Toinen ohjasajotunti, Muuli lähti, kolme kertaa.

Kaikki kuvat otti Heidi Blom

Meillä oli tänään toinen ohjasajotunti opettajamme Ullan johdolla.

Kun viimeksi veikkasimme, että Muuli lähtee kerran lapasesta, eikä se lähtenyt kertaakaan, niin tänään se näytti taitonsa peräti kolme kertaa. Onneksi vain kerran minun toimestani.

Ennen tunnin alkua kerroin Ullalle ylpeänä, että kotitehtävät on tehty ja olen tässä välissä ohjasajanut peräti neljä kertaa! Pysähdykset ovat onnistuneet tosi hienostu, kun olen vain tuupannut kädet eteen ja pysäyttänyt Muulin äänellä. Ollaan menty kenttää ympäri ja ympyrällä sitten ravia. Kerran kentällä oli samaan aikaan peräti kolme ratsukkoa, joiden ratsastusta häiritsimme Muulin kanssa pahemman kerran varaamalla joko uraa tai keskiympyrää parhaan taitomme mukaan.

Muulilla oli meno päällä, niin reipasta ja pitkää käyntiä se käveli. Hienot pysähdykset olivat unta vain, Muuli posotti eteen päin, ihan sama pidätinkö ohjista vai annoinko löysät pois. Molemmat ohjat laitettiin aluksi kulkemaan ohjasajovyön kautta. Viimeksi sisäohja tuli suoraan käteen ja siihen tapaan olen ohjasajanut tässä välissäkin.

Tehtiin uutta harjoitusta, jossa pidätän Muulia hieman ohjista ja kun se hieman edes hidastaa, myötään isosti ja pyydän reipasta käyntiä. Tämä sujui oikein hyvin, vaikken tiedä himmasiko Muuli pidätteestäni vai siitä, että se hakeutui kentän aidalle syömään vihreää. No ihan sama, hidasti kuitenkin.

Tästä harjoituksesta seuraava taso oli pitää pidäte päällä useamman askeleen ajan, jolloin Muuli oppii että on ihan ok kävellä hitaasti eteen, vaikka tuntumaa on "enemmän". Tämä ei enää niin hyvin onnistunutkaan, joten Ulla kysyi voisiko ottaa ohjat ja kokeilla. Olisi helpompi opettaa minuakin kun tietää miten Muuli toimii.

Ideana hyvä, toteutettuna ei niin hyvä. Muuli ehti kävellä muutaman askeleen ennen kuin se tajusi että perässä on jotain sinne kuulumatonta (vieras ihminen) ja se poistui paikalta. Odotimme hetken että Muuli rauhoittuu ja antoi taas kiinni. Muulillahan ei ollut mitään hätää, se meni kentän nurkkaan syömään vihreää.

Ulla vaihtoi sisäohjan kulkemaan suoraan käteen, minä kävelin Muulin pääpuolessa, mutta Muuli irti ja yritimme uudestaan. Tällä kertaa se käveli jo useamman askeleen, mutta heti kun Ulla alkoi vaatia Muulilta jotain, Muuli päätti häipyä. Tällä kertaa se kirmaili kentällä hieman pidempään eikä siinä tilanteessa oikein voi muuta kuin odottaa, että se rauhoittuu.

Totesimme että vieras ihminen on liikaa ja otin ohjat. Ulla talutti toiselta puolelta. Ei hyvä. Muuli oli taas irti kentällä naruineen päivineen.

Tietenkään mikään näistä lähdöistä ei sattunut kameraan.

Otin sen pelkästään liinaan ja kävelin hetken lähettäen sitä edelleni. Muulin mielenkiinto oli jossain ihan muualla ja Ulla ohjeisti tekemään suunnanvaihdoksia ja lähettämään Muulia aina uudestaan. Kun sen energiatasot olivat hieman laskeneet ja se seurasi minua, laitoimme ohjat takaisin (sisäohja edelleen suoraan käteen) ja jatkoimme raviympyröillä. Käynnin hidastaminen ja nopeuttaminen jätettiin siihen, niitä voisi treenata seuraavalla kerralla lisää.

Raviympyrällä Muuli toimi oikein kivasti. Urat vetivät sitä magneetin lailla puoleensa, mutta kun siirryimme kentän perälle, meno alkoi muuttua paremmaksi. Sain hetkittäin pidettyä Muulin ulko-ohjalla koko ympyrällä, se nimittäin oikoo tietyissä kohdissa, jolloin ohjat löystyvät.

Saatiin myös uusi kotitehtävä, nimittäin mennä pienissä pätkissä suoraan. Menimme suoraan ehkä viiden askeleen verran, koska en pysy perässä pidempään enkä usko että Muulilla on (vielä) toleranssia siihen että juoksen sen perässä.

Kun Ulla oli viimeksi silleen ,että kyllä tämä ajolle saadaan ajolle opetettua, oli hän tämän session jälkeen selvästi epäuskoisempi.

#hyväsiitätulee

Videon klipit ovat tunnin loppupäästä.