Muuliprojekti: Muulikauppa, miten se oikeastaan menikään?

Muulikauppa, eli miten ihmeessä tämä majesteettinen eläin tuli elämääni. Kuva: Emmi Jormanainen

Osa blogin lukijoista muistaa ehkä, että Muuli ei mielestäni ollut ihan sitä mitä kuvittelin ostavani. En ole asiasta kovinkaan paljoa huudellut hevosihmisten vihan pelossa. Nyt kun aikaa on kulunut, ja nahkani on paksuuntunut, uskallan kertoa, että mitä oikein tapahtui ja miksi minulla on edelleen 15 senttiä pienempi muuli, kuin mitä sen piti olla.

Syyskuu 2015

Selailin Espanjan tori.fi:tä ja siellä oli toinen toistaan hienompia muuleja! Ongelmana oli vain se, etten osannut sanaakaan espanjaa enkä todellakaan ajatellut käydä kauppaa suoraan myyjien kanssa. Espanjasta oli löydettävä joku välikäsi.

Googlailin hieman ja löysin erään suomalaisen yhdistyksen sivut, joka lupasi etsiä suomalaisille Espanjasta hevosia toiveiden perusteella. He järjestävät myös hevosenostomatkoja Espanjaan. Laitoin Facebookin kautta viestiä syyskuussa 2015 ja kysyin, että voisivatko he etsiä minulle Espanjasta muulin. Yhdistys toimii yhteistyössä erään maineikkaan espanjalaisen myyntitallin kanssa, joka kertoo sivuillaan että heillä on jatkuvasti 300 hevosta myynnissä.

En tässä postauksessa kerro, mikä oli tämä myyntitalli tai mikä oli tämä yhdistys, vaan käytän tahoista nimityksiä myyntitalli ja (yhdistyksen) puheenjohtaja.
Hain hieman vanhempaa ruunaa tai tammaa, jolla olisi jo ajettu tai ratsastettu ja joka on ihmisvilinässä kuin kotonaan. Kerroin että budjettini oli noin 2000 euroa + kuljetus ja että minulla ei ole mahdollisuutta tulla paikan päälle katsomaan*.

*Tämä oli ensimmäinen virhe.

Sain nopeasti vastauksen, että yhdistys ottaa kulukorvausta 250 euroa per kauppa ja että ostotarkastus on 150 euroa ja röntgenkuvat tähän päälle, jos niitä haluaa. Pidin kulukorvausta erittäin edullisena. Puheenjohtaja lupasi laittaa etsinnät alulle ja ilmoittaa minulle, kun sopiva muuli on löytynyt. Laitoin hänelle vielä lisää kriteerejä ja linkitin perään espanjalaisten muulien myynti-ilmoituksia. Alla oleva lista on suoraan se, jonka laitoin yhdistykselle.

tamma, saa olla ruunakin mutta jenkeissä muulinkasvattajien mielestä tamma on aina parempi
yli 7v, saa olla nuorempikin, mutta mielellään kuitenkin yli 4v. Muulit "rauhoittuu" ja tasoittuu siinä 6-7v iässä, sitä nuoremmat on vielä kakaroita. Huomasin tuolta markkinoilta että suurin osa myytävistä on alle 4v, eli tämä kohta voi tuottaa eniten päänvaivaa.
145-150 cm, tosin katsoin että noi upeimmat muulit on 160-165 eli sekin koko on ok. Olen itse 160 cm hukkapätkä.
sporttinen rakenne, eli pitkät jalat, hoikka rungosta.
ratsastettu, ravi, käynty ja pysäytys löytyy. Saa löytyä laukkakin. Plussaa jos on myös ajettu ja vetää perässään "mitä tahansa". Luulen että useimmalla vanhemmalla muulilla on ajettu ja ratsastettu.
tasainen ravi (tämä pitäisi löytyä kaikilta muuleilta ;)), niillä saattaa olla myös tölttimäinen tasainen ravikäynti, siitä plussaa jos on. Ainakin Brasiliassa risteyttävät paso finoja ja muita askellajihevosia aasien kanssa ja hakevat juuri sitä tasaista ravikäyntiä. Tai kai sille joku hienompikin nimi on.
rauhallinen ja lunki, koska tälle on tarvetta pari kertaa vuodessa hevosmessuilla. Eli tulee ihmisen perässä mihin vain, tai ainakin vaikuttaa siltä että kunhan tutustuu niin tulee. Tämä ominaisuus voi tosin tehdä sen, että ratsuna muuli on laiska ja flegu (mutta saa olla). Tämä rauhallinen luonne on tärkeimpien ominaisuuksien joukossa. Eli saa muistuttaa jopa pystyynkuollutta, kunhan ei pelkää "mitään".
ei pelkää autoja, mielellään ei pelkää myöskään rekkoja. Ratsunhommia tämä tulee tekemään erityisesti maastossa ja teillä.
kaviot hyvässä kunnossa ja hoidettu. Muulin kaviot on vähän pystymmät kuin hevosen. Plussaa jos on kengitetty ainakin joskus ja suhtautuu kengitykseen hyvin. Niin ja antaa noin arjessa putsata kaviot hyvin, malttaa pitää ylhäällä.

Lokakuu 2015

Sain viestiä alkukuusta, että kaksi kriteereihin sopivaa muulia oli löytynyt ja että saisin niistä lisätietoa. Viikon päästä kysyin, että missä mennään ja sain vastaukseksi "Hei Kaisa, ei ihan vielä, mutta pojat ovat niin perusteellisia, että kun tieto tulee, se on odottamisen arvoista - ei jätä kovasti tilaa lisäkysymyksille, eli uskon että sieltä tulee videot ja kuvat ja luonnetiedot ja hinnat samalla kertaa - eli ei tarvitse kuin tehdä päätös samantien, kun ne tulevat."

Kuun lopussa sain viestin, että asia ei ole edennyt hevosmessujen takia. En siis saanut mitään tietoa näistä kahdesta muulista.

Marraskuu 2015

Marraskuun alussa sain viestin, että ne kaksi ensimmäistä muulia olivatkin huonoja, nykivät narussa ja olivat huonosti koulutettuja, mutta että tallilta ollaan menossa katsomaan ratsuksi koulutettuja muuleja toisaalle. Toinen vaihtoehto olisi valita nuorempi muuli, joka ratsukoulutetaan myyntitallin toimesta. Hinnat pyörivät kuulemma noin 5000 euron tienoilla, mikä on todella paljon muulin hinnaksi Espanjassa.

Muutaman päivän päästä sain mukavia uutisia, kun myyntitalli oli löytänyt kaksi 2,5-vuotiasta tammasisarusta. Näillä on hieno ulkonäkö ja liikkeet ja säkäkorkeus 158 cm kummallakin. Puheenjohtaja arveli, että ne kasvavat 161 cm korkeiksi. Hän kertoi vielä, että saa lisätietoa koulutuksesta ja hinnasta pian. Muulit kuulemma kulkevat kauniisti riimussa, mutta eivät osaa paljoa muuta. Sain muuleista myös kuvia. Muulien "työnimet" olivat tuossa vaiheessa Nepal ja India.
Rakastuin heti, niin hienoilta ne näyttivät kuvissa!

India

Nepal

Muulien hintaa en siis vielä saanut, mutta sain kuulla että ratsutuksen/koulutuksen hinta on 550 euroa kuussa ja se sisältää tallipaikan lisäksi koulutuksen 4-6 kertaa viikossa. Olin alusta asti päättänyt jättää muulin pariksi kuukaudeksi koulutukseen myyntitallille. Muulit oli valittu tallille nimenomaan minun toiveitani silmällä pitäen. Mutta jos tsekkaat yllä olevia toiveitani, eivät nämä olleet sitä mitä alunperin etsin. Vanhemmat ja kokeneemmat muulit eivät sopineet nimittäin budjettiini ja se mitä tiesin espanjalaisesta hevosenpidosta, olin itsekin sitä mieltä, että hiomaton timantti olisi parempi vaihtoehto. Ainakaan sillä ei olisi mitään huonoja kokemuksia taustallaan.

Seuraavana päivänä sain hintatiedonkin. Yhden muulin hinta on 2500 euroa ja jos ostaa molemmat, saa ne neljällä tontulla. "Nämä kyseiset muulit ovat kasvaneet jo todella vahvoiksi ja kestävät ratsastajan painon jo 3 vuotiaana. Valmennukseen menee 2kk.". Muita tietoja en vieläkään saanut, koska tallin henkilökunta oli taas menossa messuille, eikä kenelläkään ollut aikaa paperitöihin. Olin myös hiljaa sisimmässäni eri mieltä muulien ratsutusiästä.

Sen verran sain tietoa vielä että "Nämä sisaret ovat syntyneet Guadixissa ranskalaisista vanhemmista. Täyttävät 3 vuoden vaihteessa."

Seuraavana päivänä sain taas viestiä "Huomenta Kaisa, eilen ilalla sain vielä lisäviestin siitä, että olisi hienoa jos pystyisit vahvistamaan tänään, iltaan mennessä. Tämän on vähän poikkeustilanne, koska tallin henkilökunta vanhaa isäntää lukuun ottamatta lähtee puolet Ranskaan ja puolet Italiaan messuille. Meille on nimittäin joskus käynyt niin, että vanha isäntä on muiden poissaollessa myynyt hevosia, jotka olemme yrittäneet varata muille - ja siihen hänellä on tietenkin täyisi oikeus, koska talli on edelleen hänen nimissään. Mutta tässä on nyt nähty niin paljon vaivaa oikeanlaisten muulien löytämiseksi ja painettu hinnatkin pohjaan, että olisi sääli aloittaa etsiminen alusta. Jos vain mitenkään pystyt/te vahvistamaan tänään, siirrämme muulit myytyjen hevosten tallille, niin sieltä niitä ei kukaan sitten edes käy katsomassa ostomielessä. Vielä ei tarvitse maksaa mitään kuitenkaan. Onnea pohdintaan :)"

Olin saanut muulien kuvat kahta päivää aiemmin. Nyt minun oli päätettävä, että otanko niistä toisen. Mitään kattavia luonnekuvauksia ei ollut, ei ollut minkäänlaisia luonnekuvauksia. En ollut nähnyt yhtään videota tai mitään. Koska niin kovin kipeästi halusin muulin, vastasin:
"Joo mä otan kyllä*. Mutta mä en pysty tekee valintaa ellen saa videota ja tarkempia luonnekuvauksia. Eka muuli, eli Nepal, näyttää jotenkin kivemmalta mun silmään mutta kuva on vaan pieni hetki, joten uskallan päättää vasta, jos tulee muutakin infoo. Vai onko ok pohtia vielä että kumpi? Yks nyt ainakin!"

*Tämä oli virhe numero kaksi, päättää ottaa toinen muuli ilman, että siitä tietää mitään.
Kirjoitin tuossa vaiheessa postauksen "Muuli tulossa". Tuolloin sanoin, että muuleista Nepal näyttää silmääni valmiimmalta ja sain siitä myös videoita, jotka yhdistin samaan pötköön. Ensin se on pyörötarhassa ja sen jälkeen sitä talutetaan tallin pihalla.

Lukijana Sinun kannattaa nyt muuten muistaa, että tämä kirjoitus on kirjoitettu minun näkökulmastani, mutta sisältää ihan oikeita lainauksia viestittelystä puheenjohtajan kanssa. Hänellä on tapahtumien kulusta todennäköisesti oma näkemyksensä, vaikka hänkin voi perustaa sen pelkästään viesteillemme. Kaikki kaupankäynti käytiin nimittäin viestein, yhtään puhelua ei soitettu.

Marraskuun lopussa puheenjohtaja kertoi, että oli käynyt katsomassa muuleja, mutta että oli ollut niin pimeää, ettei niistä saanut kuvia. Ne olivat olleet iltaheinillä. Kysyin, onko niiden vanhempien rodusta tietoa ja sain vastaukseksi, että kasvattaja kertoi niiden isän ja emän olevan ranskalaisia. Koulutus ei ollut vielä alkanut, koska tallin henkilökunta oli ollut hevosmessuilla.

Messujen jälkeen, tarkalleen ottaen 23.11. aloitti talli Nepalin koulutusurakan. Sain myös laskun muulista ja ensimmäisestä koulutuskuukaudesta. Huomatkaa, etten vieläkään ollut saanut minkäänlaista luonnekuvaista. Ainoa "luonnekuvaukseni" oli video, jossa Nepalia talutetaan tallialueella. Silti maksoin laskut mukisematta. Tämä taisi olla virhe nro 3. Maksaa sika säkissä.
Kyllä sitä vain ihminen on tyhmä muulinhimoissaan. Minulla oli sellainen fiilis, että jos alan hiillostamaan ja pyytämään lisätietoja, minulle sanotaan, että muuli meni jo ja että yhteistyö oli tässä. Ja suomalaisena luotin siihen, että saan minulle luvatut tiedot.

Marraskuun lopussa puheenjohtaja sanoi, että kohta saisin tietoa siitä, miten koulutus on edennyt. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, joten kysyin perään 17.12 ja sain vastauksen parin päivän päästä.
"Hei Kaisa, siellä Nepal edistyy pikkuhiljaa: riimussa juoksee jo nätisti, antaa harjata ja nostella kaviot. Selkään ei vielä olla päästy, koska tyttö vielä hieman oudoksuu uusia tapoja, kun on suhteellisen villinä kasvanut sisarensa kanssa tähän saakka - se on ihan normalia Espanjassa, hevosilla on sama juttu, eli että ne tulevat 'villivarsoina' koulutukseen, ja aika pian tottuvat uuteen elämään. Hitammin kuitenkin edistyy, kuin PRE-hevoset, mutta luonne on täyskymppi."

Tammikuu 2016

Koska muuli jäi sovitusti kahdeksi kuukaudeksi koulutukseen, olisi sen määrä saapua Suomeen tammikuun lopussa. Kuun alussa sain viestiä "Hyvä kun otit juuri nyt yhteyttä, koska olin aikeissa kysyä Sinulta, jos tarvitset lisäaikaa koulutukseen. En ole viime viikkoina tarkistanut etenemistä joulunpyhien takia, mutta mikäli Nepal ei ole tavoitteessa vielä tämän kuun puolessa välissä, koulutatko itse eteenpäin?"

Kerroin, että jatkan koulutusta itse, ja että minulle on tärkeintä että muulia on käsitelty joka päivä ja että se oppii arjen asioita. Tässä kohtaa kerroin taas tulevalle tallinomistajalle, että muuli saapuisi tammi-helmikuun vaihteessa ja sain selville, että muuli toimitetaan Ninan tallille Kirkkonummelle, josta se pitäisi itse käydä hakemassa. Nettisivuilla oli tosin tieto (en löytänyt sitä enää tätä postausta kirjoittaessani), että eläin kuljetetaan Etelä-Suomen alueelle, joten kuvittelin että se tosiaan toimitetaan kotiovelle. Kysyin kuitenkin vielä, että onnistuisiko toimitus Porvoon Hinthaaraan ja se tosiaan lopulta onnistuikin ilman lisämaksua.

20.1.2016 sain kuitenkin taas viestiä, että muuli ei ole edennyt koulutuksessaan. "Hei Kaisa, Barcelonan tallilla eivät ole jättäneet yhtään kiveä kääntämättä yrittäessään opettaa Nepalille asioita - se on viisas ja herttainen, mutta niin kovin "muuli" ja se tarvitsisi aimoannoksen itseluuottamusta vielä, jotta koultus etenisi toivitulla tavalla. Tämä on tallille lähinnä moraalinen kunniaksymys, eli he eivät haluaisi luovuttaa eteenpäin muulia, jota eivät ole kouluttaneet siihen pisteeseen, kuin heidän mielestään olisi hyvä. Ehdottavat nyt siis kahta asiaa:

1. että saisivat vielä 2 kk aikaa kouluttaa Nepalia, josta ei talli- eikä valmennusmaksua Sinulle.
2. että vaihdat Nepalin sen sisareen (taisi olla India nimeltään), joka on jo pidemmällä koulutuksessa.
Voivat lähettää videon sisaresta tarvittaessa. Kun olin ite katsomassa paikan päällä näitä kahta muulisisarusta, niitä oli ulkonäön perusteella vaikea erottaa toisistaan, niin samannnäköisiä olivat luonnossa. Mitä olet mieltä?"

Mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että jos ammattilaiset eivät ole saaneet Nepalia koulutettua (en tiennyt että millä osa-alueilla sen kanssa oli niitä ongelmia), niin en saisi minäkään. Ja jos sen sisko oli jo edennyt koulutuksessa niin se olisi minulle parempi vaihtoehto. Vastasin että vaihtaisin muulin ja ottaisin tämän Indian. Kirjoitin että olisi mukavaa saada vielä videoita Indiastakin päätöksen tueksi ja sain siitä nämä videot.

Puheenjohtaja kertoi vielä Indiasta seuraavaa: "...kyllä, on jo noustu selkään, India hyväksyy ratsastajat ongelmitta. Ratsastetaan vielä lisää pikapuoliin, videoita oli tasan tuo yksi, koska ratsastaja on sama henkilö joka juoksutti Indian, joten ei pystynyt parempaan tällä kertaa, kun oli yksin maneesissa."

India hyväksyy ratsastajat ongelmitta.

Sain vielä tietoa, että kuljetusfirma ottaa Indian matkaan heti helmikuun alussa ja arvioitu saapumisaika olisi 8.2. Kysyin rokotuksista, ja on rokotettu asianmukaisesti. Passiinhan niitä ei oltu merkitty.

Helmikuu 2016

Edellisistä viesteistä kului muutamia päiviä ja 9.2.2016 sain pitkän viestin.

"Hei Kaisa, tässä on nyt pähkäilty Espanjan päässä vielä siitä, sopiiko Indiakaan vielä Suomeen tuotavaksi, sillä sen on vielä jokseenkin "vahva" eli nuori ja tottumaton, ja asiantuntijat siellä ovat sitä mieltä, että Indialle olisi hyvä olla koulutuksessa vielä parisen kuukautta Espanjassa. En tiedä miten suuri on kokemuksesi muulien kanssa, minulla ei ole lainkaan, joten kerron Sinulle vain sen, mitä minulle on nyt kerrottu. Edellä kerrotusta syystä India ei siis astunut kuljetusautoon eilen, vaan on edelleen Sevillassa. Talli on valmis kouluttamaan Indiaa eteenpäin ilmaiseksi, ei siis kuluja tallipaikasta tai koulutuksestakaan. Mitä mieltä olet? Olin jo varannut seuraavan kuljetuksen, mutta voin sen perua jos olet samaa mieltä kuin ovat asiantuntijat Espanjassa."

Kysyin, että missä asioissa sen kanssa on niitä ongelmia, kun se ei viestistä ilmennyt. "Saako sille tarhassa riimun päähän ja tuleeko se perässä talutuksessa? Nostaako se kaikki kaviot ja antaako putsata niitä? Ryysiikö se aidoista hevosten perään tai pelkääkö se hevosia?" Kerroin että muuli on menossa tallille, jonka tallinomistajalla on kokemusta nuorista ja että itsekään en ihan idiootti ole.
Vastaus oli "Hei Kaisa, noista mainitseistasi asioista ei ollut viestissään puhetta, vain siitä että kuolaimet ja satulat joudutaan vielä laittamaan varoen päälle*. He ovat Espanjassa vain niin huolellisia tällä tallilla, että eivät halua menettää mainettaan jos lähettävät Suomeen keskeneräisen ratsun. En usko että asia muusta kiikastaa." Viestistä sain siis sen kuvan, että muuli on ihan ok käsitellä arjessa ja sehän oli minulle tärkeintä.

Olin maksanut Nepalin koulutuksesta, en tämän Indian, mutta oletin tietenkin että Indiaa on käsitelty samaan tapaan tallilla, jossa se oli. Se ei ollut enää koulutuksen aikana samalla tallilla Nepalin kanssa.

Ostotarkastusta en teettänyt.

Muuli lastattiin autoon 12.2.2016 ja tässä kohtaa kysyin vielä, että onhan sillä rokotukset (on), mikä se karvaton läiskä takapuolessa on (ei tietoa, oli huomattu jo Espanjassa) ja että onko se ollut sähköaidoissa (ei ole ollut sähköissä). Ilmeni myös että rokotukset ja madotukset eivät olekaan passissa, mutta että saan niistä leiman, jos lähetän passin Espanjaan.

India lastataan Marcel Jordanin kyytiin Espanjassa. Kuljetusfirma hoiti muuten homman 5/5 ja kuski, Ronnie, kyselee edelleen kuulumisia välillä WhatsAppissa.

Muuli on juuri saapunut Suomeen. Narun päässä on Marcel Jordanin kuljettaja, Ronnie.

20.2.2016 Muuli saapui Suomeen ja laitoin heti samana päivänä viestiä, ettei se ole lähelläkään 158 senttiä. Seuraavana päivänä jatkoin samasta aiheesta:

Vastaukseksi sain, ettei minulla ollut missään mainintaa, että koko olisi ratkaiseva tekijä muulin suhteen. Olin ilmoittanut että etsin 145-150 kokoista muulia, mutta että suurempikin on ihan ok. Minulle ilmoitettiin että muulin koko on 158 cm. Päätin ottaa muulin. "En usko että tahallaan ovat antaneet väärän koon, mutta eivät myöskään lukeneet toiveistasi, että koolla olisi ollut ratkaisevaa merkitystä, siksi eivät varmaan olleet siinä supertarkkoja. Vähän molemmin puolin näkisin tässä marginaalia virheille."

Onko siis muka ookoo, että jos etsin ruunaa tai tammaa ja minulle esitellään tamma, jonka päätän ottaa, ja trailerista tuleekin ruuna? Kun kerta molemmat vaihtoehdot olivat ok? Onko? Ei minusta.
Lähetin vielä parin päivän jälkeen kuvan, jossa näkyy mittanauha. Korkeudeksi saatiin tuolloin 144-145.

Saa olla aika sokea jos väittää 145 korkeaa muulia 158 korkeaksi. Siinä on 13 sentin heitto ja hevosihmisen pitäisi se nähdä jopa persesilmällään. Myöhemmin keväällä se mitattiin paremmalla mitalla 143 korkeaksi.

No, ei tässä vielä kaikki. Muulihan vaikutti hyvinkin käsittelemättömältä. Se ei antanut kiinni ja pelkäsi kaikkea mitä ihminen teki. Ymmärrän kyllä että pitkä matka on nuorelle ja suhteellisen vähän käsitellylle muulille hankala, mutta voivatko ne taantua näin paljon?

Mutta tässä kohtaa kun alkaa "reklamoimaan" eläimen käytöksestä, on heikoilla. En ollut saanut käytännössä mitään viestejä koulutuksen etenemisestä, en tiennyt millä "metodilla" muulia oli koulutettu tai että millainen se oli ottaa kiinni. Olin saanut Indiasta vain kolme juoksutusvideota ja irtojuoksutuskuvia. Ne eivät kerro mitään eläimen osaamistasosta. Olin siis heikoilla. Erittäin heikoilla. En itseasiassa edes ajatellut että olisi pitänyt pyytää enemmän materiaalia Indian loppuvaiheen koulutuksesta. Enhän minä tiedä vaikka se olisi ollut tuollainen koko ajan, jolloin ei oikein voi eläimeltä odottaakaan sen enempää.

Aran käytöksen syyksi puheenjohtaja arveli, että India pelkää naisia, koska sitä on aina käsitelty miesten toimesta. Ja että se on pulassa, kun se ei enää olekaan hevosten ympäröimä (vaan aasien, koska jouduin siirtämään sen toiselle tallille parin päivän kuluttua). Siirto oli mahdollisesti virhe numero neljä, koska muuliparka oli ihan sekaisin paikoista. Ensimmäisellä tallilla sitä ei kuitenkaan olisi voitu tarhata ollenkaan, koska siellä oli vain matalat sähköaidat.

Olin tässä kohtaa hyvin stressaantunut tilanteen takia. Muuli oli villieläin, tallia oli pitänyt vaihtaa ja kaikki sanoivat minulle, että pura kauppa ja vähän äkkiä. Tilanne vaikutti niin epätoivoiselta, että en voinut kuin nauraa. Olin ollut niin tyhmä kun kuvittelin että sieltä tosiaan tulisi täysipäinen yksilö. Olin ihan idiootti kun ostin tämän näkemättä. Olin varma että tästä eläimestä ei koskaan tule muuta kuin pihankoriste.

Myyntitallilla ymmärrettiin kuitenkin hätäni ja tarjottiin ratkaisua.

Saisin vuotta vanhemman ja videoiden perusteella paljon rauhallisemman muulitamman tilalle, kuljetuskustannuksilla! Indiaahan ei sen edullisen hinnan vuoksi kannattanut lähettää takaksin ja puheenjohtajan talli Kirkkonummella oli täynnä. Olisin siis voinut maksa 1750 euroa lisää saadakseni tämän uuden muulin ja myydä edellisen.

Suomessahan ei mitään muulimarkkinoita ole, enkä todellakaan tehnyt mitään kahdella muulilla. Mietin asiaa pari päivää ja vastasin "Nyt asiaa vatvottuani ja stressanneena ei tää muuliasia varmaan sen paremmaksi muutu vaihdokinkaan kanssa." ja jatkoin "Eli mä vedän mun reklamaation takasin ja nyt vaan elän tän kanssa ja mietin mitä teen, jos tää tästä oikeesti järkevöityy niin mietin ite valjakkojuttuja. Jos ei ni ainaki mä opin jotain siitä, mitä kysytään, ku ostetaan sikaa säkissä. Tää on sen kokoinen, että mä vielä hanskaan sen paremmin kuin isomman samanlaisen.

Mutta jos ne sattui tän koulutuspaikassa ottamaan enemmän videoita ku ne juoksutuspätkät mitkä sain, niin saisinko niitä lisää? Tai kuvia? Ja olisko saatavilla vaikka kuvausta millainen se oli siellä ja mitä kaikkea ja kuinka paljon sen kanssa oikeasti tehtiin? Nythän mä oon nähny vaan että sitä juoksutetaan mutta en mitään muuta. Kaviot oli hoidettu eli se varmaan onnistuu.

Ja haluaisin tietää sen vanhempien rodut edelleen (olitkin jo tiedustellut mutta vastausta ei varmaan ole vielä tullut)."

Oli viides virhe vetää reklamaatio takaisin tässä kohtaa.

Muulin vanhempien rodusta hiillostin siksi, koska sen passissa ei ollut näistä mitään merkintää ja halusin ehdottomasti tietää, että millaisesta yhdistelmästä se on.

Otimme pitkän videon siitä, kuinka muulia yritettiin ottaa kiinni. Ei siis juoksuttamalla tai pakolla, vaan tekeytymällä mahdollisimman rauhalliseksi ja mukavaksi jos Muuliksi nimetty muuli lähestyi. Tässä kohtaa olin jo tajunnut alkaa käyttää kauraa.

Maaliskuu 2016

Maaliskuussa Muuli lähestyi minua tarhassa jos annoin sille kauraa, mutta jouduin edelleen ottamaan sen kiinni aidan yli.

Sain tietoa, että tämän toisen muulin (jonka saisin kuljetuskustannuksilla) arvo on tuplat minun muuliini nähden. Koska tilanteeni Muulin kanssa oli jo aika epätoivoinen eikä se antanut kiinni tarhasta vielä kahdenkaan viikon päästä, heitin ehdotuksen, että myyvät sen toisen muulin ja hyvittävät minulle 1700 euroa (olin maksanut kaikkineen reilut 5000 euroa muulista, kuljetuksesta ja koulutuksesta). Tämä toinen muuli oli edelleen minulle varattuna. Vastaus oli hyvin niuva ja tässä kohtaa puheenjohtaja pyysi myös erottamaan itsensä ja myyntitallin toisistaan, olin virheellisesti niputtanut heidät samaan "porukkaan", mistä suinkaan ei ole kyse. Vastaukseksi sain "Tilanne Indian kohdallahan oli ennen kuljetusta se, että Espanjasta sanottiin, että tamma ei ole vielä valmis, ja he olivat valmiit kouluttamaan tammaa vielä 2 kk ajan korvauksetta (lahjan arvo 1.100 euroa). Olit sitä mieltä, että heidän arvionsa ja työskentelytapansa olivat vääriä, ja siksi halusit tamman heti matkaan, ja niin tehtiinkin.

Tunnen kyseisen tallin toimintatapoja jo sen verran, että JOS he sanovat että jokin eläin sopii kaikentyyppsille ihmisille, se yleensä tarkoittaa sitä, että eläin ei ole vaarallinen (ei pure, ei potki, ei pukittele, ei ryöstä talutettaessa tai ole vetopaniikkinen jne jne).

Jos minun mielipiteelläni on merkitystä, näen tässä nuoren kavioeläimen, joka on nuorella iällä joutunut käymään läpi todella monia muutoksia nopeassa tahdissa, ja on lopulta päätynyt lumiseen Suomeen, jossa maan väri, kylmä ilma sekä hajut ovat kaikki sille kuin toiselta planeetalta. Indiahan siirtyi ensin kasvattajalta Barcelonaan, sitten sieltä Sevillaan, josta Ranskassa ja Hollannissa jonkin aikaa, ja lopulta nyt Suomessakin kahdella eri tallilla. Mielestäni on ymmärrettävää, että tamma ei halua antaa kiinni, koska se pelkää taas joutuvansa uuteen ympäristöön, ja se on näille laumaeläimille aina rankkaa, koska ne pyrkivät aina muodostamaan laumajärjestyksen kaikkialla minne menevät, pää ei sillä enää riitä käsittämään kaikkia muutoksia, joten se turvautuu huolehtimaan alkukansaisimmasta tarpeestaan eli vapaudestaan."

Kun Muulin lopulta sai kiinni ja vein sen pihattoon aasien luokse, vapautin sen sinne aluksi narunsa kanssa jos se vaikka tulisi aitojen yli, ali tai läpi. Onneksi ei tullut ja narunkin sain noukittua aidan yli pois.

Kävimme yllä olevaa keskustelua maaliskuun alussa ja 7.3. lähetin sähköpostiviestin:
"...sain sinun kauttasi tiedon, että arjen asioissa ei ole ollut ongelmia, mutta aristelee satulan ja suitsien laittoa. Selässä oli kuitenkin ongelmitta käyty. Tämän perusteella päättelin että hyvä, se antaa kiinni ja kulkee talutuksessa ja voin jatkaa siitä. Mähän olin joskus Nepalin koulutuksen alussa myös sillä kannalla, että näin nuorella ei vielä tarvitse sillälailla ratsastaakaan, vaan tärkeämpää on normaali päivittäinen käsittely.

Voisitko kuitenkin vielä kysyä tallilta, jossa se oli koulutuksessa, että onko heillä videota siitä, kuinka tämä otettiin kiinni miltään karsinaa suuremmalta alueelta? Entä antoiko se harjata ja koskettaa itseään joka puolelta? Entä miten kavioiden vuolu on sujunut vai olivatko ne itsestään kuluneet sellaisiksi kuin olivat? Kaviot olivat siis oikein priimat joten päättelin että ne on kyllä vuoltu.
JOS mä omin silmin näen että sen käsittely on sujunut hienosti Espanjassa, en tietenkään näe tarvetta jatkaa tästä asiasta valittamista. Mutta nythän mulla ei ole kuin kolme juoksutusvideota mistä ei mitenkään ilmene, että miten itse juoksutustilanteeseen on päästy."

Tähän viestiin en saanut minkäänlaista vastausta ja puheenjohtaja palasi asiaan maaliskuun lopussa, jossa tiedusteli missä mennään ja että onko edistymistä tapahtunut luottamuksen osalta. Videoita ei oltu tästä muulista kuvattu enempää. En myöskään saanut tietoa että oliko se tosiaan antanut koskea joka paikkaan ja kuinka ratsastushommat olivat menneet. En ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut tietoa että millainen villieläin Muuli on Espanjassa ollut. Vai onko.

Vastasin melko pitkästi, että edistymistä oli tosiaan tapahtunut ja

"Nyt siis näyttää ihan siltä, että tästä tulee ihan kelpo peli alun takkuilun jälkeen."

Huhtikuu 2016

Huhtikuussa Muulin sai jo kiinni ja suitsittua. Kuva: Jessica Ruponen/Villitti.

Huhtikuun lopulla sain viestin, että muulin emä on PRE-hevonen ja isä andalusianaasi. Muulissa ei siis ollut tippaakaan mitään ranskalaista verta, kuten aluksi kerrottiin vaan ranskalaisuus saattoikin liittyä kasvattajan omiin sukujuuriin. No ei siitä sen enempää, PRE-muuli sopi minulle oikein hyvin.

Mitä reklamointiin tulee, tiesin että luonteen takia on tosiaan turha yrittää edes kaupan purkua, vaikka kaikki hevosista enempää tietävät sanoivat, että tällä ei todellakaan ole ratsastettu. Edes muuli ei taannu niin paljon matkan aikana ja uudessa maassa, että kaikki sen oppima on kadonnut sen päästä. Ellei sitä sitten ole koulutettu pakolla ja väkivallalla muuttaen se opitusti avuttomaan tilaan. Mistään sellaisesta se ei kuitenkaan ole näyttänyt merkkejä.

Ainoa keino reklamoida olisi siis sen koko, mutta kuten itsekin olin jo kirjoittanut puheenjohtajalle, onneksi se on sen verran pieni että pärjään sen kanssa (vaikka tietenkään näiden eläinten kanssa ei "pärjätä" voimalla). 158 korkea muuli olisi kuitenkin huimasti isompi. Ja onneksi olen itse sen verran lyhyt että mahdollista ratsun uraa Muulin koko ei haitannut. Mutta edelleen toivon että Muuli olisi isompi tai että se kasvaisi vielä. Se ei ole puolentoista vuoden aikana kasvanut kuin sentin. Leveyttä ja vankkuutta se on toki saanut, mutta säkäkorkeutta ei.

Olen huono reklamoimaan ja annoin asian olla. En usko että se olisi edes hyödyttänyt mitään. Tämän eläimen arvokin on melko alhainen, siksi en käynyt sitä katsomassa Espanjassa enkä teettänyt eläinlääkärintarkastusta.

Paskat olivat jo housussa, olivat olleet jo pidemmän aikaa.

Kesäkuu 2016

Muuli ja myyntitallin omistaja

Vuosi sitten puheenjohtaja ja myyntitallin omistaja tulivat katsomaan Muulia. Tarkoitukseni oli kovistella myyjää siitä, miksi muuli oli niin pieni ja käsittelemätön. Tapaaminen meni kuitenkin ihan hyvässä yhteishengessä ja annoin Muulin passin myyjän matkaan. Siinähän ei ollut mitään merkintöjä rokotuksista. En tiedä onko se saanut rokotukset lähtiessään, mutta ainakin sain niistä eläinlääkärin leiman ja se riittää minulle. Rokotutin Muulin ensimmäisen kerran Suomessa vuoden päästä sen saapumisesta.

Kysyessäni Muulin säkäkorkeudesta (ilmoitettu 158, jos se ei vielä tullut selväksi, ja todellinen 143), sain vastaukseksi että myynti-ilmoitukseen oli kopioitu pohjaksi jokin toinen ilmoitus ja siitä oli jäänyt säkäkorkeus.

Se siitä, sillä kuitattiin 15 sentin heitto.