Muuli sietää monia asioita, mutta kohti juoksevaan ihmiseen sillä ei ole toleranssia

Puhelinvarmuus on testattu

Jatkan näillä Kari Vepsävisiittiin liittyvillä postauksilla ja tällä kertaa aiheena on siedätys. Mukana on kaksi eri videota, joissa toisessa on enemmän "yleistä" siedättämistä ja toisessa Muulin siedättämistä kohti juoksevaan ihmiseen.

En ollut itseasiassa aiemmin edes tajunnut, kuinka kauhistunut Muuli on jos sitä kohti liikkuu nopeasti tai juosten. Toinen asia, mitä se ei alussa todellakaan sietänyt, oli lännensatulan jalustimen läpsyttäminen kylkeä vasten. Okei, sitä läpsyteltiin ihan voiman kanssa, mutta eniten muuli ehkä pelkäsi siitä syntynyttä pauketta. Fenderi pitää aika kovan äänen osuessaan vyöhön!

Ensimmäisellä videolla näkyykin selvästi, kuinka Muuli ottaa hatkat, kun jalustin läiskyy kylkeä kohti. Se hyppää ilmaan ja karauttaa kauemmas. Ihan samanlaista käytöstä olen todistanut kotonakin, mutta aina siihen ei ole ihmisen mielestä mitään syytä. Toki eläimet ovat hyviä havaitsemaan asioita, joita me ihmiset emme tajua, joten Muulin mielestä on ihan hyvä syy hypätä pystyyn kesken juoksutuksen, kiskoa vastakkaiseen suuhtaan, pyörähtää kerran ympäri ja paeta paikalta liina kaulan ympärillä.

Videon lopussa teen itse tuota "rumpukoulutusta" kotona karsinassa. Kuten Vepsällekin sanoin, voin minä mäiskiä Muulia mennentullen ja se on sille ihan okei. Tarvitsisin joka kerta jonkun uuden ihmisen siedättämään sitä tuollaiseen rajumpaan käsittelyyn.

Alla oleva videolla on lisää jalustimen läpsyttelyä, vaikka se alkaakin sillä, että ihminen tulee normaalia reippaammin sitä kohti ja pamauttaa satulaan. Muulilla ei ollut tuollaiseen kohti juoksemiseen toleranssia, koska tähän asti kohti juokseva ihminen on aina tarkoittanut vaihdin lisäämistä pyöröaidassa. Muuli tajuaa nopeasti, että on helpompaa seistä paikoillaan, mutta sen asento on sellainen, ettei todellakaan olla vihreällä alueella tässä asiassa.

Olen kotitallilla pari kertaa treenannut kohti juoksemista. Ensimmäisillä kerroilla Muuli tosiaan lähti väistämään kauhistuneena pois, mutta tajusi pian homman idean. Kun olimme melko sujut, juoksin sen kylkeä kohti, painauduin vasten sen mahaa ja annoin selän yli kauraa toiselle puolelle. Muuli tajusi homman nopeasti ja kyllähän se niin on, että siedätyshommissakin on joissain kohdissa kaurasta tosi paljon hyötyä..

Olisi siistiä joskus hamassa tulevaisuudessa olla niin elastinen, että pääsisin ihan maasta hyppäämään Muulin selkään. Ja että Muuli olisi niin cool, ettei se välittäisi siitä mitään pahaa.
Jaan tällä kertaa Vepsäkäynnin useampaan postaukseen ison mammuttipostauksen sijaan. Näitä osia on tulossa viitisen kappaletta ja jokaisessa on eri aihe.