Muulilla on hinkutettu kentällä aika paljon, olisikohan ratsastuskertoja takana nyt noin 20 tai peräti 25. Lasken tähän mukaan siis myös viime kesän ratsastukset. Ajatuksissa oli päästä maastoon jo aikoja sitten, mutta Muuli ei tuntunut ihan sellaiselta ratsulta, jolla tuntuisi kivalta lähteä maastoilemaan. Jonkinlainen ohjaus ja jarrut pitäisi mielestäni löytyä ensin kentällä, jotta niitä voi lähteä hakemaan maastostakin.
Muulihan oli kyllä aktiivisesti hakeutunut maastoon ihan ratsastajan kanssa. Kesäkuussa se räpelsi metrin korkean kentän takaportin yli ja paineli maastoon kuskinsa Oonan kanssa. Muutama viikko sitten maastoreissu tuli ajankohtaiseksi ihan yllättäen. Tallinomistaja ratsasti hevosellaan kentällä ja Oonan kanssa oli sovittu ratsastuskerta Muulilla. Varustin siis Muulin puomilla, mutta istuinkin tallinomistajan hevosen, Hönön, selkään. Tallinomistaja lähti taluttamaan Muulia ja Oonaa.
Hönö on varsin maastovarma hevonen, jota on käytetty aiemminkin luottohevosena ei-niin-maastovarmojen hevosten kanssa. Tämä taisi olla peräti ensimmäinen kerta kun ratsastin sillä.
Kentällä ei pyöritty kuin sen verran, että Oona kiipesi selkään ja sitten maastoon. Lenkki oli sellainen, jota olen Muulin kanssa kävellyt. Pituutta sillä oli ehkä kaksi kilometriä. Minä ratsastin edellä kuvaajana toimien ja Muuli tuli perässä. Muuli ei tuntunut hötkyilevän mitään ja vaikka Hönö säpsähteli pari kertaa, ei Muuli ottanut siitä yhtään mallia. Menimme tietenkin vain käyntiä ja odottelin Muuli aika monta kertaa, sillä kun ei ollut mikään kiire Hönön perään.
Oonan mukaan Muuli ei vaikuttanut tikittävältä aikapommilta, eikä se tehnyt mitään omia levadeitaan reissun aikana. Luultavasti sekin nautti päästessään pois kentältä ja maastoon.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti