Kakkulat testauksessa ja muuta ajo-opetusta

Kuvat tarjoillaan Teille tällä kertaa kännykkälaatuisina.

Kuten eilen kerroin, osallistuin viikko sitten pienelle työajokurssille ja otin kurssilta matkaan 190 cm pitkät kakkula-aisat! Intoa puhkuen ajoin tallille seuraavana päivänä testaamaan niitä, todetakseni että Muuli on vielä pidempi kuin se suomenhevonen, jolle ne olivat liian lyhyet. 190 on siis selvästi pikkuponikoko.

Laitoin muulille sen omat silavaljaat ja tallikaverilta lainatun Y-rintaremmin, jossa on pinkkejä pääkalloja. Just the way I like it. Rintaremmi on Funnyponnytextin valmistama, harmi, ettei tämä yritys toimi enää aktiivisesti, sillä Muulilla olisi muuten jo täysi kilpailusetti pinkeillä pääkalloilla.
Muuli ei sanonut mitään, kun toin aisat sen taakse ja vierelle ja kun nostelin aisoja ja pudottelin niitä "vahingossa" maahan. Se ei sanonut mitään, kun toin aisat sen kyljille ja hivelin sitä niillä. Tai kun nostin aisan sen takana kokonaan pystyyn. Ei mitään reaktiota.

Saatat nyt kuvitella, että Muuli seisoi puomilla kauhusta jäykkänä, mutta se oli oikeasti tosi rento, jopa liian rento... Muuli on siitä mielenkiintoinen eläin, että vaikka se saattaa kauhistua juoksutusvyön nähdessään, rauhoittuu se heti kun se on sen selässä. Ja kun näplään solkia tiukemmalle tai löysemmälle, odottaa Muuli rauhassa pää alhaalla. Enkä aijo julkaista yhtään kommenttia liittyen opittuun avuttomuuteen, koska sellaisessa tilassa Muuli ei ollut. Syötin sille nimittäin koko ajan kauraa ja ainakin syljeneritys toimi hienosti.

Vaikka kuvistakin selvästi näkee että liian lyhyet nämä ovat, laitoin ne silti kiinni. Ja talutin Muulia kaksi askelta todetakseni, että takajalat osuvat jokaisella askeleella poikkipuuhun. Muuli ei onneksi ollut siitä kovin pahoillaan, mutta hienosti se seisoi talin pihalla riimunnarussa (sitomatta kiinni) kun otin aisat irti ja yritin laittaa tilalle estepuomit. En kuitenkaan keksinyt miten saisin ne aisaremmeillä kiinni, kun ne rullaantuivat koko ajan alas mahan alle. Aisan kannatinlenkeistä ne eivät todellakaan mahtuneet. Oli siis keksittävä jotain muuta.

Laitoin Muulille pehmopuomit.

Ne toimivatkin oikein kivasti eikä Muulia haitannut vaikka se sattui astumaan takasillaan niiden päälle tai jos ne harhautuivat mahan alle paikoillaan seistessä. Tai jos Muuli alkoi repiä niitä hampaillaan. Ensin Muuli oli minulla riimunnarussa ja pian laitoin sille ohjasajo-ohjat, ulko-ohja ohjan lenkin läpi ja sisäohja suoraan käteen. Ei ongelmaa.

Pari päivää myöhemmin jatkoimme harjoituksia mutta pressun kanssa. Viime kesänä muulille oli vielä kauhistus jos selässä ollut pressu putosi ja jäi perään roikkumaan. Tänä kesänä sellaista ongelmaa ei ole ollut vaikka pressu on välillä heilunut aika kovaakin tuulessa.

Näissä ajojutuissa on sellainen juttu, että eläin ei saa missään kohtaa pelästyä ja ottaa hatkoja. Tiedän, ettei Muuli lähde taluttaessa käsistä ilman jotain erittäin hyvää syytä, joten uskallan talutella sitä pelottavia asioita selässään kenttää ympäri. Kun se siinä tuntuu menevän ok eikä se kiinnitä huomiota perässä roikkuvaan asiaan, saatan laittaa sille ajo-ohjat ja ohjastaa takaviistosta. Jos energiatasot nousevat, palaan taluttamaan ja lopetan harjoituksen kun Muuli rentoutuu.

Parhaiten harjoitukset näkyvät ehkä tältä laadukkaalta kännykällä otetulta videolta. Tällä kertaa video sisältää tekstit ja musiikin, mutta ei ääniraitaa.

Saimme testiin myös länget. Ne olivat pääosin koristekäytössä, mutta niistä voisi ottaa mitan ja alkaa etsiä sopivan pituisia länkiä Muulille. Nämä mustat länget olivat sisämitaltaan 55 cm ja luulen että Muulille sopivampi koko olisi hieman vähemmän, varsinkin kun Muulin pyöreän "niskalihaksen" takia harjustinta joutuu pidentämään. Yritän nyt ensisijaisesti katsella myytävistä längistä niitä, jotka ovat tuolta päältä "pyöreämmät".

Muulien ja aasien niskan muotoa on hieman hankalaa näin tekstin muodossa kuvailla, joten piirsin laadukkaan kuvan Paintilla, ihan kuulkaas hiirellä.

Kun laitoin Muulille mustat testilänget päälle ja puristin alhaalta yhteen, tursusi sen niskamakkara joka puolelta ulos. Ja se ei ole pelkästään läskiä, vaan lajiominaisuus. Hevosen pitää olla todella ylilihava, jotta sen harjamarto olisi miehen käsivarren paksuinen.