Ensimmäinen ohjasajotunti takana

Kerroin Muulista mukavia heti alkuun. Kaikki kuvat ja videot otti Heidi Blom

Kuten kerroin aiemmin tällä viikolla, löytyi meille hyvän onnen kautta ohjasajon opettaja. En tosin tuolloin vielä tiennyt että tuleeko tästä pysyvämpikin asiakassuhde, mutta ilokseni ilmoitan että tuli. Tai no, olen sen verran persauki, että lähdetään liikkeelle ohjasajotunnista kahden viikon välein, ei siis kerran viikossa.

Eilinen sopi päiväksi oikein hyvin sillä yleensä tallilla ei ole ketään muita perjantaisin kuin minä. Paitsi tänä perjantaina, kun tiedotin tallilaisia etukäteen, että Muulille tulee opettaja ohjasajoon ja siitä saattaisi saada kuunteluoppilaanakin jotain irti. Parhaimmillaan katsomossa oli kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Katsomo ei ollut ihan koko aikaa hiljaa videoinnin aikana, joten jouduin osittain mykistämään videot ihmisten yksityisasioiden varjelemiseksi. Meidän tallilla puhutaan aika avoimesti kaikenlaisista asioista, joten jotta kukaan ei nyt kuulisi Peten peräpukamista sen enempää, otin äänet suosiolla pois.

Olin tallilla hyvissä ajoin ja odottelimme Ullaa kentällä valmiina. Juteltiin kuvaajaksi nakitetun tallinomistajan kanssa, että montakohan kertaa Muuli lähtee. Veikattiin kumpikin että kerran, mutta ei varmaan kahta kertaa.

Aluksi lähetin Muulin edelleni ja kävelin sen takaviistossa.

Kun Ulla sitten saapui, hän kyseli hieman Muulista ja pyysi, että ihan vain talutan sitä kentällä riimunnarusta, jotta hän näkee mikä meininki. Kerroin, että maastakäsittely kuuluu melkein joka kerta ohjelmaan ja että Muulilla on rajat. Hän pyysi lähettämään Muulin edelleni ja katsoi kuinka se siinä kulkee. Ulla huomasi. että Muuli otti siinä mielellään itse suunnan ja sen mielenkiinto oli jossain ihan muualla kuin minussa. Narusta vetämällä sain sen jättämään kentän vierustojen vihreät herkut rauhaan ja jatkettiin.

Ulla neuvoi vaihtamaan kokonaan suuntaa, jos se alkaa katsella muualle ja tekemään lähettämisen uudestaan hetken päästä. Tämä muistutti Nibbelinkin kurssin saldoa, jos Muulin pää kääntyi hieman pois minusta, voi sen korjata kädellä ja jos taas paljon, oli parempi lähteä vastakkaiseen suuntaan.
Olin kertonut etukäteen, että meidän ehkä isoin ongelmamme on se, että Muuli vain lähtee käsistä ja häipyy. Ja että itse en tähän joka kerta edes keksi syytä, se tapahtuu ihan tuosta noin vain. Kun itse opettajana olisin prässännyt Muulin siihen pisteeseen että se kanssa lähtee, oli Ulla ihan eri mentaliteetilla liikkeellä. Asiat tehtäisiin niin nätisti ja stressaamatta kuin vain mahdollista. Fine. Hän ajatteli Muulia, minä ajattelin blogipostauksen tulevia klikkimääriä.

Ulla kehotti laittamaan ohjat niin, että sisäohja tulee kuolaimesta suoraan käteen ja ulko-ohja menee vyön kautta ja tulee selän yli käteen. Näin Muulin saisi käännettyä ympyrälle, jos se päättäisi häipyä ja kontrolli on parempi. Lisäksi tällä tavalla ohjien käyttö on helpompaa verrattuna siihen, että molemmat kulkisivat ohjasajovyön kautta.

Aloitimme siitä, että miten ohjia pidetään käsissä. Vasemmassa kädessä kerä ja ohjat käsissä kuin ratsastuksessakin. Raippaa ei ollut enkä ole raippaa oikein käyttänytkään.

Tässä on optimaalinen kohta suorittaa ohjasajoa. Takaviistosta näkee mitä Muuli katsoo ja tekee, suoraan takaa ei pysty havainnoimaan sitä ihan niin hyvin.

Sain ohjeeksi kävellä Muulin takaviistossa ja kun kysyin omasta rintamasuunnastani, niin samaan suuntaan, kuin mihin Muulikin on menossa, mutta omalla kaviouralla. Ulla kertoi, että alussa kannattaa hyödyntää kentän kaviouraa, eli mennä ihan hyvällä omallatunnolla kenttää ympäri, koska kavioura on hevosille yleensä tuttu ja niillä on jo ajatus, että sitä pitkin kuljetaan kiemurtelematta. Ulla talutti Muulia aluksi ja neuvoi minua ja kohta hän otti narun irti ja jatkoin itse.

Tässä tulee nyt tunnin tärkein juttu; työnnetään pysäytyksessä kädet eteen ettei vain tulla vetäneeksi ohjista! Opetetaan pysähdys siis ihan vain äänellä. Itsehän olen pysäyttänyt niin, että olen pitänyt kevyen pydätteen päällä niin kauan, että Muuli pysähtyy. Nyt tehtiin eri tavalla, ja se tosiaan toimi!
Kipitin Muulin luokse palkkaamaan sen melkein jokaisesta pysähtymisestä, koska kuten Ullakin sanoi, se on hevosen tärkein taito.

Tunnin toinen erittäin tärkeä juttu oli se, että jos Muuli jännittyy ja nopeuttaa vauhtia, korjataan se vauhdilla, ei pysähtymisellä tai himmaamisella. Sain ohjeeksi tehdä Muulilla ympyrän ja jatkaa sitten matkaa. Ja vauhdin himmaamista ei sallita, eteen, eteen ja eteen. Kun se rauhoittuu, voi taas pysäyttää.

Ja jos pysäytys menee mönkään, kannattaa vain jatkaa eteen ja kokeilla uudestaan, eli ei niin, että pysäytys tehdään vaikka väkisin. Mitään ei tehdä väkisin.

Aluksi Ulla käveli kanssani ja talutti Muulia riimunnarusta. Tässä taas huomasi miten kätevä tämä pitkä naru on!

Kun tätä oli tehty myös toiseen, vaikeampaan, suuntaan rennon muulin kanssa, oli aika kokeilla ravia. Nyt poistuimme uralta ja otin Muulin kentän keskelle ympyrälle. Ensin hain sen käynnissä ympyrälle niin, että minä ohjasin sen menoa enkä vain epätoivoisesti seurannut Muulin menoa ohjia kerien ja antaen. Oikeassa kierroksessa ulko-ohjan käyttö on saanut aiemmin Muulin hermostumaan, ja se hermostui nytkin vähän mutta Ullalla oli hyvä pelisilmä ja hän sanoi heti, kun pitää taas ottaa Muulia enemmän sisälle. Oikeassa kierroksessa se siis tekee todella herkästi liian pientä ympyrää ja kun usutan sitä ulos, se meni jo. Kauas.

Oli muuten todella haastavaa (jopa minulle) keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Ensinnäkin piti kulkea takaviistossa eikä painopisteen edessä (jolloin Muuli pysähtyy), piti pitää Muuli ympyrällä (minun on aika vaikeaa hahmottaa ympyrää, menen yleensä jonkinlaista kananmunakuviota), piti olla tasainen tuntuma ja käsien piti olla rennot.

Rennoista käsistä Ulla tosin sanoi, että minun käteni olivat pääsääntöisesti jo itsestään rennot. Voin kertoa ihan rehellisesti että näin maastakäsin se onkin ihan helppoa, mutta kun istuu satulassa, niin se ei ole.

Ensin Muulin tarvitsi ravata vain muutaman askeleen verran, jonka jälkeen työnsin taas kädet eteen (iso myötäys) ja pyysin sen äänellä käyntiin. Sitten ravin pituutta lisättiin ja tarkoituksena oli pitää ympyrä ympyränä ja ohjat tuntumalla. Tässäkään Muuli ei lähtenyt lapasesta.

Huomasin siinä kuinka kirjavaa käskyjeni käyttö on. Ensi kertaa varten onkin supistettava sanavarastoa ihan minimiin ja..

1. on päätettävä vain yksi sana tai ääni, joka tarkoittaa liikkeelle lähtöä. Nyt käytössäni oli maiskutus, "eteen", ja "jap jap"
2. on päätettävä vain yksi sana tai ääni, joka tarkoittaa pysähtymistä, nyt käytin sujuvasti sekaisin "jaaaa seis" ja "wooou"
3. on päätettävä vain yksi sana tai ääni, joka tarkoittaa raviin siirtymistä, nyt sekä maiskutin että sanoin "rrrrravi" ja nostin vielä ulko-ohjaa pitelevää kättäkin ilmaan.
4. ja neljänneksi on otettava käyttöön vain yksi sana, jolla siirrytään ravista käyntiin. No se on ehkä helpoin, se on "jaaaa käyntiiiin".

Teemme nyt näitä samoja juttuja seuraavat kaksi viikkoa ja katsotaan tunnilla missä mennään. Todella hyvä, että haahuilusta Muulin takana tuli nyt paljon järkevämpää.

Tässä taidan olla liian keskellä Muulia, pitäisi olla enemmän takaviistossa.

Muulilla oli suussaan ratsastuksessa keskiviikkona korkatut Bombersin kuolaimet. Tuolloinhan Muuli oli oikein kivasti turpa kiinni, mutta nyt sen kieli teki helikopteria senkin edestä. Ostin kuolaimet muuten kaveriltani omaksi.

Ulla kyseli jo, että löytyykö kukkahackamoreja (kiitos kysymästä, löytyy kyllä) tai jotain muuta kuolaimetonta (kyllä löytyy, mitäs laitetaan?), vaikka kuinka tallinomistajan kanssa vakuuteltiin, että kielen heiluttaminen on normaalia alussa ja menee kyllä ohi. Ja loppua kohden kieli ei vilkkunutkaan enää ihan niin paljon. Ulla suositteli kokeilemaan suoraa kumilla päällystettyä ja hieman kaarevaa kuolainta ohjasajoon ja kertoi, että osa hevosista toimii ratsastuksessa eri kuolaimella kuin ajossa.
Tämä bomberisin lukonivelhän on tavallaan myös suora kuolain, koska ääriasennossaan se lukittuu suoraksi.

Tunnista jäi tosi kiva fiilis. En ole ollut minkäänlaisella tunnilla pitkään aikaan ja oli superhienoa, että sai opettajan jakamattoman huomion. Olimme myös samoilla linjoilla ruokapalkkion käytön suhteen (se on okei) ja palkkaukseen liitetyn äänen tai sanan suhteen (on ihan okei sanoa "hyvä").
Loppuun Ulla sanoi, että kyllä tämä muuli saadaan täällä tallille ajolle opetettua, eli hän näki siinä onneksi jonkinlaista potentiaalia. Minähän näen meidät Muulin kanssa maratonesteillä viimeistään viiden vuoden kuluttua.

Tämä muuli tulee osaamaan vähän kaikkea, mutta todennäköisesti se ei ole missään kovin hyvä. Ei haittaa.