Muuli - vuoden harrasteaasimuuli

Kuva: Rea Rautamies

Kuten blogin lukijat tietävätkin, osallistuin Muulin kanssa aasileirille ja lauantaina järjestettyyn Aasipäivään. Aasipäivä on Suomen Aasiyhdistyksen järjestämä kilpailu, joka on tosin viettänyt taukoa muutaman vuoden ajan kiireiden takia. Mutta hyvää kannatti odottaa, sillä päivä oli erittäin onnistunut. Ja vielä onnistuneempi siitä tuli siinä vaiheessa, kun Muuli palkittiin vuoden harrasteaasiksi. Tai siis harrasteaasimuuliksi.

Aasipäivän kilpailuluokat kehitimme edellispäivänä, jotta kukaan ei vain pystyisi salaa harjoittelemaan (oikeasti oltiin harjoiteltu agilityjuttuja jo edellispäivänä). Luokiksi päätettiin ottaa agility, joka on kestosuosikki, ja uutuutena maastakäsittely. Maastakäsittelyyn otettiin mallia Suomen Hevostaitoliiton kilpailuluokista, mutta teimme luokasta aika helpon, jotta kaikki kynnelle kykenevät voisivat osallistua siihen. Suunnitelmissa oli myös ohjasajo, koska leirillä oli ohjasajettuja aaseja, mutta tiputimme sen pois kahdesta syystä, emme olleet ehtineet harjoitella ja aikataulusta ei haluttu liian tiukkaa.

Kilpailuihin osallistui tällä kertaa kuusi aasia, yksi muuli ja yksi islanninhevonen. Hevonen oli bonus, jotta saimme luokkiin lisää osallistujia ja Muulille sopiva pari mätsäriin. Ja ihmisetkin näkivät samalla kertaa hyvän kattauksen hevoseläimiä.

Valmistauduin kilpailuihin plankkaamalla ratsastussaapaani edellispäivänä ja pesemällä Muulin brasilialaiset suitset. Ajattelin että ne olisivat oikein sopivat edustussuitset Toki "omissa" arkisuitsissa on sinivalkoinen otsapanta, joka sopii oikein hyvin sinivalkoiseen ruusukkeeseen, mutta menestyksemme olisi varmasti ollut paljon surkeampaa, jos olisin törkeästi otsapannalla ennakoinut sitä.

Muuli piehtaroi onneksi vasta käyttöluokkien jälkeen, koska mätsäriin ei ollut asiaa pinteleiden kanssa. Taustalla näkyvä kuvaava mies kuvasi aasipäivästä hienon videon, jonka upotin tähän postaukseen. Kuva: Rea Rautamies

 Kisapäivänä harjasin Muulin normaalia huolellisemmin ja tarkastin että pari päivää aiemmin lisätty shoewheen tuntui edelleen sen hännässä. Se tuntui, joten ei tarvinnut lisätä. Yritin kovasti varoa likaamatta kisahousujani, mutta epäonnistuin tietenkin. Tallissa on turvekuivitus ja Muuli oli tosi pölyinen. Ajattelin että valkoiset housut on tosi helppo photoshopata takaisin valkoisiksi.
Siirryimme eläinten kanssa kentälle hieman ennen yhtätoista, jolloin Aasipäivä virallisesti alkoi. Saimme eläinten kanssa treenata hetken aikaa agilityrataa, jossa oli yksi täysin uusi este. Ja se oli muuten vaikea, siinä piti pujotella kukilla täyttyjen maitotonkkien välistä niin, ettei aasi nappaa evästä suuhunsa.

Ihmisiä alkoi saapua hyvissä ajoin ja yhdeltätoista kuuluttajaksi värvätty teollisuuskuiskaaja ja kaimani Kaisa aloitti Aasipäivät. Aasiyhdistyksen megafoni sanoi nimittäin sopimuksensa irti vanhojen pattereiden vuodettua sen sisään.

Ensin vuorossa oli agility. Olimme päättäneet että maksimiaika radalla on 5 minuuttia. Se oli oikein hyvä päätös, sillä jos en ihan väärin muista, on maksimiaika joskus aikojen alussa ollit 12 minuuttia. Ja se jos joku on muuten tylsää katseltavaa. Viidessä minuutissa aasin nimittäin kyllä saa niiden esteiden läpi, joista sen saa. Ja jos ei saa niin sitten ei saa. Jokaisen esteen maksimipistemäärä oli viisi ja pistemäärää pudotettiin jos tehtävän suoritti vaillinaisesti ja jos tehtävää ei suorittanut ollenkaan, ei saanut pisteitäkään. Tehtäviä oli yhteensä kahdeksan joten maksimipisteet olivat 40 pistettä.

Tykitettiin Muukin lanssa agilityrata läpi 2 minuutissa ja 2 sekunnissa. Saatiin 34 pistettä. En osaa sanoa missä mätti kun en saanut täysiä, koska olisin ehdottomasti ansainnut ne. Okei, jouduin korjaamaan Muulia kukkapönttöpujottelussa, ehkä arvovaltainen tuomaristo rokotti siitä. Niin ja L-peruutuksessa en saanut sitä ohjattua koko aikaa suoraan vaan se lipsahti vinoon ja astui puomin päälle.

Me ei Muulin kanssa tästä lannistuttu, varsinkin kun saimme suorituksestamme ensimmäisen palkinnon.

Keräsimme agilityradan pois ja tuomaristo päätti pienentää maastakäsittelyradan kokoa hyvin paljon. Olin itse ajatellut että se suoritetaan koko kentällä, mutta tuomaristo oli ilmeisesti seurannut aasien liikehdintää sillä silmällä että jos kenttää ei pienennettäisi, olisimme siellä edelleen kävelemässä sitä ympäri.

Rata oli helppo, muuten se sisälsi käynnissä talutusta, mutta bonuksena oli raviympyrät (voltit) molempiin suuntiin, pysähdys ja peruutus. Ravivoltit sai mennä joko taluttaen tai keskeltä raviympyrälle lähettäen. Koska Muuli ei ravaa vierelläni, oli minun lähetettävä se matkaan. Se ei kuitenkaan ihan tajunnut homman ideaa ja yritti vängätä itseään pehmopuomien päälle. Pehmopuomit rajasivat kenttää pienemmäksi. Toisessa päädyssä ympyrät onnistuivat paljon paremmin.
Maastakäsittelyssä Muuli (ja minä) saimme jälleen ykköspalkinnon ja pisteitä herui 41 kun maksimi oli 45. Rokottivat siitä huonosta raviympyrästä.

Mätsäriä tuli tuomaroimaan ulkopuolinen tuomari ja olimme jakaneet eläimet jo etukäteen pareiksi. Muulin parina oli islanninhevosruuna. Muuli sai punaisen, mutta menestys loppui sen jälkeen siihen. Best in show-palkinnon sai aasiruuna Buster, joka oli aiemmin saanut sinisen ruusukkeen.
Muuli sai tosin kunniapalkinnon lempeimmistä silmistä. Niin kaihoisasti se katsoi tuomarinpöydän viereen kannettuja kukkatonkkia.

Kuva: Rea Rautamies

Vuoden harrasteaasi valitaan Aasipäivän luokkien pisteillä ja koska Muuli voitti molemmat käyttöluokat, oli se luonnollisesti Vuoden Harrasteaasi(muuli). Sain matkaan ison kiertopalkinnon, johon käyn teettämässä nimilaatan Muulin nimellä.

Muuli oli kentällä kanssani noin kolmen tunnin ajan, koska olin niin nössö etten uskaltanut viedä sitä syömään kentän ulkopuolelle. Häiritsin siis parhaani mukaan muidenkin kilpailusuorituksia vaikka meillä oli erillinen käsiaasialue kentän vieressä. Sinne mennäkseen olisi kuitenkin pitänyt poistua portista ja sitä en halunnut tehdä. Vaikka Muuli ei yhtään kytännyt lehmiä, ei se tuntunut siltä, että olisin huolettomasti voinut mennä sen kanssa ihmisten keskelle. Juttelin kyllä ihmisille aidan läpi.

Aasipäivän tarkoitus on myös jakaa aasi- ja muulitietoa ihmisille. Tämä ihminen oli juuri bongannut blogini Starboxin listoilta ja tuli kysymään tiedänko kyseisestä blogista jotain. Satuin tietämään. Kuva: Teija Jokinen

Kurkkaappa muuten tässä välissä todella kiva video, minkä Aasipäivässä vieraillut Hamid kuvasi ja jakoi Facebookissa. Aivan mahtava!

Muuli käyttäytyi todella hyvin päivän aikana vaikka sillä olikin välillä tylsää ja jouduin palauttelemaan sitä paikoilleen kun se otti askeleita eteen. Parhaiten meillä meni silloin kun annoin sen syödä aidan läpi ruohoa tai kun kävelin sen kanssa kentän päädyssä odotellen omaa mätsärivuoroa.

Aasipäivänä säästyimme melko hyvin vesisateelta, mutta taivas aukeni siinä kohtaa kun ponitalutus alkoi. Suuntasimme siis aasien ja Muulin kanssa sisälle talliin sadetta pitelemään ja yleisökin alkoi poistua paikalta. Sisällä otin Muulista ja pokaalista asiaankuuluvan voittokuvan jakaakseni sen kaikissa mahdollisissa someissa. En yleensä koskaan käytä Aasiyhdistyksen facebookia minkäänlaiseen muuliblogin mainostukseen, mutta tässä kohtaa jaoin sinne myös Muulin voittokuvan.

 

Kuva: Rea Rautamies

Koska vesisade yllätti meidät palkintojenjaon aikaan, ei virallisia voittokuvia saatu otettua paikan päällä. Kuvat otettiin siis kotitallillamme pari päivää Aasileirin jälkeen ja kuvaajana toimi Emmi Jormanainen. Muulin huumorintaju tuntui tosin loppuvan hyvin nopeasti kun komensin sitä jatkuvasta paarmojen hätistelystä. Se meni totaaliseen lukkotilaan eikä reagoinut juuri mihinkään. Lopulta jouduin lepyttelemään sitä kauralla ja se palautui normaaliksi.