Kissojen vuoro esiintyä studiokuvissa + vinkit kissakuvauksiin!

Raahasin kissat taas kuvattaviksi. Viimeksi rämmittiin metsässä (jälkikäteen sain tietää, ettei siellä saa pitää kissoja kytkemättä, mutta meni jo ja laskua odotellessa) ja tällä kertaa oltiin Helsingissä ihan studiolla! Susanna eli Suvililja Photography kaipasi kissoja malleiksi studiokuviin ja mehän oltiin kärppinä paikalla. Hän vuokraa studiotilaa yhdessä muutaman muun valokuvaajan kanssa ja kissat pääsivätkin testaamaan tilaa melko tuoreeltaan. Tila oli siitä hyvä, että kissat pystyi vapauttamaan ilman huolta siitä, että ne painelisivat pitkin vanhaa tehdashallia. Ne siis pysyivät oikein hyvin studiotilassa.

Otin studiolle mukaan muutaman eri huiskan, vähän rekvisiittaa ja kissojen leijonaperuukit (linkki vie vanhempaan postaukseen, jossa on omia kuviani leijonakissoista) ja jouluasut. Minähän tykkään ihan hirveästi pukea kissoja kuvia varten ja nämä ovatkin onneksi tottuneet vaatteisiin ihan hyvin. Leijonaperuukit unohtuivat kesän kuvausreissulta, vaikka hiekkakuopilla olisi voinut saada hienoja savannikuvia! Nyt oli korkea aika kokeilla, saisiko peruukit päässä hyviä kuvia.
Susannalla oli rekvisiittana pari puulaatikkoa ja pääkallo, koska ajatuksena oli viritellä Halloween-teemaakin jo!

Minä huolehdin kissojen ohjauksesta ja rekvisiitan järjestelystä Susannan napsiessa kuvia.
Koska Jehu osaa joitain temppuja, oli se paljon helpompi motivoida keikkumaan laatikoilla kuin Stinde. Stinde nimittäin suhtautui kuvaukseen melko epäluuloisesti. Tosin heti kun pidimme pienen tauon, se meni istumaan taustapahville kaikessa rauhassa.

Kissani eivät syö raksuja ollenkaan ruuaksi, vaikka ne ovatkin niiden mielestä maailman suurinta herkkua. Siksi raksut ovatkin hyvä motivaattori. Otin mukaan koko pussillisen jotain kissanäyttelyistä saamiani raksuja ja ihmeen kauan kissat jaksoivatkin niistä innostua, itseasiassa koko sen ajan, mitä studiolla oltiin!

Ensin otettiin kuvia vain yhden laatikon kanssa. Yllä oleva video sisältää kuvaussession ensimmäiset 16 minuuttia nopeutettuna. Tuon jälkeen otettiin esiin pääkallo, pieni lampaantalja ja jouluasut. Kissoja otin kartongille vuorotellen, koska ne selvästi tarvitsivat runsaasti taukoja. Yhteiskuviakin yritettiin ja hyviä tulikin, mutta enimmäkseen kissat olivat framilla vuorotellen.

Kissat ovat lähtökohtaisesti koiria hankalampia ohjata ja asetella kuviin, joten kissojen omistajan pitää olla kekseliäs ja tuntea kissansa hyvin.

Tässä vinkkejä, joilla saat kissastasi (ehkä, perävalotakuu) hyviä studiokuvia:

• Ota mukaan kaikista parhaimmat ja houkuttelevimmat lelut, varsinkin huiskalelut. Pidä niitä vaikka kaapissa piilossa muutama päivä ennen studiokuvauksia! Meillä paras lelu on "keppilelu", jonka narun päässä on muutama sulka.
• Ota mukaan superherkkua, mutta ei mitään märkäruokaa tai lihaa, koska se sotkee taustakartongin.
• Opeta kissalle etukäteen pari pientä temppua. Istuminen on helpoin, seuraavaksi helpoin on ehkä kepin päähän koskeminen. Kun kissa tietää, mitä siltä odotetaan (temppu) se keskittyy siihen.
• Harjoittele jo kotona että asetat kissan pienelle jakkaralle, teetät tempun tai pari ja saa poistua. Temppu voi olla sekin, että kissa tulee pyynnöstä itse jakkaralle ja saa palkinnon. Jakkara on siis kosketusalusta.
• Jos kissa on mielellään omassa pesässään, ota se rekvisiitaksi mukaan!
• Jos rekvisiittana on tarkoitus käyttää studion antimia, voi pohjalle laittaa oman pienen pedin tai vastapestyn pyyhkeen. Sitä kissa ei voi vastustaa.
• Jos sinulla on useampia kissoja, ota kaveri mukaan, vaikka kaveria ei olisikaan tarkoitus kuvata.
• Varaa paljon aikaa mutta muista, että kissan hermot ovat rajalliset. Pidä lyhyitä sessioita, ja sitten tauko. Esimerkiksi minuutti kuvausta ja minuutti taukoa, jolloin kissa saa vapaasti tutkia studiotilaa tai tehdä mitä nyt haluaakaan.
• Sinun on ohjattava kissaa kameran edessä, kuvaaja ei sitä pysty tekemään. Miettikää siis etukäteen, millaisia kuvia on haaveissa saada, ja ohjaa kissaa niin, että ne onnistuvat. Kissaa voi ottaa syliin ja liikutella, mutta parasta on, jos se seuraisi katseellaan kosketuskeppiä.
• Jos homma ei millään onnistu ja kissa näyttää erittäin pelokkaalta, älä lannistu. Kissat ovat sellaisia. Harjoitelkaa kotona lisää ja tulkaa studiolle muutaman viikon päästä uudestaan.
• Jotkin kissat ovat yksinkertaisesti todella pelokkaita vieraissa paikoissa. Kysy kuvaajalta, tulisiko tämä taustapahvin ja valojen kanssa kotiisi kuvaamaan rakkaimmat perheenjäsenesi?

Stinde (Taiga-Kissat Silver Miio) ja Jehu (Udun Silver Apricot Njinyi) ovat abessinialaisia poikakissoja. Jehu on väriltään punahopea (hyvin rufistinen sellainen) ja täyttää pian 12 vuotta. Stinde täyttää pian kaksi vuotta ja on väriltään harvinaisempi mustahopea. Siinäkin on hieman rufismia, eli ruskeaa karvaa. Mustahopean abessinialaisen kuuluisi olla kokonaan mustavalkoinen, mutta me ei Stinden kauneuspilkuista olla huolissaan.