Mitä hevosihminen ei koskaan tekisi? Irtohypyttäsi keskenään toisilleen vieraita eläimiä!

Aasileirillä oli yhtenä iltana ohjelmassa irtohypytystä. Kun aasit ensin tajuavat jutun, tykkäävät ne yleensä hypytyksestä todella paljon! Heikkilän tilan omat aasit, Lucia ja Daisy pääsevät usein hyppelemään ja ajattelimme, että se tekisi hyvää kaikille aaseille, varsinkin kun keliolosuhteiden takia niille tuli aika paljon karsinassa seisomista.

Teimme jotain mitä hevosenomistajat eivät ikimaailmassa tekisi, päästimme aasit ja Muulin valloilleen kentälle ihan tosta noin vain! Olivathan ne nähneet toisiaan jo useamman parin ajan ja viettäneet yöt vierekkäisissä karsinoissa, joten mitä muka voisi tapahtua? No ei mitään, eikä mitään tapahtunutkaan! Kenkiähän näillä ei ollut millään, joten mahdollisiin potkuihin ei ollut tulossa luonnonvalintalisää. Ja eiväthän nämä vahingossa toisiaan potki, vaan kyllä mono osuu kylkeen aina tarkoituksella. En nähnyt tosin yhtään maaliinsa osunutta potkua, uhkailuja kyllä senkin edestä.

Annoimme niiden ensin tutustua toisiinsa. Muuli keskittyi syömiseen, Patch ei halunnut tutustua keneenkään, Buster roikkui Daisyn ja Lucian hännässä ja kaksi edellämainittua yrittävät päästä sitkeästä perskärpäsestä eroon. Lyhyiden hepulien jälkeen aloitimme hypyttämisen maapuomeilla. Aasit eivät olleet kovin innokkaita liikkumaan, joten laitoimme Veeran kanssa Muuliin vauhtia. Sen kun saa helpoiten liikkeelle ja se ymmärtää irtohypytyksenkin päälle.

Tosin aika usein kujassa oli aaseja tukkeena tai ne lähtivät suorittamaan hypytyskujaa ihan väärään suuntaan..

Aasit ja muulit ovat siinä suhteessa tosi kivoja eläimiä, että ne sopeutuvat laumaan nopeasti. Yhdessä kohtaa kujaan oli livahtanut aasi ja Muuli lähestyi sitä oikein hyvässä laukassa. Muuli tykitti aasin ohi sen karvoja hipoen ja aasi vain jatkoi kujassa seisomista. Muuli jatkoi kujan loppuun hyppien esteet oikein mallikkaasti.

Sellaista superhyvää suoritusta ei saatu, että laukka olisi alkanut hyvissä ajoin ennen kujaa ja jatkunut esteiden yli, mutta lopetimme melko hyvään suoritukseen. Muutaman kerran Muuli otti viimeisen ja korkeimman esteen puomin mukaansa, mutta jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se selvästi nautti vapaudesta laukata täysiä kenttää ympäri mutta valitettavasti aasit eivät lähteneet mukaan.

Mitä otsikkoon tulee, niin me aasi- ja muuli-ihmiset olemme hieman erilaisia kuin hevosihmiset emmekä näe mitään ongelmaa siinä, että toisilleen ennestään vieraat aasit laitetaan samaan tarhaan tosta noin vain. Ja laitoimmehan Nibbelinkin kurssilla muulitkin samaan tarhaan, ihan tosta noin vain. Nibbelinkistä puheenollen, kurssipostauksen seuraava osa on valmistumassa hitaasti mutta varmasti. Niin isosta kokonaisuudesta ei meinaa saada tuotettua tarpeeksi lyhyttä ja selkeää tekstiä, mutta josta kuitenkin kävisi hänen tyylinsä ilmi.