Working Equitationia, eli työratsastusta, on tehty rytinällä tutuksi Suomessa jo parin vuoden ajan. Laji on lähtöisin eteläisestä Euroopasta ja sen tarkoituksena on pitää yllä taitoja, joita on aikoinaan tarvittu maa- ja karjatilojen töissä. Laji on kuin tehty Portugalin omalle kansallisrodulle, lusitanolle, mutta sitä voi harrastaa minkä rotuisella hevosella tahansa. Ja nyt myös lajiin perehtyneellä tallilla Karkkilassa!
Tilan tilat eivät lopu ihan heti kesken, vierastallissa on kolme suurta karsinaa ja päätallissa, eli “barokkitalissa”, viisi. Talli on suuri ja avara ja lehmien ruokintapöytä kertoo tilan aiemmista asukkaista. Edellisten asukkaiden toimesta navetta oli tosin jo muutettu pihattotalliksi. Tilalla on kaksi ratsastuskenttää, toinen on ihan normaali ratsastuskenttä ja toinen on WE-puisto kiinteine esteineen. Majoitustilatkin löytyvät neljälle hengelle ja tilalle voi tulla viettämään ratsastuslomaa Etelä-Eurooppalaiseen tapaan räätälöiden loma itselleen sopivaksi.
Allekirjoittaneen silmiä hivelivät viimeisen päälle laitetut paikat. Nurmikko oli leikattu, kauniilla tavaroilla oli omat paikkansa ja Hannen lasitaiteilijan harjaantunut silmä näkyi kaikkialla, kun jopa talli oli kauniisti sisustettu. Ja katsokaas näitä kuvia satulahuoneesta!
Alkeistunneilta ravitallien kautta kouluratsastajaksi
Hanne aloitti ratsastuksen 70-luvulla Poni-Haassa ja hoiti myös lähitallien ravihevosia. Ensimmäisen oman hevosensa hän osti 1985 ja kilpaili trakehnerinsa kanssa kouluratsastuksessa. Samaan aikaan hän opiskeli itselleen ROK-I:n oppisopimuksella Eriksnäsin ratsastustallilla ja valmistui apuopettajaksi, eli nykyiseksi ratsastuksenohjaajaksi.
Tuoreen apuopettajan tie vei kuitenkin ulkomaille ja ensin hän suuntasi hevosensa kanssa Saksaan valmentautumaan lisää 80-luvun lopulla. Sieltä hän siirtyi 90-luvulla Espanjaan, jossa ihastui barokkihevosiin ja maan ratsastuskulttuuriin. Se teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän lähti uudelleenkouluttautumaan ratsastajana klassisempaan suuntaan.
Omaan ratsastukseensa ja valmennussalkkuunsa hän on aina napannut eri hevoskulttuureista parhaat palat. Espanjassa hän ihastui andalusialaisiin hevosiin ja Etelä-Eurooppalaiseen tyyliin kouluttaa hevosia. Hannen mukaan hevosten käsittelyssä käytetään aitoa hevosmiestaitoa ja se on äärimmäisen reilua hevoselle. Valmentajana hän painottaa pehmeämpiä, klassisempia koulutusmetodeja. Pääpaino on istunnassa.
Suomen ensimmäinen WE-lajivalmentaja
I-tason valmentajantutkinnon Hanne suoritti vuonna 2013, koska hänen tavoitteensa oli olla jonain päivänä Suomen ensimmäinen Working Equitationin lajivalmentaja. Ja sen tavoitteen hän on pian saavuttamassa, koska opiskelee jälleen Ypäjällä valmistuen II-tason valmentajaksi myöhemmin tänä syksynä. Hän suuntautuu nimenomaan Working Equitationiin.
”Ajattelin silloin kun lähdin opiskelemaan I-tason valmentajaksi, että haen Ypäjältä vain sen pätevyyden, koska minulla on tiettyjä angsteja sitä laitosta kohtaan. Ypäjällä oli mielestäni jämähdetty pitkäksi aikaa 80-luvulle, mutta onneksi nyt siellä on selkeästi käännytty tälle vuosituhannelle ja valmentajakoulutukseen on otettu paljon uusia juttuja.”
Hannella on oltava koulutustaan varten kaksi valmennettavaa ratsukkoa ja näiden osa on todella tärkeä opiskelun kannalta. Hanne tekee ratsukoille vuodeksi valmennussuunnitelman ja valmentaa kumpaakin kerran kuussa, täysin ilmaiseksi syksyn ajan. Vastapalvelukseksi ratsastajat joutuvat sitoutumaan valmennussuunnitelmaan ja pitämään huolta myös kunnostaan, sillä valmennettaville teetetään alussa ja lopussa kuntotestit ja kunto-ohjelma.
”Se on vähän hupaisaa, koska olimme kaikki valmentajakurssilla sitä mieltä, ettei meidän tietotaitomme riitä tekemään mitään kuntosaliohjelmaa, että sitä varten on kuntosalivalmentajat. Mutta niinhän se meni, että joudumme ne tekemään.”
Kuntokartoitukseen kuuluu ottaa ratsastajasta erilaisia mittoja, esimerkiksi se, saako hän sormet maahan seistessään jalat suorina ja saako hän sormet yhteen selän takana. Ratsastajasta otetaan myös leposyke ja maksimisyke.
Valmennettavat saavat pitkästä ja säännöllisestä valmennussuhteesta paljon eväitä omaan ratsastukseensa ja valmentaja saa uusia työkaluja valmennussalkkuunsa. Hanne ottaa ratsastajista paljon muun muassa videomateriaalia, jolloin ratsukoiden kehityskaarta voidaan seurata konkreettisesti.
Ei takaa eteen vaan etuosa haltuun
Valmentajana Hanne keskittyy aina ensin ratsastajan istuntaan ja katsoen ensisijaisesti ratsastajaa, eikä niinkään hevosta.
”Ajattelen niin, että kun ratsastaja istuu ja vaikuttaa oikein, hevonen tarjoaa parastaan omien fyysisten ja henkisten edellytystensä puitteissa.”
Hän ei niinkään välitä siitä, lähteekö liike takaa eteen vai miten, kunhan ratsastajan istunta saadaan kuntoon. Hevonen lähtee hänen mukaansa työskentelemään, kunhan ratsastaja vaikuttaa oikein, oli hevonen sitten mallia maneesilana tai alta juokseva.
Hanne kulkee ajattelutapansa puolesta vastavirtaan, koska hän ei ajattele, että takaa eteen vaan etuosa haltuun jolloin takaosa tulee kyllä perässä.
”Ratsastajan tehtävä on tukea hevosta koko ulkokyljeltä, ei siis pitää vain ulko-ohjan tukea. Etuosan siirtäminen on mielestäni tärkeämpää, kuin takaosan saaminen alle. Hevosen etuosassahan on todella paljon tavaraa, on lavat, jalat, kaula, pää ja aivot. Ja näitä kaikkia osia pitäisi hallita. Takaosassa on tietenkin moottori, mutta olen sitä mieltä, että kun etuosa on hallinnassa, moottori käynnistyy ja tulee perässä.”
Ratsastajan on pystyttävä siirtämään hevosen etuosaa ja sen jälkeen takaosa seuraa perässä. Ulkokyljen tuki on tärkeä, jottei hevonen pullahda ulkolavasta ulos. Sisäjalalla taivuttamisen hän heittää romukoppaan.
”Eli kun istuu hevosen selässä, pitää ajatella katsovansa maailmaa ulkokorvan yli. Kroppa pitää pitää ulkokyljen jatkeena ja hevoseen vaikutetaan aina ensin ulkokylkeen. Pitää unohtaa sisäjalan ympärille taivuttaminen, suurimmaksi osaksi voi ajatella, että koko sisäjalka on amputoitu!”
Jalalla hän neuvoo antamaan vain erikoistehtäväkäskyt, kun normaalin ratsastuksen pitäisi toimia kokonaan istunnalla ja keskivartalolla, vatsalihaksilla, pakaroilla ja lantion asentoa muuttamalla. Hannen mukaan ratsastajan tärkein ominaisuus onkin eleetön ja hevosta häiritsemätön istunta.
Alla on muutama pieni pätkä Hannen ja Boriksen menosta WE-esteillä.
WE:ssä hevosen takaosan tulee todellakin olla "alla" ja valmiina toimimaan
Working Equitation on esteillä ratsastettavaa kouluratsastusta, johon istuntalähtöinen opetus sopii kuin nyrkki silmään. Kun korkeimmilla tasoilla ratsastetaan tehtävät laukassa ja ohjat yhdessä kädessä, tulee istunnasta pakostikin tärkein apu. Hevosen on tietenkin myös pystyttävä kokoamaan, jolloin ratsastajalle tulee tunne, että hevonen tosiaan on siinä alla ja valmis liikkumaan mihin suuntaan ratsastaja kulloinkin haluaa.
Hanne on ollut mukana levittämässä Working Equitationin ilosanomaa alusta asti ja hän kävi tuomarikurssin ensimmäisten joukossa Suomessa tämän vuoden keväällä tuomaroiden kilpailuja ahkerasti. Hän toimii aktiivisesti WeFissä, eli Working Equitation Finland ry:ssä. WE:n kaksinkertainen maailmanmestari, portugalilainen Miguel da Fonseca käy valmentamassa ratsukoita säännöllisesti Ratsureima Ranchilla ja hän onkin Hannen päävalmentaja tällä hetkellä. Aiemmin Hanne on valmentautunut mm Paulo Bastoksen silmien alla.
Knoppitietona kerrottakoot, että Miguel on ratsastanut elämänsä aikana kolmella eri muulilla ja sanoi minun muulistani ratsastusvideon perusteella ”she is strong”.
Lue lisää:
http://www.ratsureimaranch.fi/
http://www.wefi.fi/
Jos kiinnostuit Miguelin valmennuksista, ota yhteyttä Tiina Tanskaan / Lusitano & WE Services Finland Valmennuksia on pääsääntöisesti Riihimäellä Herajoen ratsastuskeskuksessa ja Karkkilassa Ratsureima Ranchilla. Talviaikaan vain Herajoella, koska Karkkilassa ei ole maneesia.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti