WhatsApissa. Hän haluaa luonnollisesti voida koskea Muulia joka paikasta ilman, että Muuli miettii koko ajan pakoreittiä.
Muuleista suurin osa tuntuu olevan ainakin jenkkien Facebookryhmien mukaan korvahysteerisiä, sillä joka toinen aloitus liittyy siihen, että muuli on "ear shy". Loput aloitukset ovat "hard to catch", eli Muuli ei mitenkään eroa keskivertomuulista. Sannan kanssa tultiin siihen tulokseen, että Muuli on tosi herkillä nyt, kun sen koko elämä on muuttunut aika radikaalisti.
Myöhemmin päivällä Sanna kävi vielä uudestaan Muulia läpi ja totesi sen olevan ihan yhtä herkkis kummaltakin puolelta. Se ei siis ole esimerkiksi sokeutumassa vasemmalta, vaan jos siitä on kyse, niin tasaisesti kummaltakin puolelta. Muuli ei kuitenkaan enää ole hysteerinen, kun sen tarhaan menee, vaan tekee pienen kierroksen ja palaa takaisin luokse ja jopa seuraa välillä perässä. Vaikkei ole aina saanut leipääkään. Muuli kyllä pitää leivästä ja kaurasta, sillä on kovat oltavat, kun en ole mättämässä sitä sen suuhun koko aikaa.
No vitsivitsi, viimeiset puoli vuotta on menty litralla kauraa per viikko, se ei kovin paljon ole, kun puolet varisee aina maahan.
Paina tähteä, jos tällaiset tiivistelmät koko viikon tapahtumista olisivat tulevaisuudessakin miellyttävä tapa lukea Muulin kuulumisista koulutuksessa. Tein blogiin juuri myös yhden uuden avainsanan "koulutus", jonka alle laitan kaikki postaukset liittyen Muulin eloon koulutuspaikassa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti